PERINNELEIPOMISTA

Mitä ihmettä mahtaa olla tämän liinan alla?

Jotain, mihin tarvitaan näitä jauhoja...

Aivan oikein! Ruisleipätaikinahan se siellä muhii.

Taikinan alustin tänä aamuna jo puoli seitsemän jälkeen ja liinan alla se tekeytyi parisen tuntia. Koska taikinassa ei ole yhtään hiivaa, kohoaminenkin käy hitaasti, mutta eipä mittään! Hiljaa hyvä tulee.

 Ristinmerkki taikinassa kertoo kohoamisesta, mutta myös leivän siunaamisesta. Ristiä en koskaan jätä tekemättä taikinaan.

Ensin otan taikinajuuren talteen seuraavaa leipomista varten. Tämän juuren alkuperä on pitkästi toistasataa vuotta vanha. Puolisoni isoisän äiti Lyydia on jo tehnyt ruisleipää tällä juurella. Siihen aikaan juuri jätettiin tiinun reunoille odottamaan seuraavaa leipomista. Minä pakastan juuren ja koetan pitää melko lyhyen leipomavälin (viimeksi leivoin juuri joulun alla), ettei happamuus häviä.

Ja sitten hommiin! Reiluun kolmeen litraan vettä tehty taikina riittää kuuteen aika muhkeaan ruisleipään.

Lepäilkääpä, leipäset, liinan alla. 

Uuniin pistin tulet ennen puolta kahdeksaa ja lämpöä tasatakseni paistoin ensin perunarieskoja.

Jokos täällä ollaan valmiita paistoa varten?
Vielä leipien painaminen litteämmäksi, että ylimääräiset ilmat tulevat ulos, pistely ja matka kohti uunia alkaa.

Täällä sitä paistutaan ja kohta suussa maistutaan!

Vajaan puolentoista tunnin päästä on aika kopauttaa leivän pohjaa. Jos leipä kumisee, se on kypsää ja valmis uunista otettavaksi.

Vielä pääsette lepäämään liinan alle.
Itse herkuttelen tuoreella leivällä vasta huomenna. Veikkaan, että puoliso jo tänään.

Tänään olen kiitollinen vanhasta taikinajuuresta ja kotimaisista ruisjauhoista, käsistä, joissa on vielä voimaa vastata ja leipoa taikinaa, puista, joilla lämmittää leivinuunia, tuoreesta leivästä ja sen ihanasta tuoksusta, ikiaikaisista perinteistä.
Entä Sinä? Mistä tunnet kiitollisuutta juuri tänään?

KOHTI PÄÄSIÄISTÄ

Monissa seurakunnissa on tällä viikolla järjestetty draamallisia pääsiäisvaelluksia. Niin myös omassa kotiseurakunnassani. Tiistai-iltana ajelin Laukaaseen ja osallistuin vaellukselle. Itse asiassa tein kierroksen kahteen kertaan, kun siihen oli hyvä mahdollisuus.

Oppaanamme toimi Susanna-pappi. Hän johdatti meitä läpi pääsiäisen tapahtumien. Aloitimme Jerusalemin torilta.

Torilta meidät johdatettiin yläsaliin, jossa kaksi naispalvelijaa kertoi, mitä Jeesuksen viimeisellä aterialla tapahtui.

Yläsalista kuljettiin Getsemanen puutarhan hiljaisuuteen, jossa puutarhuri oli sattunut olemaan  paikalla Jeesuksen ja opetuslasten tullessa sinne rukoilemaan. Surullisena hän selosti, kuinka tuskissaan Vapahtaja oli ollut eivätkä opetuslapset jaksaneet pysytellä hereillä rukoillakseen Jeesuksen kanssa. Edessä oli tuskien tie.

Hiilivalkealla tapasimme epätoivoisen Pietarin. Ennen kuin kukko oli laulanut, hän oli jo kolmesti kieltänyt tuntevansa Jeesuksen. Voisiko hän koskaan saada anteeksi pelkuruuttaan?

Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas".Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen...

...Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä...

...Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika".
 ( Evankeliumi Matteuksen mukaan)

Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?" Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: "Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat... Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä, niinkuin hän teille sanoi'."(Evankeliumi Markuksen mukaan)

                                Pääsiäisen ilosanoma on totta! Tyhjä hauta: Jeesus elää!

                                            Hyvää ja riemullista pääsiäistä Sinulle!

KUKKAISTERVEHDYKSIÄ JA PIENIÄ LAHJOJA

Eskarin kevätjuhlaa vietettiin viime torstaina. Lapset esiintyivät niin upeasti, että ihan liikutuin ja herkkä hetki oli myös todistusten jakaminen. Vuodessa lapsiin ehtii kiintyä vahvasti, nähdä heidän kasvavan, maitohampaiden irtoavan ja monien taitojen lisääntyvän.Vuodessa ehtii kokea monenmoista hetkeä, nauraa yhdessä, välillä selvitellä riitoja, lohduttaa ja paijata. Työni on parhaimmillaan niin antoisaa ja ihanaa!

Ensi viikon jälkeen lapset kirmaavat kesälaitumille ja elokuussa he aloittavat koulutiensä. Osan kanssa tulen edelleen tapaamaan lähes päivittäin, koska eskari sijaitsee koulun kanssa saman katon alla, osaa tulen näkemään harvemmin, sillä he siirtyvät toiseen kouluun ekaluokalle.

Vanhempien kanssa on ollut hyvä tehdä yhteistyötä ja olen iloinnut siitä, miten osa vanhemmista on pystynyt ja halunnut osallistua omalla panoksellaan eskarielämyksiin. Syksypuolella saimme yhden äidin pitämään meille muskaria ja esittelemään erilaisia soittimia, toinen äiti puolestaan piti ensiapukurssia eskareiden "loukkaantuneille" pehmoeläimille. Lääkärileikkiä leikittiin pitkään tämän ea-kurssin jälkeen. Maanantaina saamme vielä poniajelua, kun yksi äideistä on lupautunut tuomaan ponin eskariin vierailulle. Tämä on niin huippuhieno juttu ja sopii hyvin heppateemaamme, sillä lapset valmistivat talven aikana ihkaomat kepparit !  Ne ovat olleet hyvässä käytössä valmistumisensa jälkeen ja niillä esitettiin kevätjuhlassa myös kepparitanssi. Juhlan jälkeen keppihevoset viimein kotiutettiin ja toivottavasti leikki jatkuu niillä edelleen.

Kuva eskarin kotisivulta

Olen kiitollinen kuluneesta työvuodesta ja kaikesta saadusta palautteesta. Vanhemmat ja lapset muistivat minua ja työpariani monin kukkasin ja pikkulahjoin. Olen nöyrällä mielellä onnellinen ja siunaten lähetän pienet eskarini uusille poluille. 💗

                                                                *        *       *       *

PS: Näillä kukkaiskuvilla osallistun samalla Pieni Lintu-blogin MakroTex-haasteeseen. 



                                                         

11. JOULUKUUTA: KAUNEIMMAT JOULULAULUT

Kolmantena adventtisunnuntaina Suomen kirkot täyttyvät joululaulajista. Vuonna 1973 alkanut perinne lähti varovasti liikkeelle, mutta nykyään yhteinen joululauluhetki on tärkeä tapahtuma ennen varsinaisia juhlapyhiä. Arviolta miljoona suomalaista osallistuu tänäkin vuonna Kauneimmat joululaulut- tilaisuuteen. Omassa seurakunnassa on jo vuosien ajan järjestetty kaksi laulutilaisuutta, klo 15 ja klo 18, ja molemmat tilaisuudet ovat vetäneet kirkon täyteen.
 Laulamisen lisäksi tapahtumassa kerätään kolehti, jonka tuotto menee aina hyvää tarkoitukseen. Tänä vuonna kohteena ovat maailman unohdetut lapset. Tuloilla edistetään mm. lasten koulunkäyntiä ja terveydenhuoltoa maailman köyhissä maissa.

Itselle on vuosien varrella kertynyt jo melkoinen nippu lauluvihkoja. Vintistä löysin osan vihkoista, osa taitaa olla "hyvässä tallessa" jonkun laatikon pohjalla tai päiväkirjan välissä.

 
Vuonna 1981 vihkonen oli vaatimattoman näköinen ja lauluja oli kaikkiaan kuusitoista.
Arkkipiispa John Vikströmin tervedyssanat vihkon alussa haastoivat kysymykseen "Miksi on niin hauska laulaa joululauluja?" ja antoi vastauksen: "Jouluna matkaamme elämässämme sekä sisäänpäin että taaksepäin. Me aikuiset muistelemme lapsuuden jouluja ja vanhoja jouluperinteitä... Mikään ei voi samalla tavalla auttaa meitä tällä matkalla kuin laulu."

 " Kaikkialla maailmassa soivat joulunkellot ja kaikkialla maailmassa polvistutaan Jeesus-lapsen seimen ääreen... Joulun vietto vie meidät lähelle toisia kristittyjä, mutta se vie meidät edemmäksi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi." Joulun rauha on tarkoitettu koko maailmalle. Tätä rauhaa saamme välittää myös joululauluin."

Vuoden 1985 vihkosessa joululauluja oli kaikkiaan 25. Koska joka vuosi vanhojen ja tuttujen laulujen rinnalla tutustutetaan myös uusiin lauluihin, vuonna -85 esille nostettiin Kreeta Haapasalon joululaulu. Reijo Pajamon esittelyteksti kertoi laulun olleen "viime vuosien merkittävimpiä joululaululöytöjä". Luultavasti laulusta ei kuitenkaan koskaan tullut ns. hittiä kuten myöhemmin Kassu Halosen Sydämeeni joulun teen -laulusta, jota lauletaan nykyisin aina Kauneimmissa joululauluissa.

1985 vihkosen alkutervehdyksen toivotti Kleopas Dumeni, Ambo-Kavangon kirkon piispa: "Omwa valelwa omukilili! /Teille on syntynyt Vapahtaja! "

Namibialaisen John Muafangejon piirrokset kuvittivat lauluja.

 Joulupuu on rakennettu on vihkon ehdoton suosikki. Se löytyi myös vuoden  1997 vihkosta. Sinä vuonna  uutena lauluna opeteltiin Lapsen joulurukous.

 Jukka Salmisen Joulu saapuu jokaiselle ( 2003) taisi pinkaista suosioon, koska se löytyy edelleen lauluvihkoista.

Kuoron kanssa olen saanut laulaa jo toistakymmentä kertaa Kauneimmat joululaulut - tilaisuudessa. Tänäkin iltana laulumme kajahtaa kirkon parvelta.

                                                               Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita!

8.JOULUKUUTA: HETKI YHDESSÄ

Eilen kokoonnuimme seurakunnan erään vapaaehtoistyömuodon merkeissä iltapäiväkahville ja -teelle. Pöytään oli katettu salaattia, pizzaa sekä ajankohtaan sopivia sinivalkoisia Suomi-leivoksia. Yhteisessä hetkessä oli mukavaa vaihtaa ajatuksia, laulaa joululauluja ja rukoilla.

                           Liput liehuvat tänäänkin, kun juhlitaan Jean Sibeliuksen syntymäpäivää.