JOULUKUU

 Joulukuu on lopuillaan ja pian ollaan jälleen uuden edessä. Olin pitkästä syksystä aika väsähtänyt, vaikka tunnen myös kiitollisuutta, että pysyin terveenä koko eskarin syyskauden. Väsyminen on vienyt voimia, joten en saanut aikaiseksi edes joulutoivotusta tänne blogiin. Nyt kun voimat ovat palautumassa, päätin istahtaa koneen ääreen ja tehdä takaumaa tähän vuoden viimeiseen kuukauteen.

Eskarilaisten kanssa riitti monenmoista puuhaa. Minulla on innokas ryhmä, joten ehdimmekin tehdä kaikenlaisia toiveaskarteluja, opetella uusia joululauluja ja harjoitella juhlaohjelmaa, joka tosin meni videona vanhemmille, kun juhlaa ei saanut järjestää. Joulukalenteria availtiin päivittäin ja etsittiin tontun jättämiä qr-koodeja, joiden takaa avautui erilaisia jouluun liittyviä tehtäviä ja videoita. Itse nautin ajasta ihan täysillä. Sisäinen lapseni riemuitsee aina lasten riemusta ja jännittävästä odotuksesta.Toivottavasti en koskaan kadotakaan tätä kykyä.

Vaan olipa sentään jotain uutta ja ihmeellistä odotettavissa myös perhepiiriimme! 7.12. syntyi esikoisemme perheeseen pieni poika ja nyt olemme kahden lapsenlapsen onnelliset isovanhemmat. 💖💖

Kuva: A.T.

Isosisko on niin hellän huolehtivainen, suukottelee ja silittelee veljeä tuon tuosta. Mummunkin sallii vähän aikaa pidellä pikkuveikkaa sylissä, mutta sitten haluaa mieluummin paikan itselleen. Aattona vauva kävi mummulassa ensimmäistä kertaa, mutta nukkui kopassaan koko illan autuaan tietämättömänä joulutohinoista. Ensi vuonna tilanne on jo toinen.

Isosiskon kanssa leivottiin pipareita juuri ennen vauvan syntymää ja kuusi koristeltiin yhdessä aatonaattona. Meillä molemmilla oli niin mukavaa. Totesi itsekin: "Oli kiva koristella".

Kylällämme järjestettiin jouluvaellus 18.12. ja sinne me isovanhemmat lähdimme lapsenlapsen kanssa. Pappispariskunta oli tehnyt vaellusreitin pihapiiriinsä ja läheiseen metsikköön. Navetassa saatiin ihastella oikeita kanoja ja pupuja, metsässä päästiin paimenten kedolle ja Jeesus-lapsikin nukkui seimessä pimeässä tallissa. Mieliinpainuvin kokemus 2-vuotiaalle taisi olla poniajelulle osallistuminen. Siitä puhuttiin pitkään vielä jälkeenkinpäin.

Kävijöitä oli toistasataa, joten tilausta tällaiselle vaellukselle oli ihan selvästi. Ensi vuonna uudestaan, jos Luoja suo!

Pakkasta ja lunta on ollut riittämiin, kuin "entisaikain jouluina". Luonto on ollut valtavan kaunis kimaltavine hankineen ja lumisine oksineen. Aurinko on paistanut yllättävän monena päivänä, vaikka kyllähän päivän pituus on vielä aika vähäinen. Talvipäivän seisaus on kuitenkin takanpäin ja valoa koti mennään. Ihanaa!

 Linnuille olen kantanut syömistä. Säälittää niiden palelevat varpaat. Toisaalta on kiva katsella niiden lentopyrähdyksiä ja kuunnella sirkutusta.

Hanna Sumarin (Suomen kauneimmat joulukodit-ohjelmasta) innoittamana tein "sytykemuffinsseja" ja annoin niitä joululahjaksikin. Koska kynttilänpätkiä aina jää käyttämättä, ne saivat uuden elämän sytykkeissä. No, tosin sulatan kynttilänjämiä muutenkin ja teen niistä ulkotulia. Niitä olen poltellut pimeinä iltoina.

Kortit laitoin ajoissa postiin ja paljon kortteja myös saimme. Jokainen kortti ilahdutti, samoin lukuisat WhatsApp-viestit.

Joulu meni rauhaisasti. Puolison vanhemmatkin uskalsivat tänä vuonna tulla jouluaterialle ja meitä oli koolla neljä sukupolvea. Joulumuistelmat saivat jatkoa. Edellisvuosien muistoja luen joka joulun aikaan. 

Uusi vuosi on pian edessä. Onneksi emme tiedä tulevaa, mutta toivon ja rukoilen sydämestäni, että me jokainen saisimme hyvän, onnellisen vuoden, korona hiipuisi, tavallinen elämä astuisi tilalle. Siispä 

                                          HYVÄÄ, SIUNATTUA UUTTA VUOTTA 2022!

TOIVOLAN VANHALLA PIHALLA

 Tulipa sittenkin käytyä Jyväskylässä ennen joulua! Kaupoissa ei käyty vaan juhlimassa miniämme valmistumista ammattiin sekä samalla nuoren parin kihlautumista. Niin paljon siis aihetta juhlaan!

Ennen kahvitteluhetkeä käväisimme puolison kanssa Toivolan Vanhalla Pihalla. Oi, siellä oli niin jouluinen tunnelma! Pihapiiri on kuin hyppäys menneeseen maailmaan kerrostalojen ja liikenteen keskeltä. Eipä ihme, että se on suosittu käyntikohde.

Tässä rakennuksessa moni on päästänyt ensiparkaisunsa ja nähnyt päivänvalon 1800-1900-lukujen vaihteessa.

Kuparisepän talo on saanut pihaansa lasten koristelemia joulukuusia.

Samoin myös jääveistoksia, jotka harmillisesti nyt sulavat, kun lämpötila pysyy plussan puolella.

Iltapäivän hämärtyessä Piha ja kaupungin valot näyttivät suloisilta. Kello 16 olisi päässyt ulkoilmateatteriin katsomaan Lumiukko-elokuvaa, mutta me läksimme katsastamaan Kaupunginkirkon puiston valotaidetta. Se taitaa ansaita oman postauksensa.

PS: Tänään on Tuomaanpäivä (onnea kummipojallemme Tuomakselle!) ja talvipäivänseisaus. Päivä on lyhyimmillään, yö pisimmillään. Muutaman päivän päästä päivä on jo joitakin minuutteja pidempi!

KOKO KANSAN JOULUJUHLA

Lienet huomasit valtakunnallisista lehdistä, että Laukaassa järjestettin Koko kansan joulujuhla kirkossa 19.12. Alunperin koulun joulujuhla piti olla kirkossa, mutta yhden vanhemman vetoaminen oikeusasiamiehen lausuntoon riitti siihen, ettei kirkko voinut olla joulujuhlan pitopaikkana. Siispä koulu järjesti omissa tiloissaan kaksi joulujuhlaa, jossa lapset esittivät harjoittelemansa ohjelmanumerot toisilleen ja opettajille. Vanhemmat eivät nimittäin mahtuneet esityksiä katsomaan.

No, onneksi fb:n Laukaan puskaradion sivuilla mainostettiin, että juhla pidetään kirkossa kaikesta huolimatta, mutta järjestäjänä ei ole koulu eivätkä opettajat vaan vanhemmat. Itsekin lähdin periaatteesta kirkkoon ja niin oli tehnyt moni muukin: paikalla oli kaikkiaan 650 henkeä! Niinpä lapset esittivät samat ohjelmat kuin koulussa ja yllätys, yllätys: ohjelmien sisältö oli pääsääntöisesti kuitenkin hengellinen joululauluineen ja -kuvaelmineen. Opettajat olivat upeasti ohjanneet esitykset ja lapset lauloivat sydämensä pohjasta. Me kirkonpenkissäkin istuneet pääsimme osallistumaan yhteislauluun. Komeasti kaikui Enkeli taivaan! 

Kiitos lapsille ja vanhemmille sekä muille järjestäjille hienosta illasta! Tilaisuus osoitti, että vielä löytyy kunnioitusta vanhoille perinteille ja joulun keskeiselle sanomalle.  Niin sen pitää ollakin!

                                            *    *    *     *    *    *    *    *    *

En ole viime viikkoina päivittänyt blogiani, kun tuntuu pimeä aika ja  työ imevän voimvaroja. Eilen oli ensimmäinen lomapäiväni, joten jospa lomalla saisi itseensä puhtia ja kirjoittelisi tännekin foorumille enemmän.

Samalla toivotan Sinulle, Kylätiellä vierailijalle, oikein onnellista, siunattua joulua! Levollisia joulunpyhiä, ihania ulkoilusäitä, läheisten yhdessäoloa!

KOHTI PÄÄSIÄISTÄ

Monissa seurakunnissa on tällä viikolla järjestetty draamallisia pääsiäisvaelluksia. Niin myös omassa kotiseurakunnassani. Tiistai-iltana ajelin Laukaaseen ja osallistuin vaellukselle. Itse asiassa tein kierroksen kahteen kertaan, kun siihen oli hyvä mahdollisuus.

Oppaanamme toimi Susanna-pappi. Hän johdatti meitä läpi pääsiäisen tapahtumien. Aloitimme Jerusalemin torilta.

Torilta meidät johdatettiin yläsaliin, jossa kaksi naispalvelijaa kertoi, mitä Jeesuksen viimeisellä aterialla tapahtui.

Yläsalista kuljettiin Getsemanen puutarhan hiljaisuuteen, jossa puutarhuri oli sattunut olemaan  paikalla Jeesuksen ja opetuslasten tullessa sinne rukoilemaan. Surullisena hän selosti, kuinka tuskissaan Vapahtaja oli ollut eivätkä opetuslapset jaksaneet pysytellä hereillä rukoillakseen Jeesuksen kanssa. Edessä oli tuskien tie.

Hiilivalkealla tapasimme epätoivoisen Pietarin. Ennen kuin kukko oli laulanut, hän oli jo kolmesti kieltänyt tuntevansa Jeesuksen. Voisiko hän koskaan saada anteeksi pelkuruuttaan?

Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas".Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen...

...Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä...

...Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika".
 ( Evankeliumi Matteuksen mukaan)

Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?" Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: "Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat... Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä, niinkuin hän teille sanoi'."(Evankeliumi Markuksen mukaan)

                                Pääsiäisen ilosanoma on totta! Tyhjä hauta: Jeesus elää!

                                            Hyvää ja riemullista pääsiäistä Sinulle!