sunnuntai 10. helmikuuta 2013
AARTEITA VINTILTÄ
Viikonloppuna kaivoin esiin aarteita vintiltämme. Isäni sisko Aune asui perheessämme lapsuus- ja nuoruusvuoteni. Hänellä ei ollut omaa perhettä eikä puolisoa, mutta me veljenlapset olimme hänelle kaikki kaikessa. Aune oli nuoruudessaan innokas kansantanhuaja sekä tanhuryhmien ohjaaja. Tietenkin hänellä oli oma kansallispuku ja muistan lapsena usein selailleeni Aunen kansallispukukuvastoa, koska kuvat olivat niin kauniit ja värikkät. Viikonlopun löytö herätti paljon mukavia muistoja ja lähes yhtä innolla tutkin nytkin kuvia.
Aune oli myös taitava ompelija. Kun hän muutamia vuosia sitten kuoli, "pelastin" hänen jäämistöstään laatikollisen vanhoja vaatteiden kaavoja. Niitä ei missään nimessä henno heittää pois, sillä ne kertovat tiettyä ajankuvaa: 50-luvulla naiset pukeutuivat paljon naisellisemmin kuin nykyään, 60-luvulla vaatetus oli jo huomattavasti suoraviivaisempaa ja muodot peittävää. Suloisia muistoja!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos vierailusta blogissani. Tulin vastavierailulle. Tiedän joidenkin keräilevän noita kaavoja ja tekevän sitten niiden mukaan vaatteita itselleen ja muillekin, jopa myyntiin. :)
VastaaPoista50-luvun mekot ovatkin ihanan naisellisia, joten on hienoa, että jotkut vieläkin tekevät noilla kaavoilla vaatteita. Hyvää kevättalven jatkoa Sinulle!
VastaaPoistaOi, nämä on kyllä aarteita. Olen itse tehnyt itselleni ja miehelle kansallispuvun kun ollaan tanhuttu :) Jossakin vaiheessa meinaan tänne blogiini laittaa kuvaa niistä:)
VastaaPoistaJäänpä odottelemaan näitä kuvia! :)
VastaaPoistaOi joi, kun ihana tuo kansallispukukirja. Äitini on tehnyt lukuisia pukuja elämänsä aikana. Niin minulle, sisaruksillekin kuin itselleenkin.
VastaaPoistaTodella ihania aarteita nuo vanhat 50 luvun mallit..
VastaaPoistaOikein ihanaa kesäpäiviä sinulle!
Katja ja Sylvi, myös minulle nuo kansallispukukuvastot ja vanhat kaavat ovat melkoisia aarteita.
VastaaPoistaPävitin tämän postauksen jo helmikuussa, mutta kun eilen lisäilin tunnisteita vanhoihin teksteihin, nämä pari postausta tupsahtivat kesäkuulle. Kummallista!
Ihana aarrelöytö! Vallan hurmaavia nuo vanhat kaavat, nostalgiaa tulvillaan ja niin naisellisia.
VastaaPoistaSanopa muuta, Hannah! Entisaikaan naiset olivat naisellisia. Tätini oli innokas ja taitava ompelija ja hän teki tuollaisia mekkoja sekä itselleen että tilaustöinä. Lapsena sain leikkiä noilla vanhoilla ihanuusmekoilla, kunnes ne saivat uusiokäyttöä räsymattojen kuteina. Jos olisin taitavampi ompelija, tekisin itselleni jonkun noista mekoista.
PoistaVoi tuota -50 lukua, silloin muistan nuo pukumallit, itsekin niitä ommellut. Silloin olin nuori, voi, miten kauan siitä onkaan aikaa. -57 astelin alttarille omatekemässäni morsiuspuvussa. voi niitä aikoja.
VastaaPoista