Kotipuutarhassakin alkaa pian marjankeruu. Mustat viinimarjat kypsyvät, samoin valkoherukat, karviaiset ja tyrnit. Kyllä nyt on saatavilla vitamiineja ilman apteekkiakin!
maanantai 29. heinäkuuta 2013
VITAMIINEJA (MUTTA EI PURKISTA)
Onnistuin saamaan vielä yhden vapaapäivän ja sen olen käyttänyt marjastukseen. Jo aamutuimaan suunnistin lapsuuteni mummolaan, jonka pihassa on valtavat pensaat puutarhavattuja. Niitä sitten keräilin enoni vaimon kanssa peräti 15 litraa. Kotona on ollut sen jälkeen pakastus- ja hillonkeittourakka ja marjoja olen napsinut suuhuni niin paljon, että jo mahassa kiertää. Mutta mikäpä sen ihanampaa kuin syödä tuoreita ja mehukkaita marjoja suoraan puskista!
Kotipuutarhassakin alkaa pian marjankeruu. Mustat viinimarjat kypsyvät, samoin valkoherukat, karviaiset ja tyrnit. Kyllä nyt on saatavilla vitamiineja ilman apteekkiakin!
Kotipuutarhassakin alkaa pian marjankeruu. Mustat viinimarjat kypsyvät, samoin valkoherukat, karviaiset ja tyrnit. Kyllä nyt on saatavilla vitamiineja ilman apteekkiakin!
lauantai 27. heinäkuuta 2013
PERHOSPOSTAUS
Tänä kesänä (ja myös viime suvena) olen innostunut kuvaamaan perhosia. Tosin monesti nämä lentäjät ovat niin arkoja, että niitä on vaikea vangita kameran linssiin. Neitoperhoset ovat kuitenkin rauhallisia ja niitä kuvasin viime kesänä monesta kulmasta ja kukasta.
Neitoperhosia oli viime vuonna runsaasti,mutta tänä kesänä en ole tainnut vielä nähdä ensimmäistäkään.
Torstai-iltana kuuntelin radio Deitä. En tiedä, kuka oli puhujana (avasin radion kesken lähetyksen), mutta hän puhui rukouksesta ja rukouksen eri tavoista, mm. siitä, että jopa valokuvatessa voi tuntea Jumalan läheisyyden ja pyhyyden. Itse havahduin tästä ajatuksesta: juuri niinhän minäkin tunnen, kun ihmettelen luonnon kauneutta ja yritän vangita kuviin häivähdyksiä kaikesta tästä ympärillä olevasta ihanuudesta. Ajatuksissani kiitän Taivaallista Isää luonnon uskomattomista väreistä, perhosen hennoista ja läpikuultavista siivistä, linnun höyhenistä, lumen kimalteesta, jääpuikoista. Eikä rukous tosiaan tarvitse aina sanoja, rukous voi olla kiitollinen huokaus kaiken kauniin keskellä!
Neitoperhosia oli viime vuonna runsaasti,mutta tänä kesänä en ole tainnut vielä nähdä ensimmäistäkään.
Torstai-iltana kuuntelin radio Deitä. En tiedä, kuka oli puhujana (avasin radion kesken lähetyksen), mutta hän puhui rukouksesta ja rukouksen eri tavoista, mm. siitä, että jopa valokuvatessa voi tuntea Jumalan läheisyyden ja pyhyyden. Itse havahduin tästä ajatuksesta: juuri niinhän minäkin tunnen, kun ihmettelen luonnon kauneutta ja yritän vangita kuviin häivähdyksiä kaikesta tästä ympärillä olevasta ihanuudesta. Ajatuksissani kiitän Taivaallista Isää luonnon uskomattomista väreistä, perhosen hennoista ja läpikuultavista siivistä, linnun höyhenistä, lumen kimalteesta, jääpuikoista. Eikä rukous tosiaan tarvitse aina sanoja, rukous voi olla kiitollinen huokaus kaiken kauniin keskellä!
perjantai 26. heinäkuuta 2013
AAMUKASTEEN AIKAAN
Niin se loma loppui ja nyt olen ollut jo kolme päivää töissä. Vieraassa päiväkodissa työskentely on syönyt yllättävän paljon voimia, vaikka lapsia onkin ollut vähän ja paljon olemme ulkoilleet nauttien kesäpäivien lämmöstä. Uusien ihmiskontaktien - niin aikuisten kuin lastenkin - solmiminen sekä iso vastuu vie voimavaroja ja olen ollut melkoisen väsähtänyt työpäivien jälkeen.
Toisaalta on ollut hienoa tutustua toisten päiväkotien työntekijöihin ja vaihtaa ajatuksia. Lapset ovat olleet ihania ja lähestyneet rohkeasti minua, tulleet syliin sykkyrään tai kainaloon lukuhetkelle. Jokaisen työpäivän jälkeen olen miettinyt, kuinka paljon lapsilta vaaditaankaan, kun he tulevat kesäpäivystykseen, jossa he kohtaavat monia uusia lapsia ja aikuisia. Pienet nuppuset! Toivottavasti osasin olla heille tarpeeksi turvallinen aikuinen!
Tänä aamuna ennen töihinlähtöä ehdin pestä koneellisen pyykkiä ja viedä matot tuultumaan. Matkalla pyykkinarulle havahduin runsaaseen aamukasteeseen ja totesin, että kesä kääntyy vääjäämättä kohti syksyä. Toisaalta oli niin raikasta ja kaunista, että oli melkein pakko napata vielä muutama kuva kastepisaroista maan tasalta. Niin kaunis on maa, olipa vuodenaika mikä hyvänsä!
Varjot pitenevät, päivän pituus lyhenee...
Toisaalta on ollut hienoa tutustua toisten päiväkotien työntekijöihin ja vaihtaa ajatuksia. Lapset ovat olleet ihania ja lähestyneet rohkeasti minua, tulleet syliin sykkyrään tai kainaloon lukuhetkelle. Jokaisen työpäivän jälkeen olen miettinyt, kuinka paljon lapsilta vaaditaankaan, kun he tulevat kesäpäivystykseen, jossa he kohtaavat monia uusia lapsia ja aikuisia. Pienet nuppuset! Toivottavasti osasin olla heille tarpeeksi turvallinen aikuinen!
Tänä aamuna ennen töihinlähtöä ehdin pestä koneellisen pyykkiä ja viedä matot tuultumaan. Matkalla pyykkinarulle havahduin runsaaseen aamukasteeseen ja totesin, että kesä kääntyy vääjäämättä kohti syksyä. Toisaalta oli niin raikasta ja kaunista, että oli melkein pakko napata vielä muutama kuva kastepisaroista maan tasalta. Niin kaunis on maa, olipa vuodenaika mikä hyvänsä!
Varjot pitenevät, päivän pituus lyhenee...
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
KESÄISET ALIVUOKRALAISET
Ulkosaunan orren alle teki pääskynen pesän. Äskettäin kuoriutuivat poikaset munistaan ja lintuvanhemmatkin kävivät tarkkaavaisemmiksi. Saunapolulla voi nyt saada vihaisesti kohti syöksyvän pääskysvanhemman kimppuunsa varoitushuutojen säestyksellä.
Kukapa sitä ei kotiaan ja lapsiaan suojelisi?
Sieltä ne lapsukaiset kurkistelivat ojentaen kaulaansa suu ammollaan: "joko pian saadaan ruokaa? On nälkä!" Pikkuiset ahmatit; toki niiden on syötäväkin usein, jotta siivet vahvistuvat ja kestävät pitkän muuttomatkan.
Käymälä pesän alla ei ole kuitenkaan kovin miellyttävä näky. Suostuisivatkohan pääskyt kuitenkin muuttamaan pesän paikkaa ensi suvena?
" Me vartioimme täällä!"
lauantai 20. heinäkuuta 2013
KARJALAISTE MATKASS' (OSA 3)
Ihmeellisestä patsaspuistosta matkattiin vesisateessa metsämuseo ja tiedekeskus Lustoon. Siellä olemme perheenä käyneet toistakymmentä vuotta sitten, mutta kiva oli käydä uudestaankin ja päästä tällä kertaa opastetulle kierrokselle.Tämän kesän erikoisnäyttelyinä ovat mm. Pentti Väänäsen Metsä, josta itseni löysin -valokuvanäyttely sekä Antti Leinosen Karhun vuosi.
Punkaharjulla sijaitsevassa Lustossa käy vuosittain peräti 30 000 matkailijaa. Näyttelyiden lisäksi siellä sijaitsee hiljaisuuden huone, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa. Siellä ollaan virtuaalisesti metsän sylissä.
perjantai 19. heinäkuuta 2013
KARJALAISTE MATKASS' (OSA 2)
Parikkalassa, aivan Venäjän rajan tuntumassa on metsän siimeksessä erikoinen patsaspuisto, jonka tekijänä oli erakoitunut taiteilija Veijo Rönkkönen (1944 - 2010).
Rönkkönen valoi ensimmäisen betonisen patsaansa v. 1961. Taiteilija ei kyennyt sosiaalisiin suhteisiin, vaan antoi taiteensa houkutella ihmisiä lähelleen. Lähes viiden vuosikymmenen uurastus tuotti viitisensataa taideteosta.
Joogapuutarhassa on 250 joogaavaa hahmoa ja kerrotaan, että taiteilija olisi tehnyt kaikki nämä liikkeet itsekin; Rönkkönen tunnettiin kovana urheilu- ja joogamiehenä.
Nykyään puistosta ja patsasten kunnostustöistä huolehtii Parikkalan patsaspuiston kannatusyhdistys ry. Alueelle on vapaa pääsy, joten jos siellä päin liikkuu, kannattaa käydä tutustumassa. Lisätietoa löytyy osoitteesta www. patsaspuisto.net.
torstai 18. heinäkuuta 2013
KARJALAISTE MATKASS' (osa 1)
Loma lähenee uhkaavasti loppuaan. Päivät vain tuntuvat valuvan käsistä, mutta ihanaa on ollut olla lomalla ja nauttia vapaalla olosta. Vielä yhden lomareissun ehdin tehdä, sillä olin parin päivän matkalla Itä-Suomessa entisen kotikuntani Karjalaseuran mukana. Enpä ennen ole karjalaisten matkoilla ollutkaan, vaikka puoliksi karjalainen olenkin. Kerta se on ensimmäinenkin!
Ruokolahdella pysähdyttiin ruokailemaan sekä tutustuttiin paikalliseen kirkkoon. Ruokolahden leijonaa ei kuitenkaan tavattu!
Matkaa jatkettiin Imatralle, jossa pääsimme katsomaan kosken kuohuja sekä paikallista kesäteatteriesitystä.
Ammattinäyttelijöistä (mm. Sara Paavolainen, Ami Aspelund ja Svante Korkiakoski) huolimatta esitys Sormet liisterissä ei ollut kummoinen, mutta tulipahan sekin nyt sitten nähtyä. Lavasteista ehdin ottaa kuvan, sillä esityksen kuvaaminen oli tietysti kielletty.
Ruokolahdella pysähdyttiin ruokailemaan sekä tutustuttiin paikalliseen kirkkoon. Ruokolahden leijonaa ei kuitenkaan tavattu!
Matkaa jatkettiin Imatralle, jossa pääsimme katsomaan kosken kuohuja sekä paikallista kesäteatteriesitystä.
Ammattinäyttelijöistä (mm. Sara Paavolainen, Ami Aspelund ja Svante Korkiakoski) huolimatta esitys Sormet liisterissä ei ollut kummoinen, mutta tulipahan sekin nyt sitten nähtyä. Lavasteista ehdin ottaa kuvan, sillä esityksen kuvaaminen oli tietysti kielletty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)