Muistatko lastenlaulun "Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan, jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan..."?
Vähän tämäntapainen olo on tullut viimeisen
puolen vuoden aikana, jona olen harrastanut postcrossingia. Olen saanut jo yli 80 korttia ympäri maailmaa ja itsekin lähettänyt kortteja matkaan suunnilleen saman verran.
Postia on tullut mm. Tsekistä, Saksasta, Ruotsista, Hollannista, Japanista, Tanskasta, Venäjältä, Amerikasta ja Kiinasta. Olen aivan innoissani kaikista korteista, sillä aina saan samalla pienen kappaleen maailmaa kotiini. Jostain syystä me suomalaiset olemme yksi postcrossingin kärkimaita, sillä alan harrastajia on jo yli 17000 (Suomessa), kun esim. Tanskassa korttiringissä on vain reilu 400 jäsentä.
Itse olen saanut eniten kortteja Saksasta ja harrastuksen myötä saanut jopa yhden kirjeenvaihtokaverin. Viimeksi eilen sain häneltä kirjeen. On tosi mukavaa vaihtaa ajatuksia ja samalla harjaannuttaa kielitaitoa; muutoinhan taito taitaisi ruostua aika lailla.
Tämän harrastuksen myötä olen saanut ihastella myös mitä hienoimpia postimerkkejä. Uskomatonta, miten paljon tutkittavaa pieneen paperinpalaan voi mahduttaa. Pyrin itsekin valitsemaan hieman erikoisempia merkkejä kortteihini, sillä Suomessahan on todella hienoja
postimerkkejä saatavilla. Muumimerkit saavat yleensä aina huomiota, samoin luontoaiheiset ja hassuttelevat postimerkit (esim. Duudson).
Ja kohtahan postilaatikkoon alkaa rapista myös muutakin korttipostia, kun joulu lähestyy...