JOULUKUU

 Joulukuu on lopuillaan ja pian ollaan jälleen uuden edessä. Olin pitkästä syksystä aika väsähtänyt, vaikka tunnen myös kiitollisuutta, että pysyin terveenä koko eskarin syyskauden. Väsyminen on vienyt voimia, joten en saanut aikaiseksi edes joulutoivotusta tänne blogiin. Nyt kun voimat ovat palautumassa, päätin istahtaa koneen ääreen ja tehdä takaumaa tähän vuoden viimeiseen kuukauteen.

Eskarilaisten kanssa riitti monenmoista puuhaa. Minulla on innokas ryhmä, joten ehdimmekin tehdä kaikenlaisia toiveaskarteluja, opetella uusia joululauluja ja harjoitella juhlaohjelmaa, joka tosin meni videona vanhemmille, kun juhlaa ei saanut järjestää. Joulukalenteria availtiin päivittäin ja etsittiin tontun jättämiä qr-koodeja, joiden takaa avautui erilaisia jouluun liittyviä tehtäviä ja videoita. Itse nautin ajasta ihan täysillä. Sisäinen lapseni riemuitsee aina lasten riemusta ja jännittävästä odotuksesta.Toivottavasti en koskaan kadotakaan tätä kykyä.

Vaan olipa sentään jotain uutta ja ihmeellistä odotettavissa myös perhepiiriimme! 7.12. syntyi esikoisemme perheeseen pieni poika ja nyt olemme kahden lapsenlapsen onnelliset isovanhemmat. 💖💖

Kuva: A.T.

Isosisko on niin hellän huolehtivainen, suukottelee ja silittelee veljeä tuon tuosta. Mummunkin sallii vähän aikaa pidellä pikkuveikkaa sylissä, mutta sitten haluaa mieluummin paikan itselleen. Aattona vauva kävi mummulassa ensimmäistä kertaa, mutta nukkui kopassaan koko illan autuaan tietämättömänä joulutohinoista. Ensi vuonna tilanne on jo toinen.

Isosiskon kanssa leivottiin pipareita juuri ennen vauvan syntymää ja kuusi koristeltiin yhdessä aatonaattona. Meillä molemmilla oli niin mukavaa. Totesi itsekin: "Oli kiva koristella".

Kylällämme järjestettiin jouluvaellus 18.12. ja sinne me isovanhemmat lähdimme lapsenlapsen kanssa. Pappispariskunta oli tehnyt vaellusreitin pihapiiriinsä ja läheiseen metsikköön. Navetassa saatiin ihastella oikeita kanoja ja pupuja, metsässä päästiin paimenten kedolle ja Jeesus-lapsikin nukkui seimessä pimeässä tallissa. Mieliinpainuvin kokemus 2-vuotiaalle taisi olla poniajelulle osallistuminen. Siitä puhuttiin pitkään vielä jälkeenkinpäin.

Kävijöitä oli toistasataa, joten tilausta tällaiselle vaellukselle oli ihan selvästi. Ensi vuonna uudestaan, jos Luoja suo!

Pakkasta ja lunta on ollut riittämiin, kuin "entisaikain jouluina". Luonto on ollut valtavan kaunis kimaltavine hankineen ja lumisine oksineen. Aurinko on paistanut yllättävän monena päivänä, vaikka kyllähän päivän pituus on vielä aika vähäinen. Talvipäivän seisaus on kuitenkin takanpäin ja valoa koti mennään. Ihanaa!

 Linnuille olen kantanut syömistä. Säälittää niiden palelevat varpaat. Toisaalta on kiva katsella niiden lentopyrähdyksiä ja kuunnella sirkutusta.

Hanna Sumarin (Suomen kauneimmat joulukodit-ohjelmasta) innoittamana tein "sytykemuffinsseja" ja annoin niitä joululahjaksikin. Koska kynttilänpätkiä aina jää käyttämättä, ne saivat uuden elämän sytykkeissä. No, tosin sulatan kynttilänjämiä muutenkin ja teen niistä ulkotulia. Niitä olen poltellut pimeinä iltoina.

Kortit laitoin ajoissa postiin ja paljon kortteja myös saimme. Jokainen kortti ilahdutti, samoin lukuisat WhatsApp-viestit.

Joulu meni rauhaisasti. Puolison vanhemmatkin uskalsivat tänä vuonna tulla jouluaterialle ja meitä oli koolla neljä sukupolvea. Joulumuistelmat saivat jatkoa. Edellisvuosien muistoja luen joka joulun aikaan. 

Uusi vuosi on pian edessä. Onneksi emme tiedä tulevaa, mutta toivon ja rukoilen sydämestäni, että me jokainen saisimme hyvän, onnellisen vuoden, korona hiipuisi, tavallinen elämä astuisi tilalle. Siispä 

                                          HYVÄÄ, SIUNATTUA UUTTA VUOTTA 2022!

MARRASKUUN LOPPU, JOULUKUUN ALKU

Hupsista, menipä tämä marraskuu lopulta nopeasti! Vaikka päivät ovat nyt lähes valottomia ja lyhyitä, on maahan satanut lumi tuonut  ihanan talvisen, jopa jouluisen tunnelman.

 Toissapäivänä töihin ajaessani auton mittari näytti -17 astetta ja maailma näytti uskomattoman upealta. Kaikki puut ja pensaat olivat paksussa kuurassa ja sininen hetki korosti kaiken ihanuutta. Sydämessä läikähti ilo ja kiitollisuus. 💙

Alla olevat kuvat ovat viime lauantailta. Pakkasta oli silloinkin ja sehän tiesi sitä, että tulet oli laitettava niin pannuhuoneeseen kuin hellaan ja leivinuuniin. Pehmeä lämpö levisi vanhaan tupaamme lempeästi. Onneksi on tulisijoja ja onneksi puoliso jaksaa vuodesta toiseen tehdä polttopuita.

Pyysin viikonloppuna Mauri-koirulin meille yökylään.  Mauri rakastaa rapsutusta ja läheisyyttä ja sitä sille tarjoankin runsain mitoin. Yhdessä on aina ilo olla ja huomaan joka kerta, kuinka Maurin läsnäolo antaa minullekin uskomattoman paljon voimaa ja hyvää oloa. Mauri on kunnon tassuterapeutti. Vaikka se alkaa olla jo iäkäs, ulkona sillä riittää virtaa. Lumessa peuhaaminen on varsin mukavaa puuhaa. Mauri kierii ja pyörii, tunkee nokkaansa hankeen ja haukahtelee harakoille.

Sunnuntaina kävin Laukaan kirkossa laulamassa Hoosiannaa. Tuli niin jouluinen olo! Kuoro lauloi ja nuoret rippikoululaiset esittivät papin johdolla kuvaelman, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansa hurrasi palmunlehviä heilutellen. 

Kirkonmenojen jälkeen kävin ystävän kanssa syömässä ja kuulumisia vaihtamassa. Sunnuntaina sain avata jo ensimmäisen kalenterin luukunkin. Partiolaisten kalenterissa joulua kohti mennään jo ensimmäisestä adventtisunnuntaista eteenpäin.

 Eskarissa on kaivettu pulkat ja liukurit esiin eikä juuri kukaan valita kylmistä sormista tai varpaista. Uusi lumi on tuonut tulleessan ihan uudenlaista touhua ja posket punoittavat sisälle tullessa.Voi sitä lasten riemua! 

Koska olen monen vuoden tauon jälkeen nukkunut jälleen melko kunnollisia yöunia, olen ollut tavallista pirteämpi pimeästä ajasta huolimatta. Viime viikolla innostuin ompelemaan jouluisia kasseja kankaasta, joka on odottanut kaapissa jo ainakin neljä vuotta. Nyt oli siis ompelusten aika. Toivottavasti kassit ilahduttavat myös saajiaan. Yksi niistä lennähtää Saksaan asti postipaketissa.

 Toissa viikolla sain ensimmäisen joulukortin  kaukaa Japanista. Se tuli perille yhdeksässä päivässä. Postcrossing; mikä upea harrastus!

Itse asiassa tästä taisi tulla kiitollisuuspäivitys. Elämässä on monenmonta pientä asiaa, joista voi tuntea iloa. Iloa ja valoa Sinunkin joulukuuhusi! 💗