tiistai 25. maaliskuuta 2014
AAMULLA ENNEN TÖIHIN LÄHTÖÄ
* maa oli jäässä yöpakkasen jäljiltä
* aurinko heitti säteitään luvaten lämpimämpää päivää
* talitintit sirkuttivat sydämen kyllyydestä
* oli ihana kevätaamu!
tiistai 18. maaliskuuta 2014
VALKOISTA JA VIHREÄÄ
Talvinen sää tulee nyt vähän jälkijunassa.
Eilen aamulla oli pakkasta -15 ja tänään
alkoi sataa lunta n. kahden aikoihin.
Toisaalta tuvassa on kuitenkin kevään hentoa vihreää.
Reilu viikko sitten otin koivunoksia maljakkoon
ja nyt oksissa on pienet, suloiset hiirenkorvat.
Eipä mene monta viikkoa, kun niitä on jo pihapuissakin.
Vai olenko liian optimistinen?
ps: eilen tein äkkipäätöksen ja kävin katsomassa
uutuuselokuvan Saving mr. Banks. Se kertoo Maija Poppanen -
kirjan kirjoittajan, P.L. Traversin sekä Walt Disneyn moni-
mutkaisesta yhteistyöstä, mutta ennen kaikkea kirjailijan
surullisesta lapsuudesta sekä siitä eheytymisestä. Elokuva
oli hieman siirappinen, mutta toisaalta myös liikuttava.
Päänäyttelijät Tom Hanks ja Emma Thompson olivat
kyllä loistavia.
Maija Poppanen on ollut suosikkielokuvani jo vuosikym-
menten ajan, joten oli mielenkiintoista saada hieman tausta-
tietoa myös kirjailijasta. Kirjan luin joskus lapsena.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
KÄÄPÄ POIKINEEN
Eilisellä metsäretkellä törmäsin vanhoihin, katkenneisiin ja osin jo maatuneisiin puihin, jotka olivat saaneet koristeekseen erivärisiä ja -kokoisia kääpiä. Eivätkö ne olekin täydellistä taidetta?
Pari vuotta sitten saimme ystävältämme lahjaksi muutaman palasen pakurikääpää, josta olemme keitelleet teetä. Pakurin terveysvaikutuksista voit lukea täältä.
Keli taitaa nyt muuttua, mutta kevät kuitenkin etenee. Hyvää keväistä viikonloppua jokaiselle täällä vierailevalle!
torstai 13. maaliskuuta 2014
KUULITKO LINTUJEN LAULAVAN?
Miten mahtavan keväinen päivä tänään on ollutkaan! Aamulla läksimme lasten kanssa metsäretkelle ja jälleen kerran tulin vakuuttuneeksi, kuinka oivallinen paikka metsä on leikin, liikkumisen ja oppimisen kannalta. Eväätkin maistuivat niin hyvältä puunrungolla istuessa ja metsän ääniä kuunnellessa.
Työpäivän päätyttyä pyöräilin kotiin. Koin vielä tarvetta poiketa lähimetsään, sillä kaipasin hiljaisuutta. Nojasin vanhan männyn runkoa vasten ja suljin silmäni. Aistit tuntuivat herkistyvän. Niin myös mieleni. Kyyneleet pyrkivät ihan väkisin silmiin, kun kuuntelin metsän äänimaisemaa ja haistelin kostean sammalen tuoksua. Tuossa hetkessä oli jotain pyhää.
Sain olla sylihoidossa!
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
FINNJET
Sain vinkkiä muistojenkeruukilpailusta, joka koskee Itämerellä Suomen ja Saksan seilannutta Finnjetiä. Nythän sitä ei ole enää edes olemassa, sillä laiva romutettiin Intiassa viitisen vuotta sitten.
Minulla laivaan liittyy siis henkilökohtaisia muistoja. Keväällä 1982 matkustin laivalla, sillä olin aloittamassa työtäni Hampurin lähellä au pairina. Vanhemmat kuskasivat minut Helsinkiin ja matka kohti tuntematonta alkoi.
Hyttikaverikseni sain suomalaisen, Saksassa avioituneen rouvan, joka otti minut suojiinsa. Näki kai, kuinka arka ja kokematon olin. Jälkeenpäin olen monesti miettinytkin, miten rohkenin lähteä ihan yksin kauaksi kotoa vieraaseen kulttuuriin ja perheeseen. Mutta onneksi kuitenkin lähdin, sillä huomasin siipieni saavan tuulta alleen ja kantavan elämässä.
Heinäkuun viimeisenä päivän matkustin samaisella laivalla takaisin. Matkalipun olin käynyt ostamassa etukäteen Finnlinesin konttorista Hampurin keskustasta. Onneksi olen tallettanut liput päiväkirjani väliin sekä merkinnyt muistojani sen sivuille. Sieltä ongin tiedonkin, että yksisuuntainen matka maksoi 130 Dm, joka silloisella kurssilla vastasi 260 Suomen markan arvoa.
Nyt en enää jännittänyt niin paljon ja uskalsin liikkua laivallakin vapaammin.
Vielä yhden edestakaisen matkan tein kesällä 1985, kun menin ystäväni kanssa Hampuriin kaupunkilomalle sekä verestämään muistojani au pair-kuukausiltani.
Oletko Sinä kenties myös matkustanut Finnjetillä, tuolla aikansa suurimmalla ja nopeimmalla autolautalla?
Minulla laivaan liittyy siis henkilökohtaisia muistoja. Keväällä 1982 matkustin laivalla, sillä olin aloittamassa työtäni Hampurin lähellä au pairina. Vanhemmat kuskasivat minut Helsinkiin ja matka kohti tuntematonta alkoi.
Hyttikaverikseni sain suomalaisen, Saksassa avioituneen rouvan, joka otti minut suojiinsa. Näki kai, kuinka arka ja kokematon olin. Jälkeenpäin olen monesti miettinytkin, miten rohkenin lähteä ihan yksin kauaksi kotoa vieraaseen kulttuuriin ja perheeseen. Mutta onneksi kuitenkin lähdin, sillä huomasin siipieni saavan tuulta alleen ja kantavan elämässä.
Heinäkuun viimeisenä päivän matkustin samaisella laivalla takaisin. Matkalipun olin käynyt ostamassa etukäteen Finnlinesin konttorista Hampurin keskustasta. Onneksi olen tallettanut liput päiväkirjani väliin sekä merkinnyt muistojani sen sivuille. Sieltä ongin tiedonkin, että yksisuuntainen matka maksoi 130 Dm, joka silloisella kurssilla vastasi 260 Suomen markan arvoa.
Nyt en enää jännittänyt niin paljon ja uskalsin liikkua laivallakin vapaammin.
Vielä yhden edestakaisen matkan tein kesällä 1985, kun menin ystäväni kanssa Hampuriin kaupunkilomalle sekä verestämään muistojani au pair-kuukausiltani.
Oletko Sinä kenties myös matkustanut Finnjetillä, tuolla aikansa suurimmalla ja nopeimmalla autolautalla?
lauantai 8. maaliskuuta 2014
TÄMÄN PÄIVÄN ONNI
...oli harmauden väistyminen,
valon ja varjon leikki,
lyhyt hetki metsän poluilla
ja päivän päätteeksi vesijuoksua ja turvesauna.
Ihan hyvä Naistenpäivä, vai mitä?
Onnellista illansuuta ja sunnuntaipäivää Teillekin!
tiistai 4. maaliskuuta 2014
EI OLE VUODET VELJEKSIÄ!
Ei ole vuodet veljeksiä, ehei!
Ylinnä kuva neljän vuoden takaa
ja alempi kuva toissapäivältä.
Vuonna 2010 lunta oli maaliskuun alussa
melkoiset kinokset ja lumikola sekä -aura
olivat ahkerassa käytössä.
Tämä talvi oli lyhyt kuin kanan lento.
Keli oli komean talvinen maaliskuun alussa 2010
ja nyt samaan aikaan vuodesta pääsisi jo haravoimaan.
Sen verran toki eilen illalla ja viime yönä
satoi lunta, että päästiin lasten kanssa
laskiaismäkeä laskemaan. Kurahousut olivat toki tarpeen.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
LIUKASTA LASKIAISTA (LUISTIMILLA)
Käväisin eilen Jyväskylässä ja näin useiden luistelijoiden liikkuvan Jyväsjärven jäällä. Keli oli mitä mahtavin ja itsellekin tuli hinku päästä vielä ainakin kerran luistelemaan. Olen aika arka menemään luonnonjäille, mutta iltalenkillä käytiin puolison kanssa tarkistamassa jään vahvuutta läheisellä lammella. On siellä vielä ainakin 30-40 senttiä jäätä, joten lähdimme tänään sulattelemaan lounasta ja laskiaispullia luistimilla.
Mahtavaahan se oli, vaikka jää ei kaikin paikoin niin tasaista ollutkaan.
Pilkkijöiden ja luistelijoiden lisäksi jäällä on liikkunut muitakin. Hyvin on jää kestänyt hirvenkin painon.
En malttanut olla laittamatta paria kesäkuvaa samaiselta lammelta. On tämä vuodenaikojen erilaisuus melkoista rikkautta!
Mahtavaahan se oli, vaikka jää ei kaikin paikoin niin tasaista ollutkaan.
Pilkkijöiden ja luistelijoiden lisäksi jäällä on liikkunut muitakin. Hyvin on jää kestänyt hirvenkin painon.
En malttanut olla laittamatta paria kesäkuvaa samaiselta lammelta. On tämä vuodenaikojen erilaisuus melkoista rikkautta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)