torstai 29. lokakuuta 2020

JOTAIN PYÖREÄÄ

 Viikon MakroTex-haasteen aiheena on PYÖREÄ.

Kolusin vanhoja kuvatiedostojani ja löysin niin monia pyöreitä muotoja kaivonkansista ruisleipään, mutta rajasin kuitenkin löytöni  luonnon pyöreisiin muotoihin. 

"Pyöreä" on jo sanana jotenkin pehmeä ja lempeä. Niinhän se muotokin on!








                                                                Pieni Lintu - MakroTex challenge

lauantai 17. lokakuuta 2020

HAIKANKÄRJESSÄ

 Loma lähenee loppuaan, mutta hyvinpä ehdin vielä tehdä retken Saarijärvelle. En ole aiemmin käynytkään Haikankärjessä Summassaaressa ja oli mukavaa saada oppaaksi paljasjalkainen saarijärveläinen (suarjärvine) eli toisen miniäni äiti. Ystävän kanssa oli mukavaa kulkea kivikautisilla tienoilla mäntymetsän suojissa.

Auto jätettiin korpihotelli Summassaareen pihaan. Tämä hotelliravintola oli muuten todella suosittu paikka joskus 80-90 -luvulla, mutta tänä kesänä se sulki ovensa kannattamattomana. Hotellin tulevaisuus on vielä auki. Saa nähdä, löytyykö sille uusi yrittäjä...

No mutta mepä suunnistimme siis kohti metsää ja Haikankärkeä. Ensin kuntoportaat  (huohottaen) ylös:


Ja sitten harjun päälle kävelemään.


Korkealla harjulla kulki leveä reitti, joka lopulta kapeni terävään kärkeen keskelle Summasjärveä. Maasto muuttui mielenkiintoisemmaksi, joskin myös vaikeakulkuisemmaksi. Tuntui huimalta ajatella, että tällä alueella kivikauden ihmiset ovat  liikkuneet ja pitäneet lähimaastossa asuinsijojaan. 








Kallistuu, kallistuu vaan eipä ole vielä kaatunut...


Suurin piirtein näillä kohdin ulapalle päin Summasessa sijaitsee Suomen 12. kraatterilöytö. Se on halkaisijaltaan n. kolme kilometriä, pyöreämuotoinen ja peräti 200 metriä syvä. Muutoinhan Summasjärven keskisyvyys on vain reilut kuusi metriä.

Perillä ollaan. Haikankärki saavutettu! Tästä eteenpäin varpaat kastuisivat.


Summasen aallot ovat siloitelleet rantakiviä kauan, kauan.





Pitihän sitä vielä käydä kotimatkalla tarkastamassa kraatterin aiheuttaneen meteoriitin pirstekivi Sampolan nuorisoseurantalon pihassa. Se on muistutuksena Summasjärven kraatterista ja valtavasta iskeymästä, joka sai kivetkin sinkoilemaan kallioperän graniitista.


Pirstekiven vieressä on myös saarijärveläisen taiteilija Frans Toikkasen pronssiteos "Kyyrän tohtori" vuodelta 1996.

                          Mielenkiintoinen lähireissupäivä jälleen kerran! Ja sääkin suosi meitä!





torstai 15. lokakuuta 2020

ENSIMMÄINEN KUURA-AAMU

 Taitaa talvi vähitellen tehdä tuloaan...








Viikon MakroTex-haaste: VÄRIKÄSTÄ.


                                                                                           Pieni Lintu - MakroTex challenge



sunnuntai 4. lokakuuta 2020

SYYSRETKI

Meidän on pitänyt jo monena vuonna käydä "Keski-Suomen Kolilla"  eli Hyyppäänvuorella ja tänään vihdoin ja viimein retki toteutui! Ystäväpariskunnan kanssa tehtiin treffit ja ajeltiin loput n. kymmenen kilometriä peräkkäin lähtöpaikalle. Hiekkatiellä tuli useita autoja vastaan - luultavasti Hyyppäältä tulossa - ja kun viimein pääsimme polun tuntumaan, hämmästyimme, kuinka paljon muitakin retkeilijöitä oli päättänyt tutustua komeisiin maisemiin. Autoja oli jonossa tien varressa varmaan kolmekymmentä ja uutta autoa virtasi  meidänkin jälkeemme.

No, kyllähän metsään porukkaa mahtuu eikä tarvitse huolehtia maskeista. Ilahduttavaa oli, että lapsiperheitä oli liikkeellä paljon, samoin nuorisoa. Ja koiran ulkoiluttajia!


Hyyppäänvuori on korkeudeltaan reilut 160 metriä korkea alla olevasta syvänteestä laskettuna. Jääkausihan se on tämänkin mielenkiintoisen ja kauniin paikan muovannut. Kipuaminen vuorelle sai sykkeen nousemaan ja välillä oli pakko vetää henkeä, mutta kyllähän maisemat sitten palkitsivat määränpäässä.




 

Näitä jääkauden siirtämiä kivenlohkareita oli hauskasti ympäri vuoren lakea. Aikojen saatossa jäätyneet ja taasen sulaneet vedet lienee halkaisseet lohkareita uudelleen ja uudelleen.



Eväiden syöntiä hulppeissa maisemissa.

Toki mekin kaivoimme eväät esiin. Kahvi maistuu niin hyvältä luonnon helmassa!



Tuolla alhaalla siintelee pikkuinen Karhulampi, jonka rannalla sijaitsee partiolaisten maja. Siellä olen käynyt joskus parikymmentä vuotta sitten.


Kauempana lainehtii Lievestuoreen järvi. Ilmatila oli muuttunut utuiseksi, joten ihan kirkkaita kuvia en onnistunut saamaan.


 
Vahva puolisoni kannatteli kivenlohkaretta. 😂

 

Lähdetäänpä takaisin alas!

Metsäpolulla jäin ihmettelemään puiden kasvuvoimaa. Miten ihmeessä nämä puut ovat päätyneet kasvamaan kiven päällä? Mielenkiintoista!

Tien vierustoilla olivat autot lisääntyneet ja vastaan tuli lisää vuoren suuntaan ajajia. Me lähdimme hyvän sään aikana pois. Kotimatkalla alkoi jo ripsiä vettä.

Hieno retkipäivä! Hyvin mahduttiin kaikki ihania maisemia ihailemaan.