MARRASKUUN LOPPU, JOULUKUUN ALKU

Hupsista, menipä tämä marraskuu lopulta nopeasti! Vaikka päivät ovat nyt lähes valottomia ja lyhyitä, on maahan satanut lumi tuonut  ihanan talvisen, jopa jouluisen tunnelman.

 Toissapäivänä töihin ajaessani auton mittari näytti -17 astetta ja maailma näytti uskomattoman upealta. Kaikki puut ja pensaat olivat paksussa kuurassa ja sininen hetki korosti kaiken ihanuutta. Sydämessä läikähti ilo ja kiitollisuus. 💙

Alla olevat kuvat ovat viime lauantailta. Pakkasta oli silloinkin ja sehän tiesi sitä, että tulet oli laitettava niin pannuhuoneeseen kuin hellaan ja leivinuuniin. Pehmeä lämpö levisi vanhaan tupaamme lempeästi. Onneksi on tulisijoja ja onneksi puoliso jaksaa vuodesta toiseen tehdä polttopuita.

Pyysin viikonloppuna Mauri-koirulin meille yökylään.  Mauri rakastaa rapsutusta ja läheisyyttä ja sitä sille tarjoankin runsain mitoin. Yhdessä on aina ilo olla ja huomaan joka kerta, kuinka Maurin läsnäolo antaa minullekin uskomattoman paljon voimaa ja hyvää oloa. Mauri on kunnon tassuterapeutti. Vaikka se alkaa olla jo iäkäs, ulkona sillä riittää virtaa. Lumessa peuhaaminen on varsin mukavaa puuhaa. Mauri kierii ja pyörii, tunkee nokkaansa hankeen ja haukahtelee harakoille.

Sunnuntaina kävin Laukaan kirkossa laulamassa Hoosiannaa. Tuli niin jouluinen olo! Kuoro lauloi ja nuoret rippikoululaiset esittivät papin johdolla kuvaelman, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansa hurrasi palmunlehviä heilutellen. 

Kirkonmenojen jälkeen kävin ystävän kanssa syömässä ja kuulumisia vaihtamassa. Sunnuntaina sain avata jo ensimmäisen kalenterin luukunkin. Partiolaisten kalenterissa joulua kohti mennään jo ensimmäisestä adventtisunnuntaista eteenpäin.

 Eskarissa on kaivettu pulkat ja liukurit esiin eikä juuri kukaan valita kylmistä sormista tai varpaista. Uusi lumi on tuonut tulleessan ihan uudenlaista touhua ja posket punoittavat sisälle tullessa.Voi sitä lasten riemua! 

Koska olen monen vuoden tauon jälkeen nukkunut jälleen melko kunnollisia yöunia, olen ollut tavallista pirteämpi pimeästä ajasta huolimatta. Viime viikolla innostuin ompelemaan jouluisia kasseja kankaasta, joka on odottanut kaapissa jo ainakin neljä vuotta. Nyt oli siis ompelusten aika. Toivottavasti kassit ilahduttavat myös saajiaan. Yksi niistä lennähtää Saksaan asti postipaketissa.

 Toissa viikolla sain ensimmäisen joulukortin  kaukaa Japanista. Se tuli perille yhdeksässä päivässä. Postcrossing; mikä upea harrastus!

Itse asiassa tästä taisi tulla kiitollisuuspäivitys. Elämässä on monenmonta pientä asiaa, joista voi tuntea iloa. Iloa ja valoa Sinunkin joulukuuhusi! 💗

MONENLAISTA SIIVEKÄSTÄ

 Kevät on niin parasta! Toukokuu on ehdottomasti lempikuukauteni, koska luonto puhkeaa eloon. Muutaman päivän hellesää  sai hiirenkorvat puihin, ruohon kasvamaan ja houkutti jo muutamia kukkasia kukkimaankin. Lintusten kilpalaulannasta en saa kyllikseni, samoin kevään tuoksuista!

Kimalaiset ja perhoset ovat alkaneet suorittaa pölytystehtäväänsä ja aika monen kimalaisen olen joutunut hätistämään pois myös eteisestä ja jopa tuvastamme. Johtunee siitä, että kimalaiset ovat löytäneet suojaisan pesimäpaikan kuistimme ikkunalaudan alla olevasta kolosta.

Pihapiiriin ovat jo ilmestyneet viime kesän pesijät: västäräkit keikuttavat hellyttävästi pyrstöään, punarinnat ovat ahkerasti keränneet pesäaineksia mm. pihaan pudonneista Maurin koirankarvoista ja pääskyset lentelevät tehden hurjia kaarroksia ja syöksyjä taivaalla. Joutsenet - totta kai - ovat olleet jo pitkään pellolla tallustelemassa, samoin kuovit ja töyhtöhyypät, tänä keväänä myös kurkipariskunta, joka on uskaltautunut aika lähelle asutusta. Onpa toinen kurjista tepastellut ylväästi myös keskellä kylätietä.

No, alkuviikosta näkyi taivaalla muitakin siivekkäitä: äänekkäitä, metallisia, kylmiä. Tosin täytyi ihailla niidenkin uhkarohkeita silmukoita, syöksyjä ja nousuja kohtisuoraan ylöspäin. Välillä lensivät neljän koneen muodostelmissa, välillä kiisivät itsekseen. Lentäjien päätä ei saa huimata. Minua huimasi jo pelkästään niiden katseleminen!

Mitä lintuhavaintoja olet tehnyt omassa pihapiirissäsi? Joko kukkaset kukkivat?

                                                              Leppeää lauantaita Sinulle!

SYYSRETKI

Meidän on pitänyt jo monena vuonna käydä "Keski-Suomen Kolilla"  eli Hyyppäänvuorella ja tänään vihdoin ja viimein retki toteutui! Ystäväpariskunnan kanssa tehtiin treffit ja ajeltiin loput n. kymmenen kilometriä peräkkäin lähtöpaikalle. Hiekkatiellä tuli useita autoja vastaan - luultavasti Hyyppäältä tulossa - ja kun viimein pääsimme polun tuntumaan, hämmästyimme, kuinka paljon muitakin retkeilijöitä oli päättänyt tutustua komeisiin maisemiin. Autoja oli jonossa tien varressa varmaan kolmekymmentä ja uutta autoa virtasi  meidänkin jälkeemme.

No, kyllähän metsään porukkaa mahtuu eikä tarvitse huolehtia maskeista. Ilahduttavaa oli, että lapsiperheitä oli liikkeellä paljon, samoin nuorisoa. Ja koiran ulkoiluttajia!

Hyyppäänvuori on korkeudeltaan reilut 160 metriä korkea alla olevasta syvänteestä laskettuna. Jääkausihan se on tämänkin mielenkiintoisen ja kauniin paikan muovannut. Kipuaminen vuorelle sai sykkeen nousemaan ja välillä oli pakko vetää henkeä, mutta kyllähän maisemat sitten palkitsivat määränpäässä.

 

Näitä jääkauden siirtämiä kivenlohkareita oli hauskasti ympäri vuoren lakea. Aikojen saatossa jäätyneet ja taasen sulaneet vedet lienee halkaisseet lohkareita uudelleen ja uudelleen.

Eväiden syöntiä hulppeissa maisemissa.

Toki mekin kaivoimme eväät esiin. Kahvi maistuu niin hyvältä luonnon helmassa!

Tuolla alhaalla siintelee pikkuinen Karhulampi, jonka rannalla sijaitsee partiolaisten maja. Siellä olen käynyt joskus parikymmentä vuotta sitten.

Kauempana lainehtii Lievestuoreen järvi. Ilmatila oli muuttunut utuiseksi, joten ihan kirkkaita kuvia en onnistunut saamaan.

 

 

Vahva puolisoni kannatteli kivenlohkaretta. 😂

 

 

Lähdetäänpä takaisin alas!

Metsäpolulla jäin ihmettelemään puiden kasvuvoimaa. Miten ihmeessä nämä puut ovat päätyneet kasvamaan kiven päällä? Mielenkiintoista!

Tien vierustoilla olivat autot lisääntyneet ja vastaan tuli lisää vuoren suuntaan ajajia. Me lähdimme hyvän sään aikana pois. Kotimatkalla alkoi jo ripsiä vettä.

Hieno retkipäivä! Hyvin mahduttiin kaikki ihania maisemia ihailemaan.

PYÖRÄHDYS PUUTARHASSA

Olen monessa blogissa ihaillut kauniita kukkakuvia ja nythän jos koskaan on niiden aika. Harvemmin kukkapostauksia tulee keskitalvella...😄

Vanhan talomme pihapiiriä on muokattu ja uusia kasveja istutettu vähitellen vuosien ja vuosikymmenien kuluessa. Ensimmäisinä vuosina pihassamme rehotti nokkospuskia ja koiranputkea, mutta nyt kukkapenkeissä kukkii jo monenlaisia kasveja, joista pääosan olen saanut lahjoitustaimina.

Osaksi piha on myös luonnontilassa, jolloin villit kukat, kuten maitohorsma, pääsevät elämään omaa arvokasta elämäänsä. Horsma on hortakasvi, mutta en ole koskaan vielä kokeillut sitä ruuanlaitossa. Ehkä vielä joskus...

Päivänkakkarat ovat tontillamme lisääntyneet viime vuosina. Nekin saavat kasvaa valtoimenaan. Päivänkakkara on ihanan kestävä leikkokukkana ja kaunis katsella muutenkin.

Pihassa luontaisesti kasvavat myös kissankellot. Miten herkkää ja kaunista!

Muutama vuosi sitten sain anopilta tulikukan taimen. Se on ikivanha kasvi, joka ei kuulemma viihdy joka pihassa. No, meillä se viihtyy vähän liiankin hyvin ja yrittää vallata alaa kukkapenkistä niin paljon, että sitä on todella harvennettava kovakätisesti pitkin kesää.Tulikukka on siementänyt niin runsaasti, että korkeita piippoja nousee pihassa siellä täällä. Tulikukka on kuitenkin kaikenlaisten pörriäisten suosiossa, joten se on siinä suhteessa kovinkin hyödyllinen. Tulikukkaa voi käyttää myös rohdoskasvina.

Kaikenlaisia muitakin vierailijoita kukkapenkissä näkyy.

Malvaa sain veljen vaimolta. Yksi ylimääräinen puska kuulemma odotti noutajaa heidän navettansa nurkalla ja hyvin kukkanen on sopeutunut uuteenkin kotiin. Malva tuntuu tuuhistuvan kovasti vuosi vuodelta.

No joo, minulla on huono muisti, joten kaikkien kukkien nimiä en millään muista. Tunnistatko Sinä näitä?

Joskus huhtikuussa pistin esikasvatukseen sekalaisia siemeniä ja osa itikin oikein hyvin kuten tämä ruiskaunokki. Toki siemenet olisi voinut kylvää suoraan maahankin, mutta siemenpussin ohjeiden mukaisesti tein esikasvatuksen.

Samasta pussista tämä, jonka nimeä en tiedä. Varsi on karvainen ja tahmean piikikäs.

Sinisenä hehkuu myös Tähkätädyke, jonka taimen ostin kylämme "puutarhagurulta" muutamia vuosia sitten. Se on pensonut hyvin ja sitä voisi jo jakaa eteenpäin.

Kehäkukatkin aukaisevat  terälehtiään.

Kesäpäivänhatun kukinnat ovat ilahduttaneet melkein koko kesän. Kukantaimet sain hyvältä ystävältä.

 

Iltaisin kierrän puutarhassa katselemassa kukkien kauneutta ja suunnittelen niiden jakamista tai uudelleen sijoittelua syksyn kuluessa. Muutaman vuoden päästä kukkapenkit voivat näyttää taas vähän toisenlaisilta.