KIRKONMÄELLÄ

Käyn mielelläni tutustumassa erilaisiin kirkkoihin. Vajaan tunnin ajomatkan päässä meiltä sijaitsee Petäjäveden vanha puukirkko, joka valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1994. Olen joskus käynyt kirkon sisällä, mutta tällä kertaa (ovien ollessa lukitut) kiertelin kirkkoa ja sitä ympäröivää haustausmaata. Kirkko on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin puhutteleva myös ulkoapäin. Väkisinkin mietin, millaiset ihmiset sen ovat aikoinaan rakentaneet, millaisia työkaluja käyttäneet, kuinka turvanneet työsuojelun paanukattoa tehdessään. Moniko mahtoi loukkaantua tai peräti kuolla kirkkotyömaalla? Oman kirkon tekeminen on kuitenkin ollut kunnia-asia.
Hienoa, että se on vuosisatojen päästäkin pystyssä; perintökohteen arvoinen siis!

Vanhan kirkon hautausmaahan on haudattu vuosien 1729-2009 välisenä aikana kuolleitten luetteloiden mukaan noin 9400 vainajaa. Alueen pienuudesta johtuen hautapaikat on käytetty useampaan kertaan. Suurimmat vuosittaiset kuolleisuudet ajoittuvat nälkävuosiin 1867-1868 jolloin kuoli yli 200 henkeä vuodessa. Vielä 1900-luvun alulla kuoli erilaisten influenssatautien kautta yli 100 henkeä vuodessa. Keskimääräinen kuolleisuus on ollut noin 40-60 henkeä vuodessa. (lainaus www.petajavesi.fi/kirkko)

 

Kirkon ympärillä oleva hautausmaa on vuosikymmenien saatossa heinettynyt. Sukupolvet ovat vaihtuneet ja vainajat painuneet unohduksiin. 

Kahden maan kansalaisina sitä vaellettiin silloin, niin nytkin! Kirkkomaata kierrellessäni mietinkin Jaakko Löytyn ja Kaija Pispan laulua Kahden maan kansalainen. Viitasen Piian esittämä versio laulusta oli myös tämänvuotisten Herättäjäjuhlien tunnusmusiikkina.

Ps: Viitasen Piia oli aikoinaan pieni pyhäkoululaiseni ja toimi esikoiseni riparilla isosena. On ilo kuulla hänen nyt laulavan isommilla estradeilla.

IHAN KUIN STRÖMSÖSSÄ!

Ja niinhän se olikin! Kävimme puolison kanssa Vaasan lähellä olevassa Strömsössä, josta käsin on tehty kotoiluohjelmaa Strömsö jo vuosien ajan. En muista, milloin aloimme yhdessä seurata kyseistä ohjelmaa Yle Fem:lta sunnuntai-iltapäivisin, mutta jäimme kyllä heti koukkuun. Näin kesäaikaan ohjelma on tauolla, mutta uusintoja, mm. Strömsön puutarhassa -jaksoja on toki tullut.

Olikin siis mukavaa käväistä paikan päällä katsomassa, millainen tuo paikka oikeasti on. Alueelle on vapaa pääsy, mutta lauantaisin järjestetään opastettuja, maksullisia kierroksia. Yhtä viihtyisältähän tuo Strömsö vaikutti kuin miltä se myös ohjelmassa näyttää.

Ohjelmassa nikkaroidaan, askarrellaan, tehdään ruokaa ja syödään yhdessä. Ja nauretaan paljon! Suomenruotsalaisten positiivinen asenne ja iloisuus on yksi ohjelman valteista. Tietystihän kaikki, mitä ohjelmassa puuhataan aina onnistuu. Sen johdosta on puolestaan syntynyt sanonta: Ei menny ihan niin kuin Strömsössä, jos omat tekemiset ei onnistu yhtä hyvin.
Oletko sinä koskaan katsonut hyväntuulista Strömsötä?

TOIVOSEN ELÄINPUISTO JA TALONPOJANMUSEO

Noin kymmenen kilometrin päässä Kokkolasta, Kälviällä, sijaitsee viehättävä Toivosen eläinpuisto ja museoalue, jonne päätimme poiketa ja kyllä kannatti! Jo heti aamusta liikkeellä oli paljon lapsiperheitä ja kuulimme ilonkiljahduksia ja ihastuksenhuutoja, kun lapset tutustuivat moniin eläimiin. Koiran- ja kissanpentuja pääsi silittämään, kanasia ihailemaan. Possut ottivat aamupäiväunia pahnoillaan. Tuli jotenkin niin kotoinen olo, kun itsekin on maalaistalossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt.

Me kuitenkin tutustuimme pääasiassa alueella oleviin vanhoihin rakennuksiin ja työkoneisiin sekä leikkimökkinäyttelyyn eli lasten omiin asuntomessuihin.

                        Puolison pappa piti aikoinaan kyläkauppaa. Lieköhän siellä näytti tältä?

                                                           Isällä oli aikoinaan "Nuhvi" traktorina.

Olisinpa pikkutyttö! Nämä leikkimökit ovat oikeita unelmataloja lapsukaisille. Hauskaa, että lapsille on näytillä oma asuntomessualue.

Samalla reissulla pääsin tutustumaan Eevireginaan, jonka blogia olen seuraillut jo muutaman vuoden ajan. Kiitos, Eeviregina! Oli hauska päästä juttelmaan kanssasi kasvokkain!

TANKARIN MAJAKKASAARI JA KOKKOLAN NERISTAN

Loma lähenee loppuaan. Vielä kuitenkin ehdittiin piipahtaa puolison kanssa länsirannikolla, jossa ei aiemmin ole juuri tullut matkailtua.
Kolmen päivän reissuun mahtui taas monta uutta elämystä. Yksi niistä oli käynti Tankarin majakkasaarella. Matka Kokkolan satamasta M/S Jennyn kyydissä kesti 1,5 tuntia suuntaansa.

Aikoinaan hylkeenpyynti- ja kalastajakylänä toiminut majakkasaari tarjoaa nykyisinkin mahdollisuuden yöpyä pienissä mökeissä tai luotsiasemalle rakennetuissa huoneistoissa. Me viivähdimme saaren herkässä ympäristössä puolitoista tuntia ja sinä aikana ehti hyvin tutustua kallioiseen maastoon, sen pikku majoihin ja mm. hylkeenpyyntimuseoon. Alussa järjestetty opaskierros valotti hyvin saaren mielenkiintoista historiaa. 

                                                Saaren pikkuinen kirkko on rakennettu 1754. 

Kokkolassa majoituimme ensimmäisen yön. Illalla oli aikaa kierrellä kaupungilla ja tutustua mm.  vanhaan puutaloalue Neristaniin,  joka on viehättävä pala menneisyyttä. Ja mikä hienointa: puutaloissa asutaan tai harjoitetaan liiketoimintaa edelleen.

Vielä pieni muisto lapsuudesta: Kokkolahan on Karleby på svenska. Isälläni oli usein tapana sanoa minua nuoremmalle serkkutytölleni, että milloinkas lähdetään ostamaan sinulle sitä lasista ompelukonetta Karlebystä. Muistan miettineeni, millainen se lasinen ompelukone on, missä kaukana ulkomailla se Karleby oikein sijaitsee ja miten isä sinne osaa matkustaa. No, nyt tiedän suorimman reitin Karlebyhyn, mutta sitä lasista ompelukonetta en kuitenkaa onnistunut bongaamaan. Olisin voinut tuoda sellaisen vaikka tuliaisiksi serkulleni!