TALVEN IHMEMAA

Vuosi vaihtui. Nyt ollaan eletty jo melkoinen määrä vuosia vuosituhannen vaihtumisen jälkeen. Mihin päivät hupenevat?
Toivon meille jokaiselle onnellista, henkisesti rikasta, siunattua vuotta 2018! 💗

Olen viime aikoina ollut todella saamaton blogipäivitysteni suhteen. Tällä hetkellä tuntuu, etten oikein syty asiasta, mutta onneksi tänään vierailin pitkästä aikaa Pieni Lintu-blogissa, jonka Makrotex- haasteena on TALVEN IHMEMAA ja nyt pieni liekki sisälläni leimahti.

 Tämä vuodenvaihde ja joulukin ovat olleet Keski-Suomen korkeudella mitä kauneinta talven ihmemaata. Lunta on tullut melkoiset määrät ja tänään oli puolestaan suojasää, joka vähän tiivisti hankia. Oli ihan pakko tehdä uusi lumilyhty pihaan ja kynttilä sinne valaisemaan hämärtyvää iltaa.

Kameran kanssa on tullut tänä talvena liikuttua kuitenkin valitettavan vähän, joten osallistun haasteeseen tällä kertaa vanhoilla kuvilla, jotka kertokoon sen, että kaunista talvea on saatu ihailla joskus aiempinakin vuosina.

Nyt ei vielä ole jäille menemistä kuten kolme vuotta sitten tähän aikaan. Tosin viime viikolla näin pari uhkarohkeaa pilkkijää läheisen lammen jäällä. Liekö saaneet saalista, mutta pääasia, että pääsivät hengissä kotiinsa.
Suksia en ole vielä kaivanut esiin, vaikka kylälle on tehty jo upeat ladut. Lasten kanssa aloitellaan hiihtokautta ensi viikon jälkeen.

Muiden bloggajien TALVEN IHMEMAITA löytyy täältä.
 
                                                                

KEKKONEN HIIHTÄÄ JA KEKKONEN KALASTAA...

Juhlavuottaan viettävä yhtye Eppu Normaali teki aikoinaan Kekkonen Rockin, jonka lyriikasta on peräisin myös blogipäivitykseni otsikko. Jostain syystä nämä laulun sanat tulivat mieleeni, kun kansallispuistosta kotiin ajaessamme pysähdyttiin Siikakosken rannalle. Urho Kekkonenhan oli innokas kalamies ja usein hän saapui Konneveden Siikakoskelle kalastamaan. Luin parisen vuotta sitten Maarit Tyrkön muistelmateoksen Tyttö ja nauhuri, jossa hän kuvailee elämäänsä Kekkosen lähipiirissä. Tyrköstä tuli presidentin luottotoimittaja ja läheinen ystävä, joka otettiin usein mukaan Kekkosen matkoille, niin myös Siikakoskella tapahtuville kalareissuille. Urho Kekkonen oli huono häviäjä ja mukana kalastamassa olleet tiesivät, että Kekkosen oli aina saatava suurin saalis; jos jonkun virveliin tarttui presidentin kalaa suurempi vonkale, se päästettiin vähin äänin vapaille vesille.

Presidentin kalareissujen muistoksi on Konneveden kunta laittanut muistolaatan Siikakosken virran rannalle.

OSMANKÄÄMIT

Lämmin kiitos eilispäivän postauksen kommentoijille! Iloitsen aina, kun joku jättää puumerkkinsä ja viestinsä käyntinsä merkiksi. KIITOS!

Eilisaamuna kävelin hangenkuorilla läheisen lammen jäälle. Yritin kiertää rantoja pitkin ja sain pongattua muutamia osmankäämejä kameran linssiin.

En tiedä, mistä kasvi on rantautunut lammelle, mutta se tuntuu leviävän kovasti ja sitä esiintyy jo valtatien toisella puolellakin ojanvarressa. Osmankäämeistä minulle tulee aina mieleen kummieni koti. Kummisedän kala-altaitten reunoilla oli osmankäämejä ja niitä hän toi myös sisälle koristeiksi. En tiedä, miten hän sai pysymään kasvit ehjinä siten, ettei niistä tullut kuvassa olevia karvapalleroita. Kasvia voi kuulemma käyttää myös ravinnoksi:
“Kerää osmankäämistä kukkimattomien versojen tyvet. Ne ovat kokonaisuudessaan syötäviä, makeita ja erittäin herkullisia sellaisenaan noin 15 cm:n korkeuteen saakka. Vanhemmistakin yksilöistä voit kaivaa sen sisuksen, joka näyttää purjolta, mutta maistuu mantelilta.” (Ote Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta).
                ----------------------------------------------------------------------------------------------------
Tänään käväisin vielä järven jäällä kävelemässä. Vähän hirvitti, kun jäät paukkuivat jalkojen alla ja pitivät muutenkin melkoista "molinaa", mutta onhan sitä jäätä vielä 30-40 cm, joten ei sinne ihan vielä putoa. Olen aika arka kävelemään jäällä, mutta tänään sinne uskaltauduin, kun jäällä pidettiin pilkkikilpailut. Luisteluun jää olisi nyt mitä parhain.

Kuopuskin kävi serkkunsa kanssa pilkillä (mutta eivät kuuluneet pilkkikilpailun osallistujiin) ja sain luvan alla olevan kuvan julkaisuun. Veljenpoika sai nimittäin pilkillä 5.3-kiloisen hauen! Väsyttämiseen meni yli kuusi minuuttia ja hauen vetäminen pilkkireiästä vaati taitoa. Mitäs tuumitte kalansaaliista? Näimme kuopuksen kuvaaman videon saaliin nostamisesta ja olihan se melkoista hupia ja ihmetyksen aihetta meillekin. Enpä ole ennen moista pilkkisaalista nähnyt.

.

KALAJUTTUJA

Kuopus on aina ollut innokas kalamies. Keväisin jäiden lähdettyä kaivetaan virvelit ja uistimet esiin ja suunnataan järvelle kaloja narraamaan. Varmaan se hauska harrastus onkin, kun sitä voi tehdä samanhenkisten kavereiden kanssa.
Viime sunnuntaina kuopuksen kaveri sai  komean kalansaaliin, n. 7,5- kiloisen hauen, jota kelpasi esitellä. Pakkohan se jötkäle oli valokuvata, ennen kuin saalistaja vei hauen mummolleen tuliaisiksi.

Kokemuksesta tiedän, että näitä isoja haukia tuodaan nähtäväksi pitkin kesää ja osa niistä päätyy paistinpannulle. Kalastetaanko Teillä?