SAIPPUAKURSSI

Syksyn saapuessa tekee mieli  osallistua jollekin kansalaisopiston kurssille. Olen vuosien saatossa osallistunut mm. ompelu-, pajutyö-, kivenhionta- ja kahvipussiaskartelukurssille. Viime vuonna istuin joka maanantai saksankielen kurssilla, englantiakin on vuosia sitten tullut päivitettyä. Erilaisissa jumppa- ja lavisryhmissäkin olen liikuttanut itseäni.On kyllä niin hieno juttu, että on olemassa kansalais- ja työväenopistoja, joiden kurssitarjonnasta varmasti löytyy jokaiselle jotain mielenkiintoista.

Olisin halunnut osallistua tänä vuonna opiston saippua- ja shampookurssille, mutta kun en heti ilmoittautunut, jäin varasijalle. Sittenpä bongasin facebookista yksityisen kurssin saippuanteosta ja ajattelin kokeilla, miten se homma luonnistuu.

Ohjaaja oli varannut valtavat määrät erilaisia aineita, tuoksuja yms. ja niistä sitten alettiin tehdä mieleistä saippuaa.

 Kehäkukan terälehtiä ripottelin omaan seokseeni.

Samoin hibiskus-kukan terälehtiä.

Erilaisia väriaineitakin oli tarjolla.

Samoin tuoksuja.

Ruoka- ja risiiniöljyä, lipeää, kookosrasvaa...

Aineiden mittaaminen on todella tarkkaa puuhaa.

Sielläpä rasva jo sulaa.

Sauvasekoittimet olivat kovilla, kun saippuamassaa piti sekoittaa. Aika herkullisen näköisiä, mutta vielä tässä vaiheessa niin myrkyllisen syövyttäviä lipeän takia.

Massat lusikoitiin maitopurkkeihin ja annettiin jähmettyä seuraavaan päivään.

Näin kaunis lopputulos tuli oliiviöljysaippuasta. Sukulaiset ja ystävät saavat käsintehdyt joulusaippuat.

Mutta kaikki ei mene aina niinkuin Strömsössä: toinen saippua mureni palasiksi. Huoh! No, ei voita, jos ei koita. Olihan tässä kuitenkin tekemisen ja luomisen ilo ja se on pääasia!

Samalla viikolla osallistuin myös toiselle yhden illan kurssille, mutta se saa oman päivityksensä, jahka noudan käsityöni kotiin loppuviikosta.

Millaisille kursseille Sinä olet osallístunut tai aiot osallistua tämän syyskauden aikana?

KAUNISTA KAHVIPUSSISTA

Eilen ajelin Äänekoskelle käväistäkseni kahvipussikäsitöiden näyttelyssä. Kirjaston Hoikkassalissa on usein mielenkiintoisia näyttelyitä, joten en millään malttanut olla käymättä siellä jälleen kerran.

Olen joskus ollut itsekin kahvipussiaskartelun kurssilla, mutta en saisi ikinä tehdyksi näin upeita käsitöitä, vaikka kuinka väkertelisin.

Käsittämätöntä, miten joillakin voi olla noin paljon luovuutta, taitoa ja hahmotuskykyä saada aikaiseksi jotain näin kaunista ja viehättävää poisheitettävistä kahvipusseista (sekä kissan-ja koiranruokasäkeistä).
Askartelut ovat Johanna Arho-Forsblomin  ja Brita Laineen tekemiä. Kuvausluvan kysyin kirjastovirkailijalta.

 

Töiden määrästä päätellen näiden pussien sisällöstä on juotu tuhansia kuppeja kahvia! 😏 No, me suomalaiset juommekin asukaslukuun suhteutettuna maailman eniten tuota tummaa voimajuomaa...

EKOLOGISTA MATKANTEKOA

Minulla on onneksi niin lyhyt työmatka, etten tarvitse autoa mennäkseni töihin. Suurimman osan vuotta poljen pyörällä, mutta liukkailla keleillä menen mieluummin kävellen tai potkurilla.

Sain joskus kauan aikaa sitten potkurin syntymäpäivälahjaksi ja mikäs se sopivampi lahja talvella syntyneelle. Potkuri onkin ollut ahkerassa käytössä. Minusta se on jotenkin hellyttävä kulkupeli. Mutta aika tekee kuluttavaa työtään. Vaikka olen säilyttänyt potkuria talvisin katon alla ja kesäisin autotallin vintillä, on lakkapinnoite kuitenkin päässyt jo rapistumaan ja kulumaan. Ja niinkuin autokin välillä vaatii uutta maalipintaa, eikö sitten puupintainen potkuri?

Vapailla ollessa on ollut aikaa kunnostustöihin. Niinpä sitten pikkuinen, ekologinen kulkuväline sai äskettäin uuden, pirteän, vihreän värin. Nyt pääsen potkuttelemaan melkein kuin uudella  ja taatusti ainutlaatuisella  potkurilla. Uusi maalipinta sai ihmeitä aikaan.

Ja ettei vuorokausi ehdi vielä vaihtua, niin toivotanpa kaikille ihaNAISILLE Naisille hyvää Naistenpäivän iltaa! On ilo olla nainen!

JÄISTÄ KAUNEUTTA

Äkkiäpä nuo kelit muuttuivat! Eilen oltiin yllättäen jo plussa-asteissa ja rapa roiskui.
Viime viikolla hyödynsin pakkasia ja jäädyttelin erilaisia jääkukkatauluja muovirasioihin kuten jauheliha- , jogurtti- ja rahkakippoihin. Tämä taidekokeilu on kiehtovaa, mutta samalla myös  ohikiitävää kuin Juha Tapion laulussa. :)

Onneksi valokuviin voi ikuistaa lopputuloksen. Minusta on jännittävää nähdä, miten ilmakuplien reitit muodostuvat kasvin ympärille jäätymisprosessin aikana. Ja täytyy myöntää: olen ollut lapsen lailla innostunut tutkimisesta!

Atsaleaa isossa karkkirasiassa.

Atsaleaa Becel-purkissa.

Pelargonian lehti jugurttipurkissa.

NÄPERTELYÄ

Saan silloin tällöin askartelu- ja käsityöpuuskia. Noin kuukausi sitten virkkasin lumihiutaleita ja pikkuisia lumikuusia oikein urakalla (päivitän kuvia ehkä jossain vaiheessa). Eilen illalla, ihan hetken mielijohteesta, kaivoin vanhoja, käyttämättömiä joulukortteja sekä jouluisia papereita esiin ja koristelin tulitikkurasioita tuliaislahjoiksi. Homma karkasi käsistä, kun askartelu oli niin mukavaa. Jolleivat tulitikkulaatikot olisi loppuneet, olisin askarrellut niitä vaikka kuinka paljon. Jouluradion mukava musiikki siivitti saksia ja antoi ajatuksia. Työpäivän jälkeinen väsymyskin katosi jonnekin. Käsillä tekeminen on niin rentouttavaa!