NÄYTTELY

Selailin koneeltani tänä kesänä otettuja valokuvia ja muistin käyneeni loman alussa Jyväskylän käsityömuseossa, jossa on vielä tämän päivän ajan Juuret syvällä -näyttely. Sen on tuottanut suomalaistaustainen Anita Jain. Näyttely koostuu sukujuuriltaan pohjoismaisten taiteilijoiden töistä.  He haluavat kunnioittaa siirtolaisiksi muuttaneita esivanhempiaan, jotka aloittivat uuden elämän tyhjästä ja rakensivat tulevaisuutensa uutteralla työllä kaukana kotoa. Puolisoni isoisän veli lähti aikoinaan Kanadaan ja jäi sinne pysyvästi, joten näyttelyn idea kosketti senkin takia.
Jos liikut Jyväskylässä päin, käypä kurkkaamassa näyttelyä. Museo on auki klo 11-18.
 

Museolla on samanaikaisesti myös Marimekon näyttely, johon on koottu yhtiön  kangas-ja vaatemallistoja eri vuosikymmeniltä. Sekin on erittäin mielenkiintoinen tutustumiskohde, mutta valitettavasti en saanut lupaa kuvaamiselle tekijänoikeuksiin vedoten.                                          

Museon alakerrassa on jatkuva näyttely suomalaisesta käsityöperinteestä ja vaikka olen siellä useastikin käynyt, on se aina yhtä viehättävä paikka.                                                                          

                                     

 Aurinkoista sunnuntaita, leppeää kesäpäivää!

ps. Liplatus, tervetuloa lukijaksi! <3

LENKKIPOLUN VARRELTA

Aamuaurinko houkutti jo hyvissä ajoin kävelylle. Päätin ottaa kameran mukaan, joten kuntoilulenkistä ei tällä kertaa ollut kyse, hyvän mielen ja ihastelun kävelystä kylläkin.

 Ohi keinuvan viljalaihon...

 ...valtatien alitse...

 ...kylätien laitaa...

 ... uneliasta maalaismaisemaa ihaillen.

 Syksyn merkit on jo selvästi havaittavissa.

 Takaisin tullessa tervehdin naapurin veikeää vuohta. Se keskeytti syömisensä ohikulkijan seisahtuessa vaan ei virkkanut mitään.

Olipa virkistävä kävelyreissu: välillä annoin pulssin nousta, mutta muutoin ei ollut kiire mihinkään.
Ei kai kesällä kiirettä pitäisi ollakaan!

Ja mikäpä nyt on ollessa, kun loppukesän sää on tällainen. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan! Korkeapaine jäi täksi viikoksi Suomen ylle. Hyvällä syyllä voi siis toivottaa teille jokaiselle
                                                AURINKOISTA JA LÄMMINTÄ VIIKKOA!

SYKSYN MERKKEJÄ ILMASSA

 

Luonto alkaa selkeästi pukeutua syksyisiin väreihin. Alkukesän heleys on vaihtunut tummaan vihreään ja tällä hetkellä kukassa olevat kukkaset hehkuvat voimakkaina. Kanervan kukatkin ovat nyt upeimmillaan ja puolukat alkavat punata poskiaan. Silmiä hiveleviä värejä on yltympäriinsä!

Pellollamme kasvaa monen vuoden tauon jälkeen ohraa ja sen kasvua olen ihaillut töistä kotiin ajessani. Tuulessa lainehtiva viljapelto on niin kaunis! Vääjäämättä muistan myös lapsuuden syysillat ja yöt, kun isä kuivatti puitua viljaa kuivaajassa. Sieltä kantautui ihan oma tuoksunsa. Joskus me lapset saimme mennä kuivaajan viljakasaan ja kokeilla, miltä lämpimät jyvät tuntuivat. Syksyiset, pimeät illat olivat vähän pelottavia. Mielikuvitus teki tepposia, kun lepakot lentelivät suihkien pään ohitse, mutta kuivaajalta kantautuva valo loi turvaa, kun tiesi, että isä on siellä. Hassua, miten jotkut muistot säilyvät voimakkaina mielessä.

                                                     *        *       *     *      *      *
 Työviikko takana, viikonloppu edessä.Tänä iltana vien vielä pyykit narulle kuivumaan, herkuttelen marjoilla ja seuraan Hercule Poirotin sipsuttavia askeleita ja loistavaa järjenjuoksua.
Toivottavasti Teillä itsekullakin on lempeä perjantain ehtoo!

VAPAUDEN TUNNETTA

Esikoisemme on aina ollut sellainen liikkuvainen ja energinen rämäpää. Kun poikamme pari serkkua alkoi harrastaa laskuvarjohyppyä, päätti esikoinenkin kokeilla ja taisi jäädä samantien koukkuun. Takana on jo melkoinen määrä hyppyjä ja sepä mahdollisti sen, että nyt hän sai laskeutua muuallekin kuin lentokentällä sijaitsevalle paikalle.

Viime viikolla saimmekin sitten yllätysvieraan taivaalta, kun esikoinen hyppäsi kilometrin korkeudesta suoraan lapsuuskodin pihaan. Vähän äitiä hirvitti, kun katseli poikansa kieppumista korkeuksissa, mutta niin vain hän pääsi maan kamaralle ja laskeutui siististi jaloilleen. Minulta tuollaiset hypyt kyllä jäävät tekemättä, mutta tietysti kunnioitan niitä, jotka tuollaista harrastavat ja voittavat pelkonsa.

                                                Varjelusta kaikille hypyillesi, Esikoinen! <3

VIIMEISTÄ VIEDÄÄN

Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös kesäloma! Työhön paluu loman jälkeen tuntuu vähän työläältä ja jännittävältäkin, vaikka kokemuksesta tiedän, että kyllähän kaikki alkaa rullata omalla painollaan, kun vauhtiin pääsee.

Viimeinen lomapäivä on ollut täydellinen sään puolesta. Jo aamulla oli lämmintä, joten oli kiva tehdä pitkä kävelylenkki. Puolison kanssa syötiin kesäkeittiössä kalaa ja uusia perunoita omalta kasvimaalta ja jälkiruuaksi maisteltiin vielä mustikkapiirakkaa eilen kerätyistä marjoista. Mustikkaa tuntuu edelleen löytyvän kovasti ja illallakin saunan lämmetessä käytiin hakemassa melkein sangollinen marjoja vajaassa tunnissa.

Koska veneilyt ovat tänä kesänä jääneet tekemättä, oli tänään vielä ihan pakko lähteä järvelle. Onneksi tuli lähdettyä! Hiljainen soutelu tyynnyttää mielen ja sinkoilevat ajatukset.

 Minulla oli järvellä vain pikkukamera mukana, joten oli vähän hankaluuksia saada parittelevat neitokorennot kuvatuksi. Ne ihan selvästi häiriintyivät soutelijoista ja yrittivät irrottautua toisistaan huonolla menestyksellä. Anteeksi häirintä näin tärkeällä hetkellä!

Tuleeko tästä elokuusta lämmin ja aurinkoinen? Se jää nähtäväksi! Loma kuitenkin loppuu, oli lämmin tai ei. Kenties lasten kanssa tullaan tekemään uimaretkiä rannalle...

LOMAILUA LAPISSA, osa 3

Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja vertaamaton...
Näin se onkin kuin laulussa sanotaan. Ruska-aika ei ole vielä alkanut, mutta jotain orastavaa oli kuitenkin jo näkyvillä. Pienen lapsen lailla ihmettelin  kivien värejä ja muotoja ja yhtä innoissani olin porojen näkemisestä. Vaatimet ovat kuulemma vasojensa kanssa metsiköissä ja urosporot on "syrjäytetty" perheestä. Niinpä näitä komeasarvisia poroja sitten kopsuttelikin laumoissa ihan Kairosmajan pihan tuntumassakin.

                                                               Luonto on avaramielinen
                                                               ja kärsivällinen.
                                                               Se ei vaadi eikä soimaa
                                                               vaan odottaa ja antaa.
                                                               Se on Luojansa kaltainen,
                                                               päästää kiireiset menemään,
                                                               mutta puhelee kuunteleville.
                                                                              ( Erkki Leminen)