MUISTOJA JA LENKKEILYÄ

 "Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas..."

Tämä virsi tuli mieleeni, kun katson juuri nyt ikkunasta sinistä taivasta ja valkeaa maata. Ikkunasta näkyy  Suomen lippukin, jonka viritin aamulla YK:n päivän kunniaksi. 

Tämä päivä on myös vanhempieni hääpäivä. Jos he eläisivät, juhlittaisiin jo 68. hääpäivää. 24.10.53 äiti oli 18-vuotias morsian, isä kymmenen vuotta vanhempi. Nuoret vihittiin Äänekosken kirkossa ja häät pidettiin kotikylän nuorisoseurantalolla, jonne kokoontui paljon väkeä: sukua, ystäviä, naapureita. Häälahjaksi saivat mm. ruokailuastiaston, luupäiset ruokailuvälineet ja hetekat. Isä ja äiti ehtivät viettää yhdessä avioparina 42,5 vuotta, kunnes kuolema heidät erotti. 40-vuotishääpäivää juhlittiin isolla porukalla (mutta ihan omalla perheellä)  yllätysjuhlina. Kuopuksemme oli silloin vajaa 1/2-vuotias ja kuvissa papan sylissä. Liehukoon lippu myös heidän hääpäivänsä kunniaksi!

Aamulla mittari näytti -7 astetta. Aurinko kohosi hiljakseen, kiirettä pitämättä ja kun vihdoin tuli valoisaa, lähdin lenkille raikasta ilmaa hengittelemään. Puhelimen otin mukaan ja napsin kuvia matkani varrelta, joten kävelytahti ei päätä huimannut. 😉 Päätin kuitenkin, että nautin kauneudesta enkä hikilenkistä.

Alkumatkasta näin lätäköitä jäätyneenä. Joka vuosi tämä tämmöinen jaksaa ihastuttaa. Teki mieli hypätä jään päälle ja kuunnella sen mukavaa ritinää, mutta sitten tyydyin kuvaamaan . Jospa lapsenlapsi päiväkävelyllä saa ilon särkemisestä. Elämystä sekin!

Miten pakkanen osaakin tehdä taidetta kauniisti?

 

Hiusjäätä rapaojan reunalla ja jäähelmiä koivunoksissa.

Pihlajanmarjoillakin lumikuorrute. Vielä riittää tilhillä syötävää.

Kanervat ja muu pikkukasvillisuus lumen peitossa. Uinuvatko tyytyväisinä?

Hiljainen oli tämä kylätie kulkea ja kuunnella. Kiitollinen mieli tästä kauneudesta!

PS: Eilen kaivoin ensimmäistä kertaa jouluista musiikkia esiin. Oli jo ihan pakko kuunnella vähäsen englantilaisia joululauluja.

JYVÄSKYLÄ, VALON KAUPUNKI

 Korona-aikaan ei ole paljon tullut käytyä Jyväskylässä. Eilen illalla kuitenkin läksimme pienellä porukalla tutustumaan Valon kaupunki-tapahtumaan, joka tänä vuonna kestää poikkeuksellisesti reilun viikon ajan. Ensi viikonloppuna on rallia rallia luvassa, joten rallikansakin ehtii vielä ihailla ympäri kaupunkia sijoitettuja valotaideteoksia.

Kansaa oli nytkin valtavasti liikkeellä! Parkkipaikkaa sai etsiä hyvän tovin ja kun sellainen vihdoin löytyi kaupungin laitamilta, kertyi illan mittaan kävelyaskelia ihan mukavasti.  Oli upea elämys olla pimenevässä illassa valoteosten ympäröimänä. 

Aren aukiolla  komeilee tanskalaisen Jakob Kvistin Dichroic Sphere

Taidemuseon edessä Local Jam kylpee mystisessä valossa.

Kaupunginkirkon puistossa on nähtävillä unkarilaisten Centrum Production ja Let it Be! Art agencyn  valoinstallaatio, joka on samalla tapahtuman pääteos.

 

                           

         

 

Kuva: MR

Cygnaeuksenpuistossa voi nähdä Jere Suonaustan Peilipöllön,

sekä Johan Röklanderin Light Laundryn.

Mollu Heino: Lähde

 Unkarilainen taiteilijakollektiivi Koros design on toeuttanut Jyväsjärvelle Lilies-valoinstallaation. Päivällä valkoisina hohtavat jättimäiset lumpeenkukat puhkeavat pimeän aikaan hehkuviin väreihin. 

Toivolan Vanhalla Pihallakin käväisimme. Siellä on nähtävillä mm. Samuli ja Kari Alosen taidetta.

 

 

Yläkaupungin lähikauppa on omalta osaltaan osallistunut valotaiteen tekemiseen. 😊

Ennen kotiinlähtöä poikkesimme vielä Tourujoen varteen. Siellä rantamaisema hehkui monissa eri väreissä. Järjestäjinä ovat Taito Keski-Suomi ry, Taitokeskus Jyväskylän ja KSL-opintokeskuksen opiskelijat ja Jyväskylän käsityö- ja muotoilukoulun oppilaat sekä eri yhteistyötahojen edustajat.

 

Paljon jäi vielä näkemättä,  mm. Mattilanniemen alueen hohtavat taideteokset, mutta hyvä näinkin!

KESÄMATKA KUUSAMOON, osa 2

 Keskiviikkona saatiin kaivattua sadetta. Tosin kovin pitkään siitä ei saatu nauttia, mutta hyvä edes se pieni kosteus, mikä raikasti ja viilensi ilmaa. Keskiviikkona päätimme lähteä katsomaan Kiutakönkään kuohuja. Vajaan viiden kilometrin reitti oli leppoisaa kulkea, vaikka korkeuserojakin löytyi. Ainut harmillinen seikka oli se, että saimme iniseviä ja pöriseviä kavereita seuraksi. Hyttyshatulle oli käyttöä, mutta retken jälkeen pohkeeni olivat paarmanpuremien kirjomat. 

Reitin varrella oli poroerotteluaitauskin, joka edelleen on käytössä. Olisipa kiva joskus nähdä, miten erottelu tapahtuu.

Luonnon omaa taidetta:

Polun loppupäässä oli kaunis heinäniitty ja aikoinaan käytetty heinälato. Onpa siellä voinut joku joskus yöpyäkin tai olla sadetta pitämässä.

Jo alkoi kuulua vaimeaa kosken kohinaa. Lähestyimme Kiutaköngästä.

Kyllä täällä liikkuvat valtavat vesimassat. Näky oli vaikuttava!

Retken päätyttyä poikettiin vielä virkistäytymässä jäätelöllä ja kahvilla Luontokeskuksessa. Ei tämä puolikesy poro ohikulkijoista hätkähtänyt vaan seistä jökötti lasiseinän vieressä. Liekö oli kuumuutta paossa?

Jaa,jaa, aika lähellä Venäjän rajaa liikuttiin.

Kun patikoinnin makuun oltiin päästy, poikettiin vielä Myllykoskella. Portaissa kipuamista, kuohujen katselua, jylhiä maisemia täälläkin.

Jotkut uskaliaat laskivat kuohuja pitkin kumiveneellä.

Me palasimme autolle ja lähdimme lillumaan Tropiikin altaisiin.