PÖLYÄ JA PÖLYTTÄJIÄ

Huh, kyllä maa on nyt rutikuivaa! Naapurin isäntä on vuokrannut pihapeltomme ja eilen hän karhitsi maata kylvökuntoon. Tämmöiset mullasta nousevat pölypilvet ovat aika harvinaisia, sillä yleensä keväisin maa on vielä kosteaa kylvöjä tehdessä. Mahtoi isäntäkin olla perusteellisen pesun tarpeessa tämän maanmuokkauksen jälkeen.

Näky oli niin vaikuttava, että sitä oli pakko käydä kuvaamassa. Kunpa saisimme jo pikkuisen vesisadetta, niin maahan laitetut jyvät pääsisivät kasvun vauhtiin.

Pölyä ei niinkään tarvita, mutta pölyttäjiä kyllä. Kukkapenkissäni kukkivat nyt jo lähes kaikki perennat, joten siinäkin suhteessa ollaan reilusti etuajassa. Toisaalta on ihanaa jo nyt katsella kukkaloistoa ja iloita myös pikku surisijoista, jotka lentomatkoillaan pölyttävät kasveja. Ihmeellinen Luojan luoma luonto!

Hyvää ja onnellista kevään viimeistä viikkoa Sinulle! Pian alkaa kalenterin mukainen kesä, vaikka kesäsäistä ja helteistä olemme saaneet nauttia jo pitkään.

KUKKAISTERVEHDYKSIÄ JA PIENIÄ LAHJOJA

Eskarin kevätjuhlaa vietettiin viime torstaina. Lapset esiintyivät niin upeasti, että ihan liikutuin ja herkkä hetki oli myös todistusten jakaminen. Vuodessa lapsiin ehtii kiintyä vahvasti, nähdä heidän kasvavan, maitohampaiden irtoavan ja monien taitojen lisääntyvän.Vuodessa ehtii kokea monenmoista hetkeä, nauraa yhdessä, välillä selvitellä riitoja, lohduttaa ja paijata. Työni on parhaimmillaan niin antoisaa ja ihanaa!

Ensi viikon jälkeen lapset kirmaavat kesälaitumille ja elokuussa he aloittavat koulutiensä. Osan kanssa tulen edelleen tapaamaan lähes päivittäin, koska eskari sijaitsee koulun kanssa saman katon alla, osaa tulen näkemään harvemmin, sillä he siirtyvät toiseen kouluun ekaluokalle.

Vanhempien kanssa on ollut hyvä tehdä yhteistyötä ja olen iloinnut siitä, miten osa vanhemmista on pystynyt ja halunnut osallistua omalla panoksellaan eskarielämyksiin. Syksypuolella saimme yhden äidin pitämään meille muskaria ja esittelemään erilaisia soittimia, toinen äiti puolestaan piti ensiapukurssia eskareiden "loukkaantuneille" pehmoeläimille. Lääkärileikkiä leikittiin pitkään tämän ea-kurssin jälkeen. Maanantaina saamme vielä poniajelua, kun yksi äideistä on lupautunut tuomaan ponin eskariin vierailulle. Tämä on niin huippuhieno juttu ja sopii hyvin heppateemaamme, sillä lapset valmistivat talven aikana ihkaomat kepparit !  Ne ovat olleet hyvässä käytössä valmistumisensa jälkeen ja niillä esitettiin kevätjuhlassa myös kepparitanssi. Juhlan jälkeen keppihevoset viimein kotiutettiin ja toivottavasti leikki jatkuu niillä edelleen.

Kuva eskarin kotisivulta

Olen kiitollinen kuluneesta työvuodesta ja kaikesta saadusta palautteesta. Vanhemmat ja lapset muistivat minua ja työpariani monin kukkasin ja pikkulahjoin. Olen nöyrällä mielellä onnellinen ja siunaten lähetän pienet eskarini uusille poluille. 💗

                                                                *        *       *       *

PS: Näillä kukkaiskuvilla osallistun samalla Pieni Lintu-blogin MakroTex-haasteeseen. 



                                                         

RETROKEIDAS

Aika harvoin tulee käytyä kirppareilla, joten minulle ei ole kehittynyt aarteenlöytämisvainua. Perjantaina pyörähdin kuitenkin Laukaassa ja poikkesin paikallisella kirpparilla. Tai hetkinen: ei siis kirpputorilla vaan Retrokeitaalla. Nimessä on heti jotenkin positiivisempi kaiku; saatavilla on retroa ja vähän tuoreempaa, siistiä tavaraa kelpohintaan.

Retrokeidas toimii Väentupa ry:n alaisuudessa ja sen tuotto menee siis yhdistyksen toiminnan tukemiseen.

Retrokeidas  on saanut uutta ilmettä vetäjän vaihduttua. Tavarat on sijoiteltu uudella tavalla esille, huonekaluista tehty kivoja nurkkauksia vaikka levähtämiseen ja kahvikupposesta nauttimiseen.

Minna Maria Korkeamäki on uudistanut Retrokeidasta reippaalla kädellä. Taiteellisella henkilöllä visioita riittää.

                 

Niin retroa!

Myyntitiskin julkisivu on oivallista kierrätystä. Tietosanakirjat ovat uusiokäytössä. 😉

Tästä salkusta tuli muistoja mieleen: yhteiskunnallisesti aktiivinen isäni kuljetti samanlaisessa "attaseasalkussa" kokouspapereitaan joskus 70-luvulla.

Muuttolinnuille varattuja ihkauusia yksiöitä saa myös ostaa Retrokeitaasta. Kevätpäivinä myyntiä on ollut mukavasti ja linnunpöntöt ovat päässeet uusiin maisemiin iloa tuottamaan.

Retrokeitaalla poikkean toisenkin kerran. Ja ps: löytyihän minullekin jotain, joten ei ollut tyhjä käynti senkään puolesta.  😄

Oletko Sinä innokas kirpparikävijä ja aarteenmetsästäjä?

KAHVIKUPPOSELLA PAIKALLISESSA

Museokäyntiä sulateltiin kahvikupposen äärellä. Rita oli jo aiemmin testannut Jyväskylän yliopiston kupeella olevan uudehkon kahvilapaikan ja sinne siis marssimme.

Matkalla yläkäupunkiin ehti pongata monta mukavaa ja mielenkiintoista asiaa.

Hups, melkein astuin jäätelötötterön päälle.

Askeleemme johtivat Jyväskylän vanhimman kivirakennuksen ja entisen viljamakasiinin luo, jossa nykyään toimii viehättävä kahvila Local. Vuonna 1851 Seminaarinmäelle rakennettu viljamakasiini on ehtinyt tätä ennen toimia myös kaupunginkirjastona, kotiteollisuusmuseona ja yliopiston Rehtoraattina.

Ikkunasta avautuu näkymä campusalueelle.

 Localia pitää yllä kaksi  nuorta yrittäjää, jotka saivat idean opiskeluaikanaan kahvilan ja hostellimajoituksen tarjoamisesta. Localissa voi siis myös yöpyä teema-aiheisissa huoneissa. Yrittäjät pyrkivät toimimaan ympäristöystävällisesti ja kestävästi, joten kahvilasta saa laadukkaita kotimaisia kasvis- ja vegaaniherkkuja.

 

Yläkerrasta löytyi mukava soppi ja pehmeät laiskanlinnat, joiden sylissä oli mukavaa siemailla kupponen kahvia ja nauttia herkullisesta kuppikakusta.

Hyvältä maistui!

Matkalla bussipysäkille bongasin kohmeisen kimalaisen. Taisi naukkailla kivelle kaatunutta kaljaa. Jäin miettimään, sujuiko lento sen jälkeen kovin hyvin. 😏 Minä hyppäsin bussiin ja ajelin kotiin tyytyväisenä päivän kulttuuriannista.