lauantai 28. joulukuuta 2019

ENSIMMÄINEN KUNNON TALVIPÄIVÄ

Tänään tuntui jo talvelta! Onneksemme saimme tänne keskelle Suomea valkoisen joulun, mutta tänään oli jo ihan oikean talven tuntua. Aamulla mittari näytti -17 astetta ja kun aurinko viimein kipusi taivanrannan takaa, maisema alkoi sädehtiä tuhansissa timanteissa.








Minusta on mukavaa kuunnella lumen narskuntaa askelteni alla. On kyllä hienoa, miten erilaisissa äänimaailmoissa elämme eri vuodenaikoina! Mahtaakohan lumi narskutella myös pehmoisten jänistenkäpälien alla?


Pakkassää tietää myös sitä, että vanhaa taloa saa lämmittää enemmän. Talviaamun mukavin hommiin kuuluu se, että voi pistää tulet hellaan ja leivinuuniin. Puolisoa sitten työllistää enemmän se, että pannuhuoneen uuniin saa mättää puita oikein kunnolla. Aurinkopaneelit uinuvat talviunta lumipeitteen alla.






Voi tätä ihanaa tämän päivän kauneutta! Säätiedotus lupaa jälleen lauhtuvaa ja sen jälkeen pikkupakkasia. Saapa nähdä, millaisessa säässä otamme vastaan uuden vuoden.

PS: Tuntuu muuten huimalta ajatella, miten nopeasti vuodet ovat kuluneet! Muistatko vielä, kun vuosituhannen vaihteessa pelättiin kaikkien tietokoneohjelmien kaatuvan? Huimimmat ennustivat maailmanlopun tulevan silloin ja kuitenkin tässä ollaan ja pian vuosiluvuksi kirjataan 2020. Vanha vuosi painuu pian unholaan, uuden otamme vastaan odottavaisin mielin.


lauantai 21. joulukuuta 2019

KOKO KANSAN JOULUJUHLA

Lienet huomasit valtakunnallisista lehdistä, että Laukaassa järjestettin Koko kansan joulujuhla kirkossa 19.12. Alunperin koulun joulujuhla piti olla kirkossa, mutta yhden vanhemman vetoaminen oikeusasiamiehen lausuntoon riitti siihen, ettei kirkko voinut olla joulujuhlan pitopaikkana. Siispä koulu järjesti omissa tiloissaan kaksi joulujuhlaa, jossa lapset esittivät harjoittelemansa ohjelmanumerot toisilleen ja opettajille. Vanhemmat eivät nimittäin mahtuneet esityksiä katsomaan.



No, onneksi fb:n Laukaan puskaradion sivuilla mainostettiin, että juhla pidetään kirkossa kaikesta huolimatta, mutta järjestäjänä ei ole koulu eivätkä opettajat vaan vanhemmat. Itsekin lähdin periaatteesta kirkkoon ja niin oli tehnyt moni muukin: paikalla oli kaikkiaan 650 henkeä! Niinpä lapset esittivät samat ohjelmat kuin koulussa ja yllätys, yllätys: ohjelmien sisältö oli pääsääntöisesti kuitenkin hengellinen joululauluineen ja -kuvaelmineen. Opettajat olivat upeasti ohjanneet esitykset ja lapset lauloivat sydämensä pohjasta. Me kirkonpenkissäkin istuneet pääsimme osallistumaan yhteislauluun. Komeasti kaikui Enkeli taivaan! 



Kiitos lapsille ja vanhemmille sekä muille järjestäjille hienosta illasta! Tilaisuus osoitti, että vielä löytyy kunnioitusta vanhoille perinteille ja joulun keskeiselle sanomalle.  Niin sen pitää ollakin!

                                            *    *    *     *    *    *    *    *    *

En ole viime viikkoina päivittänyt blogiani, kun tuntuu pimeä aika ja  työ imevän voimvaroja. Eilen oli ensimmäinen lomapäiväni, joten jospa lomalla saisi itseensä puhtia ja kirjoittelisi tännekin foorumille enemmän.

Samalla toivotan Sinulle, Kylätiellä vierailijalle, oikein onnellista, siunattua joulua! Levollisia joulunpyhiä, ihania ulkoilusäitä, läheisten yhdessäoloa!


lauantai 16. marraskuuta 2019

UUDEN ELÄMÄN IHME

Tänä vuonna äitienpäivälahjani oli kyllä niin liikuttava! Rakkaiden nuortemme antamasta  paketista paljastui jotain ihastuttavaa: Isovanhempien kirja. Mitäpä muuta se tiesi kuin että meistä olisi loppuvuodesta tulossa mummu ja pappa. Itkuhan siinä pääsi, kun tällaisen uutisen kuuli.

Tämä kirja lahjoitetaan aikanaan lapselle, kunhan ensin täydennämme sivut.



Koko kesän ja syksyn olemme eläneet mukana tässä odotuksessa, nähneet miniämme masun kasvavan ja sitten olikin viimein syntymän hetki. Keskiviikkona 13.11. tuli maailmaan suloinen pikkuneitonen, suuri Jumalan luomistyö nykerönenineen ja pikkuruisine varpaineen.

Torstaina töiden jälkeen kiisimme sairaalaan tervehtimään tuoreita vanhempia ja ennen kaikkea perheemme ja sukumme uusinta tulokasta. Ihmeellistä, miten pieni ihminen voi vangita huomiomme täydellisesti! Siinä sitä ihasteltiin silkkistä tukkaa, pehmoista ihoa ja pieniä, ohkaisia sormia, jotka kiertyivät papan pikkurillin ympärille. Papan sylissä oli turvallista nukkua. Olemme niin kiitollisia tästä lapsesta! Hänet ympäröi rakastavien ihmisten joukko.


                                             Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
                                             äitini kohdussa olet minut punonut.
                                                     Minä olen ihme, suuri ihme,
                                             ja kiitän sinua siitä.
                                            Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
                                            minä tiedän sen.
                                            Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
                                            muotoni kuin syvällä maan alla,
                                            mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

                                            Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
                                            sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
                                            Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
                                            olivat kaikki päiväni jo luodut.

                                                           (Psalmi 139: 13 - 16)

perjantai 25. lokakuuta 2019

PERJANTAI-ILLAN PÄÄHÄNPISTO

Vauhdikas, mutta antoisa työviikko on takanapäin. Viime yönä tuli taas valvottua, mutta nukahdin n. puoli tuntia ennen kellonsoittoa ja jouduin heräämään juuri kesken makeimpien unien. Tosin unessakin olin töissä ja joku eskarilaisista vilahti unimaailmassa. Töistä tullessa olin ihan ventti, kuin kuivaksi puristettu tiskirätti. Piti keittää kuppi kahvia ja tyhjentää päätä.

Mutta mistä ihmeestä sitten kuitenkin voimaannuin ja hetken päähänpistosta ajattelin leipoa karjalanpiirakoita? Viikolla tuli keitettyä sen verran riisipuuroa, että sitä oli vielä tänäänkin jäljellä. Siispä puuro jatkojalostui piirakoiden täytteeksi. Piirakoita pulikoidessa tuli jotenkin rento olo ja hyvä mieli. Äitiäkin ajattelin, Karjalassa syntynyttä. Rypytys ei onnistu yhtä hyvin kuin äidillä aikoinaan, mutta maku taitaa olla kuitenkin sama.



Puuro riitti seitsemääntoista piirakkaan, paisto kovassa lämmössä ja lopuksi voilla voitelu. Niin suussa sulavaa syömistä!





Lahjaomenia oli vielä jäljellä, joten leivoin samoilla lämpöisillä omppupiirakankin viikonlopuksi.  Onneksi myrskyävä tuuli ei vienyt sähköjä. Tästä äkillisestä päähänpistosta tuli hyvä mieli. 😊


Tuoksuvat terveiset tuvastamme ja hyvää viikonvaihdetta jokaiselle Kylätiellä kävijälle!

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

MUSIIKKITALO

Ihan yllätyin, kuinka pienellä alueella Helsingin merkittävät ja kuuluisat rakennukset ovatkaan!  Oodin naapurissa ovat Kiasma ja Musiikkitalo, vähän matkan päässä Finlandiatalo ja Oodia vastapäätä Eduskuntatalo.

Toinen tutustumiskohteemme oli vuonna 2011 valmistunut Musiikkitalo, jossa RSO ja Helsingin kaupunginorkesteri soittavat ja josta lähetetään myös konsertteja sekä television että radion välityksellä. Lisäksi saman katon alla on Sibelius-akatemian tilat. Oppaan johdolla pääsimme tutustumaan talon konserttisaleihin ja taideteoksiin.



Pääaulan katossa suuren konserttisalin vieressä kohtaa ensimmäisen valtavan taideteoksen, Gaian, jonka on tehnyt taiteilija Kirsi Kaulanen.




Suuressa konserttisalissa istahdimme hetken aikaa ja kuuntelimme parin sellistin harjoittelua. Salin akustiikka on upea! Japanilainen Yasuhisa Toyota vastasi akustiikan suunnittelusta ja hän halusi tähän suomalaiseen rakennukseen käytettävän paljon puuta ja mm. vähän lasia, joka heikentää akustista äänimaailmaa. Olisipa kiva joskus istua  salissa kuuntelijana, kun iso orkesteri soittaa. Luulenpa, että se on vallan toisenlaista kuin kuunnella musiikkia televison kautta.



Nuori oppaamme oli itse valmistunut musiikimaisteriksi Sibelius-akatemian kansanmusiikkilinjalta ja innostusta puhkuen hän esitteli meille entisen opinahjonsa. Sibelius-akatemia on ulkomaillakin arvostettu taideyliopisto, jonne onnistuu pääsemään vain murto-osa hakijoista. Yksi onnellinen on  serkkuni tytär, joka aloitti opintonsa täällä tänä syksynä. "Sibiksen" kasvatteja ovat mm. kanteletaiteilija Ida-Elina, pianisti Iiro Rantala ja laulajatar Karita Mattila. Oppaamme kanteleensoittoa ja laulua voi muuten kuunnella täältä




Takaisin aulatiloihin ja lisää taidetta: Tahtipuikkotaulu.



Ikkunoista näkyy jotain tuttua...


Ja kun asteli oven ulkopuolelle, näkyi myös oululaisen taiteilijan Reijo Hukkasen  Laulupuut.


Ennen kotiinlähtöä oli vielä kuvattava  presidentti Ståhlbergin patsas, joka oli saanut kaulaansa jättimäisen abloy-avaimen. Avainkaulaisia patsaita olikin pitkin pääkaupunkia ja myöhemmin syy selvisi: edellisyönä oli vietetty asunnottomien yötä, joten avamiet olivat muistutuksena oikeudesta omaan kotiin.



Mielenkiintoinen pikavisiitti pääkaupunkiin! Kotimatka taittui sakeassa sumussa, mutta hyvin selvittiin takaisin Keski-Suomeen.

lauantai 19. lokakuuta 2019

SYYSLOMALLA PÄÄKAUPUNGISSA

Tänä vuonna sain syyslomaa vain kolme päivää. Keskiviikkona leivoin pitkästä aikaa ruisleipää ja torstai-aamuna hyppäsin bussin kyytiin ja matkustin Helsinkiin.
Laukaalainen Tuija Lauttaanaho järjestää lyhyempiä kotimaan matkoja ja joskus myös reissuja ulkomaille. Tällä kertaa matkattiin siis tutustumaan uuteen kirjastotalo Oodiin ja seuraavana päivänä käytiin vielä Musiikkitalossa.

Oodi valmistui viime vuonna ja kaikkien yllätykseksi kirjastotalosta on muodostunut todellinen suosikkipaikka ja tutustumiskohde. Tällä hetkellä kävjöitä on ollut reilut 2,5 miljoonaa ja oppaamme mukaan 3 miljoonan kävijän raja rikkoutunee vielä tämän vuoden puolella. No, en kyllä yhtään ihmettele, miksi Oodi on niin suosittu. Rakennuksessa on kolme julkista kerrosta. Varsinainen kirjasto eli Kirjataivas on ylimmässä kerroksessa, kakkoskerroksessa on mahdollisuus harrastaa, sillä sieltä löytyy ompelukoneista 3D-tulostuskoneisiin, mahdollisuus äänittää tai tehdä omaa elokuvaa, jopa pieni keittiö omia juhlakokkauksia varten on vuokrattavissa. Katutason kerroksessa sijaitsevat mm. elokuvateatteri sekä kokoustilat.







Ylempiin kerroksiin voi mennä liukuportaita pitkin tai sitten eksoottisia kierreportaita käyttäen. Rakennusvaiheessa  järjestettiin avoin kysely siitä, kenelle kirjasto kuuluu. Vastaukset tallennettiin portaikon Omistuskirjoitus -teokseen, jonka on tehnyt taiteilija Otto Karvonen.










Ah, todellinen Kirjataivas kolmannessa kerroksessa! Valoisuutta, avaruutta, lukunurkkauksia, pallotuoleja, oikeita puita sekä hienot näköalat sekä Töölönlahdelle että Eduskuntatalolle päin.










Oodi on valittu tänä vuonna maailman kauneimmaksi uudeksi kirjastoksi. Rakennus on myös osoitus suomalaisesta korkeatasoisesta arkkitehtuurista, jossa on mm. hyödynnetty kotimaista puuta rakennusmateriaalina. Kelpaa tätä suitsuttaa!