Hyvä tavaton, miten hienosta viikonlopusta olemme saaneetkaan nauttia! Eilen mittari näytti +22 astetta ja pihahommia tehdessä pärjäsi ohuella paidalla. Silti tuli hiki!
Perjantaina töistä tullessa vilkaisin lähijärvemme rantaan ja päätin, että nyt on välittömästi mentävä kuvausretkelle. Pistin kahvin tippumaan ja suuntasin veden äärelle. Hiljaista oli; ei uimareita, ei muita retkeilijöitä, ei edes vesilintuja, jotka usein näyttävät viihtyvän laiturilla tai rannan tuntumassa uiskentelemassa. Räpsin monenmonta kuvaa ja imin itseeni maiseman kauneutta. Tunsin ihan valtavaa kiitollisuutta!
Lauantaiaamu valkeni kuulakkaana ja tyynenä. Enhän minä taaskaan malttanut jättää kameraa käyttämättä. Värit tuntuvat nyt oikein hehkuvan. Miten upea ruska onkaan nyt myös keskellä Suomea. Nyt näistä väreistä kannattaa vielä nauttia, kun tietää, että pian harmaus ja värittömyys valtaa päivät.
Pyörähdin aamutuimaan myös lähilammelle usvaa kuvaamaan. Pellon poikki oikaistessa huomasin vielä myöhäisiä kukkijoita. Voikukat olivat saaneet jostain uutta elinvoimaa. Harvoin niitä näkee kukassa syyskuun lopulla.
Velimieskin laitteli eilen ruskakuvia omista kotimaisemistaan ja sain luvan julkaista niitä täällä blogissa. Yhdessä kuvista on vanha, kesällä -63 rakennettu leikkimökkini, joka uinuu käyttämättä suurten pihlajien suojassa. Kovasti ovat puut kasvaneet vuosikymmenien aikana ja mökki tuntuu aivan kuin kutistuneen niiden rinnalla. Näky on jotenkin hellyttävä.
Mökkimaisemien ruskassakaan ei ole valittamista. Ajelemme tänään niitä tarkastelemaan.
Ihanaa sunnuntaita Sinulle!
