MUISTOJA 2019

                                                      Hyvää alkanutta vuotta 2020!

Pitkästä aikaa kävin kurkistamassa Pieni Lintu-blogin Makrokuvahaasteeseen ja sopivasti teemana on Muistoja 2019. Olen nimittäin taas tekemässä kuvakirjaa viime vuodesta ja kahlannut läpi satoja (tai tuhansia?) kuvia. Vuoteen mahtuu uskomattoman monenlaista päivää, tapahtumaa, kohtaamista, iloa, surua, yllätystä. Auringonpaistetta, pilvipäiviä, sadetta ja pakkasta. Tässäpä siis kurkistus omaan menneeseen vuoteeni:

TAMMIKUUSSA oli pakkaspäiviä ja kaunista keliä. Vietin synttäreitäni. Jälleen kerran! Mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin vuodenajat vaihtuvat. Huh!

HELMIKUUSSA päivä oli jo pidentynyt huomattavasti ja luntakin oli kiitettävän paljon. Luonnossa samoiltiin, mutta ehdin myös lukea useamman kirjan kuten tilaamani Suomalaisen päivä -kirjan ja osallistuin itsekin ensimmäistä kertaa tarinankeruuhaasteeseen. Kirjoitin ylös, mitä tein 2.2.19. Mielenkiintoinen haaste! Odotan jo kovasti, millainen kirja kootaan ko. päivän tarinoista.

MAALISKUUSSA kävin mm. mielenkiintoisessa kierrätysnäyttelyssä. Farkuista oli tuunattu vaikka mitä yllättävää uusiotuotetta.

HUHTIKUUSSA kukat jo puskivat lämpenevästä maasta. Lisääntyvä valo antoi energiaa.

TOUKOKUUSSA käytiin jo aika usein mökillä. Yhtenä kauniina sunnuntaina kävelin mökille loppukilometrit ja ikuistin samalla katoavaa maisemaa. Tämä edesmenneen  tätini pikkuinen asuintalo purettiin syksyllä ja tontille on jo nyt noussut uusien omistajien komea hirsitalo.

KESÄKUUSSA kävin konsertissa Toivakan kauniissa, mutta erikoisessa kirkossa. Sulosäveliä kuunnellessa tuli tähyiltyä värikkäitä katto- ja seinämaalauksia.

HEINÄKUUSSA matkustettiin Tukholmaan, jonka katuja olin tallannut edellisen kerran vuonna 1984. Lämpötila Tukholmassa oli alhainen ja vettäkin sateli koko ensimmäisen päivän. No, ei se tahtia paljon haitannut. Mukava matka!

ELOKUUSSA oli ikimuistoinen luokkatapaaminen. Viisikymmentä vuotta sitten aloitimme koulutiemme. Tapaaminen oli ihana ja sisälsi monenmoista muisteloa, naurua ja herkistymistäkin.

SYYSKUUSSA tuli hyödynnettyä metsän antimia. Kälyn kanssa haettiin puolukkaa metsästä ja niillä on herkuteltu pitkin loppuvuotta.
Mökillä kerättiin tatteja, niitä syötiin ja pakastettiin.

LOKAKUUSSA olin tutustumassa Oodiin, Helsingin upeaan uuteen kirjastoon.
Keski-Suomeen saatiin jo ensilumet ja pakkasyöt.

MARRASKUUSSA elämämme mullistui ihanalla tavalla, kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi. Tämä oli vuoden suurenmoisin tapahtuma.
💗

JOULUKUU oli työntäyteinen, joten loma tuli tarpeeseen. Tietysti heti sairastuin flunssaan ja nenä turisee yhä. Koti oli kuitenkin suloista pukea jouluasuun ja hakea metsästä kuusi tupaan. Vanhan vuoden iltaa vietettiin ystävien kanssa.

Millainen oli Sinun vuotesi?
                                                                    

MARIN KANSSA MARJASSA

Minulla on kolme veljeä ja kolme mukavaa kälyä. Tänään lähdin vanhimman veljeni vaimon Marin kanssa marjametsään. Tosin kävimme nappaamassa reilut sangolliset jo viikko sitten, mutta koska tälle päivälle luvattiin hyvää säätä, teimme uudet marjastustreffit.

Starttasimme auton vähän jälkeen yhdeksän, mutta sitä ennen ehdin ottaa muutamia kuurakuvia kotipihasta. Nyt ollaan tässä vaiheessa vuotta: yöt ovat kylmiä, aamut sumuisia, mutta päivällä saattaa olla vielä useampi aste lämmintä.

Minä en ole mitenkään tehokas marjanpoimija kälyyni verrattuna enkä varsinkaan tänään, kun otin kameran mukaani. Marjoja oli metsässä runsaasti ja mikä parasta: pakkasyö oli hyydyttänyt kaikki hirvikärpäset eikä epämukavaa verkkotakkia tarvittu.

Aika hauska juttu: suunnistimme rinteeseen marjojen perässä ja siellä olikin jo yksi pariskunta marjanpoiminnassa. Rouva oli entinen naapurini lapsuuskylältä enkä ollut nähnyt häntä varmaan yli kolmeenkymmeneen vuoteen.Pitihän siinä sitten vähän päivittää kuulumisia, kun edellistapaamisesta oli ehtinyt kulua noin hirmuisen pitkä aika.

 Lähes huomaamatta olimme kiivenneet puolukoiden perässä melkein kallion laelle asti. Alastulo marjasankojen kanssa oli hieman haasteellista, mutta niin vain selvisimme autolle. Mieli virkistyi eikä puolukkasaaliskaan ollut mitenkään huono; puolestatoista sangollisesta riitti tuliaisia mummolan appivanhemmillekin.
 

PS: eskarissakin kerättiin puolukkaa viime keskiviikkona. Oli kyllä hellyttävää katsella pieniä marjanpoimijoita. Huomenna on aikomus leipoa kaksi puolukkapiirakkaa lasten kanssa. Niitä tarjoillaan tiistain perheillassa. On kyllä niin etuoikeutettua päästä lastenkin kanssa keräämään metsämarjoja!

LUONNON PÄIVÄ

Tänään Suomi näyttää esimerkkiä liputtamalla LUONNOLLE ensimmäisenä maana maailmassa. Hyvä Suomi!!!
Totta kai vedin lipun salkoon minäkin; tänään, jos milloin on syytä liputtaa. Osaammeko edes tarpeeksi arvostaa ihanaa luontoamme ja sen puhtautta?
Minulle luontosuhde syntyi jo lapsuudessa, kun asuin metsän vieressä, joen varrella. Tunneside on vuosien myötä vahvistunut ja sen varmasti huomaa myös blogipäivityksistäni. Luontoon on päästävä usein, sillä

luonnossa oleskelu rauhoittaa mieltä ja laskee verenpainetta,

 

 antaa ravintoa ilmaiseksi. Kiitos jokamiehenoikeuksista!

 

 

Luonnossa  riittää ihmeteltävää:

 

                    Luonto tarjoaa elämyksiä ja mahdollisuuden liikkua monipuolisesti eri vuodenaikoina,

luonnossa on lupa leikkiä! Luonto inspiroi ja antaa iloa.

 

Luonto on liputuspäivänsä ansainnut!