MARRASKUUN LOPPU, JOULUKUUN ALKU

Hupsista, menipä tämä marraskuu lopulta nopeasti! Vaikka päivät ovat nyt lähes valottomia ja lyhyitä, on maahan satanut lumi tuonut  ihanan talvisen, jopa jouluisen tunnelman.

 Toissapäivänä töihin ajaessani auton mittari näytti -17 astetta ja maailma näytti uskomattoman upealta. Kaikki puut ja pensaat olivat paksussa kuurassa ja sininen hetki korosti kaiken ihanuutta. Sydämessä läikähti ilo ja kiitollisuus. 💙

Alla olevat kuvat ovat viime lauantailta. Pakkasta oli silloinkin ja sehän tiesi sitä, että tulet oli laitettava niin pannuhuoneeseen kuin hellaan ja leivinuuniin. Pehmeä lämpö levisi vanhaan tupaamme lempeästi. Onneksi on tulisijoja ja onneksi puoliso jaksaa vuodesta toiseen tehdä polttopuita.

Pyysin viikonloppuna Mauri-koirulin meille yökylään.  Mauri rakastaa rapsutusta ja läheisyyttä ja sitä sille tarjoankin runsain mitoin. Yhdessä on aina ilo olla ja huomaan joka kerta, kuinka Maurin läsnäolo antaa minullekin uskomattoman paljon voimaa ja hyvää oloa. Mauri on kunnon tassuterapeutti. Vaikka se alkaa olla jo iäkäs, ulkona sillä riittää virtaa. Lumessa peuhaaminen on varsin mukavaa puuhaa. Mauri kierii ja pyörii, tunkee nokkaansa hankeen ja haukahtelee harakoille.

Sunnuntaina kävin Laukaan kirkossa laulamassa Hoosiannaa. Tuli niin jouluinen olo! Kuoro lauloi ja nuoret rippikoululaiset esittivät papin johdolla kuvaelman, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansa hurrasi palmunlehviä heilutellen. 

Kirkonmenojen jälkeen kävin ystävän kanssa syömässä ja kuulumisia vaihtamassa. Sunnuntaina sain avata jo ensimmäisen kalenterin luukunkin. Partiolaisten kalenterissa joulua kohti mennään jo ensimmäisestä adventtisunnuntaista eteenpäin.

 Eskarissa on kaivettu pulkat ja liukurit esiin eikä juuri kukaan valita kylmistä sormista tai varpaista. Uusi lumi on tuonut tulleessan ihan uudenlaista touhua ja posket punoittavat sisälle tullessa.Voi sitä lasten riemua! 

Koska olen monen vuoden tauon jälkeen nukkunut jälleen melko kunnollisia yöunia, olen ollut tavallista pirteämpi pimeästä ajasta huolimatta. Viime viikolla innostuin ompelemaan jouluisia kasseja kankaasta, joka on odottanut kaapissa jo ainakin neljä vuotta. Nyt oli siis ompelusten aika. Toivottavasti kassit ilahduttavat myös saajiaan. Yksi niistä lennähtää Saksaan asti postipaketissa.

 Toissa viikolla sain ensimmäisen joulukortin  kaukaa Japanista. Se tuli perille yhdeksässä päivässä. Postcrossing; mikä upea harrastus!

Itse asiassa tästä taisi tulla kiitollisuuspäivitys. Elämässä on monenmonta pientä asiaa, joista voi tuntea iloa. Iloa ja valoa Sinunkin joulukuuhusi! 💗

MUISTOJA JA LENKKEILYÄ

 "Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas..."

Tämä virsi tuli mieleeni, kun katson juuri nyt ikkunasta sinistä taivasta ja valkeaa maata. Ikkunasta näkyy  Suomen lippukin, jonka viritin aamulla YK:n päivän kunniaksi. 

Tämä päivä on myös vanhempieni hääpäivä. Jos he eläisivät, juhlittaisiin jo 68. hääpäivää. 24.10.53 äiti oli 18-vuotias morsian, isä kymmenen vuotta vanhempi. Nuoret vihittiin Äänekosken kirkossa ja häät pidettiin kotikylän nuorisoseurantalolla, jonne kokoontui paljon väkeä: sukua, ystäviä, naapureita. Häälahjaksi saivat mm. ruokailuastiaston, luupäiset ruokailuvälineet ja hetekat. Isä ja äiti ehtivät viettää yhdessä avioparina 42,5 vuotta, kunnes kuolema heidät erotti. 40-vuotishääpäivää juhlittiin isolla porukalla (mutta ihan omalla perheellä)  yllätysjuhlina. Kuopuksemme oli silloin vajaa 1/2-vuotias ja kuvissa papan sylissä. Liehukoon lippu myös heidän hääpäivänsä kunniaksi!

Aamulla mittari näytti -7 astetta. Aurinko kohosi hiljakseen, kiirettä pitämättä ja kun vihdoin tuli valoisaa, lähdin lenkille raikasta ilmaa hengittelemään. Puhelimen otin mukaan ja napsin kuvia matkani varrelta, joten kävelytahti ei päätä huimannut. 😉 Päätin kuitenkin, että nautin kauneudesta enkä hikilenkistä.

Alkumatkasta näin lätäköitä jäätyneenä. Joka vuosi tämä tämmöinen jaksaa ihastuttaa. Teki mieli hypätä jään päälle ja kuunnella sen mukavaa ritinää, mutta sitten tyydyin kuvaamaan . Jospa lapsenlapsi päiväkävelyllä saa ilon särkemisestä. Elämystä sekin!

Miten pakkanen osaakin tehdä taidetta kauniisti?

 

Hiusjäätä rapaojan reunalla ja jäähelmiä koivunoksissa.

Pihlajanmarjoillakin lumikuorrute. Vielä riittää tilhillä syötävää.

Kanervat ja muu pikkukasvillisuus lumen peitossa. Uinuvatko tyytyväisinä?

Hiljainen oli tämä kylätie kulkea ja kuunnella. Kiitollinen mieli tästä kauneudesta!

PS: Eilen kaivoin ensimmäistä kertaa jouluista musiikkia esiin. Oli jo ihan pakko kuunnella vähäsen englantilaisia joululauluja.

PIKKUISEN JO PAKKASTA

 Esikoisemme täytti eilen jo 32 vuotta. Talven tuntua oli silloin kuten eilenkin. Pakkanen oli kuorruttanut kasvit kauniisti, joten pitkästä aikaa päätin ottaa kuvia. Päivällä kävin vielä kuvaamassa metsässäkin, kun aurinko niin ihanasti paisteli.

Luonto riisuutuu ja valmistautuu talvea varten. Tänä aamuna maa oli valkoinen ja sain jopa tehtyä pienen lumiukon lapsenlapseni iloksi. No, päivemmällä ukon pää oli jo pudonnut ja lumisade vaihtunut rännäksi. Ihan vielä en pysyvää lunta edes haluaisi. Talvirenkaille taitaa kuitenkin joka tapauksessa olla pian käyttöä.

TODELLINEN TALVI

 Heleää helmikuuta Sinulle! Päivä on pidentynyt jo kovasti ja aurinkokin näyttäytynyt, vaikka se vähän kostautuu purevina pakkaspäivinä. Mutta en suostu valittamaan vaan ihailen ja kiitollisena katselen talvista luontoa ympärilläni. Maanantaina hiihdeltiin eskareitten kanssa lähimetsässä ja pyysin lapsiakin katsomaan, miten ihanasti lumiset puut kaartuivat hiihtoladun varressa auringon pilkahdellessa puiden oksistojen lävitse. Sillä hetkellä koin olevani niin etuoikeutettu, että saan olla töissä näissä maisemissa!

Alla olevan kuvan otin tänään työkännykällä vahdittuani lasten siirtymistä bussiin koulupäivän päätteeksi. Tämä vanha koulu on suojelukohde ja täällä kävin itse kaksi ensimmäistä kouluvuottani. Kuva ei valitettavasti anna oikeutta  auringonpaisteelle ja herttaiselle näkymälle, mutta lumimäärä näkyy selvästi. Auraustraktoreille on ollut viime päivinä runsaasti töitä.

Eilen töistä tultuani otin pitkästä aikaa kamerani esiin. Jostain syystä ei ole ollut intoa kuvailuun, mutta jokohan into palailee auringonvalon lisääntyessä?

Lunta on maassa ja katolla,

 

 

Ulkosauna unelmoi kesälöylyistä ja nuokuttelee nyt talvihorroksessa, pihakeinu odottaa saunan löylyistä tulevia nautiskelijoita. Vielä muutama kuukausi ja puiden oksistoissa linnut laulelevat kilpaa,

pihapuut nuokkuvat lumitaakan alla ja näyttävät kauniilta sinitaivasta vasten,

samoin kuin kylätien varren kuusikkorivistö. Parin koiriaan ulkoiluttavan tutun kanssa pysähdyin rupattelemaan kuvausretkelläni. Sekä koirilla että ulkoiluttajilla oli viikset huurteessa. Se hymyilytti.

 

 

Näillä pakkasilla on syytä laittaa pökköä pesään. Onneksi tuvassamme on leivinuuni, joka lämmitettäessä luovuttaa ihanasti lämpöä vanhan talon asujille. Villasukatkin kelpaavat viluisille varpaille.

                                                                 Pakkasterveisin Piipe 💙

KAKKU ILMAN UUNIA

 Liekö teilläpäin ollut viime aikoina lumituiskua ja pakkasta? Keskisessä Suomessa tuntuu nyt todella talviselta: lunta tuli viime yönä varmaan 30 cm ja kylmä viima on tehostanut pakkasta merkittävästi. 

Eilen töistä ajellessa tunsin melkein pakokauhua, sillä päätiekin oli kuin luistinrata ja kovat tuulenpuuskat heiluttivat autoa ja vaikeuttivat näkyvyyttä. Kyllä kiitin Luojaa, kun pääsin ehjin nahoin kotipihaan!

Talvinen mökkitie odottanee kesää...

Toisaalta talvinen luonto on niin kaunis ja puhtaanoloinen. Ja pakkasella voi tehdä jäätaidetta kuten vaikka kakun! Ylikasvanut aloevera sai luovuttaa muutaman oksan  mausteeksi. Yhdessä yössä kakku valmistui ja tarjoaa kumottuna silmäniloa.  Ilmakuplien leikkiä jään sisällä ei voi olla ihastelematta.

Vuosi on ehtinyt vaihtua edellisestä postauksesta, työt ovat alkaneet ja synttäreitänikin ehtinyt jo viettää. 

Toivon sydämestäni, että tämä vuosi olisi koronan suhteen helpompi ja voisimme poikkeusoloista siirtyä normaaliin arkeen. Sitä meistä toivoo varmasti ihan jokainen!

                      Toivotan myös Sinulle onnellista ja hyvää alkanutta vuotta 2021! 💖

SINISTÄ JA VALKOISTA

MaaritKoo haastoi minut sinivalkoisella teemalla. Koska tähän aikaan vuodesta valosta on puutetta, olikin mukavaa kaivaa erityisen aurinkoisia kuvia menneiltä vuosilta. Haaste on alunperin Tiiulta Puutarhahetki-blogista.

Joitakin vuosia sitten jouluaaton aattona oli kovinkin talviset tunnelmat. Sininen taivas, matalalta paistava aurinko ja  pakkasen puuteroima lumi.

 

 

Kevät tuo pidemmät päivät, linnunlaulun ja jääpuikot.

 

 

 

 

Aika usein kesäisin näemme  taivaalla kuumailmapalloja ja tällä samaisella pallolla nousimme mekin ilmaan syyskuun alussa.

Kesäinen päivä mökkirannassa. Tunnelmat olivat tyystin toiset viime perjantaina, kun pyörähdin mökillä laskemassa vedet pois saunan vesisäiliöstä: järvi vaahtosi tuulen voimasta ja kalseus tuntui ytimissä asti. Muutama sitkeä joutsen kuitenkin kellutteli ihan rannan tuntumassa. Niitä ei taida palella hyisissä vesissä. No, uutta kesää odotellessa...

Haasteen säännöt:

*Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

* Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

* Haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

*Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha - blogin Sinivalkoista-haaste - postauksen kommenttikenttään.

Tällä kertaa en haasta erityisesti ketään, mutta jos haluat ottaa haasteesta kopin ja jakaa iloksemme omia sinivalkoisia kuvia, niin ilo on niitä katsella!

                        -----------------------------------------------------------------------

Ja vielä muutama kuva eiliseltä. Saimme ohuen lumipeitteen ja aamulla pakkanen kipusi kahdeksaan asteeseen. Tänään on suojakeli ja lumesta pian muisto vain. Leppoisaa sunnuntaita Sinulle!