MUISTOJA KESÄSTÄ, osa 1

Niin sanoimme kesälle hyvästit ja syksylle tervetuloa! Tänä kesänä en jotenkin saanut aikaiseksi tehdä yhtään blogipäivitystä, mutta nyt ilmojen viiletessä ajattelin istahtaa hetkeksi blogini ääreen ja kerrata kesäni kulkua. Teidän toisten blogeja olen satunaisesti käynyt kurkkimassa jättäen silloin tällöin kommentinkin. Josko siis itsekin innostuisi uusiin päivityksiin.

Kesäkuussa olin vielä töissä, mutta kävin myös pienessä silmäoperaatiossa, joten osa kuukaudesta meni hiljaiselossa.

Juhannuksena saunoimme mökillä ja aattoillaksi kokoonuimme lapsuuskotini rantaan juhannuskokolle. Paikalla oli n. neljäkymmentä sukulaista, iältään vuodesta melkein ysikymppisiin, haitari ja kitara soivat, jutustelusta nautittiin. Kivaa lisäväriä toi muuan saksalaispariskunta, joka oli tullut kesää viettämään Suomeen ja nyt he ensimmäistä kertaa olivat kokemassa yötöntä yötä ja suomalaisia juhannusperinteitä. Oli hauskaa verrytellä pitkästä aikaa saksankielentaitoa ja jutella heidän kanssaan. Vaikka hyttysten määrä rouvaa harmittikin, kovasti he tuntuivat nauttivan luonnonkauneudesta ja hiljaisuudesta.

Heinäkuussa helle helli. Pesin mattoja, luin pihakeinussa kirjoja, keräsin luonnonkukkia maljakoihin. Nautin!

Syntymäpäivälahjaksi sain lahjakortin Järvisydämeen, jonka lunastimme heinäkuussa. Hieno paikka, hyvä ruoka ja kauniit maisemat. Siispä oikein upea lahja!

Ja tällaisessa hauskanmallisessa maisemasviitissä yövyttiin!

Me aikaiselle aamiaiselle menijät kohtasimme rikkumatonta rauhaa.

Ennen kuukauden vaihdetta käväisin laivaristeilyllä Konnevedellä. Sää oli kalsea, mutta maisemat ihan hienot. Koska muita matkustajia ei ollut, saimme siis oikein yksityisristeilyn. Aika hauska juttu! 

 

Samalla reissulla piipahdettiin Galleria Kävyssä, joka olikin kuluneen kesän viimeistä päivää auki. Olipahan söpönen paikka. 

 Elokuussa käväisimme serkun kanssa Avoimet puutarhat-tapahtumassa Äänekoskella ja Suolahdessa. Kukkasten väriloisto ja oivalliset ideat ihastuttivat (kuvien julkaisuun on kysytty puurahanomistajien luvat).

Elokuun lämpiminä päivinä perhoset, kimalaiset ja kukkakärpäset vierailivat ahkerasti kotipihan kallionauhuksissa. Näky antoi toivoa sille, että kyllähän niitä pölyttäjiä on edelleen. Ja tokihan niitä on ollut oikeaan aikaan liikkeellä myös mustikankukissa, sillä kesän mustikkasaalis oli erittäin hyvä.

No mutta niitä perhoskuvia sitten vähän myöhemmin...

KESÄMATKA KUUSAMOON, osa 2

 Keskiviikkona saatiin kaivattua sadetta. Tosin kovin pitkään siitä ei saatu nauttia, mutta hyvä edes se pieni kosteus, mikä raikasti ja viilensi ilmaa. Keskiviikkona päätimme lähteä katsomaan Kiutakönkään kuohuja. Vajaan viiden kilometrin reitti oli leppoisaa kulkea, vaikka korkeuserojakin löytyi. Ainut harmillinen seikka oli se, että saimme iniseviä ja pöriseviä kavereita seuraksi. Hyttyshatulle oli käyttöä, mutta retken jälkeen pohkeeni olivat paarmanpuremien kirjomat. 

Reitin varrella oli poroerotteluaitauskin, joka edelleen on käytössä. Olisipa kiva joskus nähdä, miten erottelu tapahtuu.

Luonnon omaa taidetta:

Polun loppupäässä oli kaunis heinäniitty ja aikoinaan käytetty heinälato. Onpa siellä voinut joku joskus yöpyäkin tai olla sadetta pitämässä.

Jo alkoi kuulua vaimeaa kosken kohinaa. Lähestyimme Kiutaköngästä.

Kyllä täällä liikkuvat valtavat vesimassat. Näky oli vaikuttava!

Retken päätyttyä poikettiin vielä virkistäytymässä jäätelöllä ja kahvilla Luontokeskuksessa. Ei tämä puolikesy poro ohikulkijoista hätkähtänyt vaan seistä jökötti lasiseinän vieressä. Liekö oli kuumuutta paossa?

Jaa,jaa, aika lähellä Venäjän rajaa liikuttiin.

Kun patikoinnin makuun oltiin päästy, poikettiin vielä Myllykoskella. Portaissa kipuamista, kuohujen katselua, jylhiä maisemia täälläkin.

Jotkut uskaliaat laskivat kuohuja pitkin kumiveneellä.

Me palasimme autolle ja lähdimme lillumaan Tropiikin altaisiin.