RUISLEIPÄÄ, KIITOS!

Lomalla voi rentoutua vaikka leipoen. Jo parinkymmenen vuoden ajan olen leiponut ruisleipää omaan käyttöön - ja on siitä riittänyt muillekin jaettavaksi. Leivänjuuri on kulkenut mieheni suvussa jo yli vuosisadan ja hyvän, rukiisen leivän siitä saa aikaiseksi.

Ruisleivän leipominen ei ole hätäisen ihmisen hommaa, mutta se palkitsee tekijänsä. Taikinan hapantaminen aloitetaan jo edellisenäpäivänä laittamalla juuri tiinuun (tai saaviin) ja lisätään vettä sekä ruislauhoja sen verran, että saada kiinteähkö velli aikaan. Taikinavelli saa hapantua yön yli ja aamulla lisätään suola ja alustetaan ruisjauhoilla kiinteä taikina. Vaivaamisessa tarvitaan voimaa, joten se käy pienestä aamujumpasta. Kun taikina alkaa irrota nyrkistä, on taikina valmis kohotettavaksi. Siunaan taikinan ristinmerkillä ja samalla pystyn seuraamaan taikinan kohoamista.

Taikina saa kohota parikin tuntia, mutta jos on lsännyt taikinaan hieman hiivaa, käy lyhyempikin nostatusaika. Leipäkakkaroita vaivataan myös pöydällä reilulla otteella, jotta saadaan ylimääräiset ilmat pois taikinasta. Sitten vaan pyöräytetään leivät kohoamaan pöydälle. 

 Leivinuunia on hyvä esilämmittää hieman jo edellispäivänä ja sitten lämmittää kunnolla leivontapäivänä. Laitan tulet uuniin yleensä siinä vaiheessa, kun leivät on leivottu pöydälle. Tasoitan uunin lämpöä paistamalla ensin esim. sämpylöitä tai perunarieskaa. Ruisleipä vaatii hyvän lämmön, ehkä noin 220 astetta, paisto kestää lämmöstä riippuen 1-1,5 tuntia.

 Tupaan leijuu paiston aikana ihana tuoksu! Aito, kuitupitoinen, suomalainen rukiinen leipä on yksi parhaita makuelämyksiä, mitä tiedän.