Huh, lämpimän kesän jäljiltä viileä elokuu on tuntunut todella kolealta! Juuri nytkin sataa ja tuulee, ulos ei oikein houkuta mennä. Töistä tultua pistin tulet leivinuuniin (jo toisen kerran tällä viikolla); syksyn tuntua on siis ilmassa, vaikka elokuuta vielä mennään.
Kesän viimeinen reissu tehtiin viime viikonloppuna. Ystävät nimittäin pyysivät meitä veneilemään ja otimme kutsun mielellämme vastaan. Perjantaina töiden päätyttyä lastattiin kamat auton kyytiin ja matkattiin kohti Kuopiota. Illan hämärtyessä astuimme veneeseen ja suuntasimme Kallavedelle. Määränpääksi otettiin Tuomaansalo, jonne paatti ankkuroitiin yön ajaksi.
Nukun aika huonosti ja vieraassa ympäristössä vielä huonommin, mutta yllätys,yllätys: kömmittyämme saunan (siis tokihan suomalaisessa veneessä sauna pitää olla, vai kuinka?) jälkeen peteihimme nukahdin nopeasti laineiden hellivään kehtoon ja nukuin yöni heräämättä aikaiseen aamuun asti. Ihan uskomatonta!
Aamulla ehdin ihastella Tuomaansalon kallioiden kauniita, vedenuurtamia pintoja. Niin kaunista kuviointia!
Koko lauantain sää suosi meitä. Aurinko pilkisteli pilvien lomasta ja tuulikin oli myötäinen ja vieno.
Iivarinsalon maastossa teimme kävelylenkin ja napsimme isokokoisia mustikoita suuhumme. Tattejakin olisi ollut runsaasti, mutta sinne ne jäivät.
Onneksi tummat pilvet kiisivät ohi!
Seurasimme vähän aikaa lokkiperheen puuhia ja hetihän minulla mielikuvitus lähti laukkaamaan. Näytti siltä kuin lokkivanhemmat olisivat viettäneet hellää kahdenkeskistä aikaa, mutta lokinpoikanen rääkyisi äänekkäästi: "älkää siinä nyt pussailko! Mulla on nälkä. Ruokaa ja heti!"
Lauantain iltapäivällä päästiin näkemään purjehduskilpailuakin ohimennen. Siellähän ne veneet kiisivät laineilla ympyrää kuin karusellissa pyörien. 😊
Laulun myötä Kallaveden laineille.