MUISTOJA JA LENKKEILYÄ

 "Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas..."

Tämä virsi tuli mieleeni, kun katson juuri nyt ikkunasta sinistä taivasta ja valkeaa maata. Ikkunasta näkyy  Suomen lippukin, jonka viritin aamulla YK:n päivän kunniaksi. 

Tämä päivä on myös vanhempieni hääpäivä. Jos he eläisivät, juhlittaisiin jo 68. hääpäivää. 24.10.53 äiti oli 18-vuotias morsian, isä kymmenen vuotta vanhempi. Nuoret vihittiin Äänekosken kirkossa ja häät pidettiin kotikylän nuorisoseurantalolla, jonne kokoontui paljon väkeä: sukua, ystäviä, naapureita. Häälahjaksi saivat mm. ruokailuastiaston, luupäiset ruokailuvälineet ja hetekat. Isä ja äiti ehtivät viettää yhdessä avioparina 42,5 vuotta, kunnes kuolema heidät erotti. 40-vuotishääpäivää juhlittiin isolla porukalla (mutta ihan omalla perheellä)  yllätysjuhlina. Kuopuksemme oli silloin vajaa 1/2-vuotias ja kuvissa papan sylissä. Liehukoon lippu myös heidän hääpäivänsä kunniaksi!

Aamulla mittari näytti -7 astetta. Aurinko kohosi hiljakseen, kiirettä pitämättä ja kun vihdoin tuli valoisaa, lähdin lenkille raikasta ilmaa hengittelemään. Puhelimen otin mukaan ja napsin kuvia matkani varrelta, joten kävelytahti ei päätä huimannut. 😉 Päätin kuitenkin, että nautin kauneudesta enkä hikilenkistä.

Alkumatkasta näin lätäköitä jäätyneenä. Joka vuosi tämä tämmöinen jaksaa ihastuttaa. Teki mieli hypätä jään päälle ja kuunnella sen mukavaa ritinää, mutta sitten tyydyin kuvaamaan . Jospa lapsenlapsi päiväkävelyllä saa ilon särkemisestä. Elämystä sekin!

Miten pakkanen osaakin tehdä taidetta kauniisti?

 

Hiusjäätä rapaojan reunalla ja jäähelmiä koivunoksissa.

Pihlajanmarjoillakin lumikuorrute. Vielä riittää tilhillä syötävää.

Kanervat ja muu pikkukasvillisuus lumen peitossa. Uinuvatko tyytyväisinä?

Hiljainen oli tämä kylätie kulkea ja kuunnella. Kiitollinen mieli tästä kauneudesta!

PS: Eilen kaivoin ensimmäistä kertaa jouluista musiikkia esiin. Oli jo ihan pakko kuunnella vähäsen englantilaisia joululauluja.

PIKKUISEN JO PAKKASTA

 Esikoisemme täytti eilen jo 32 vuotta. Talven tuntua oli silloin kuten eilenkin. Pakkanen oli kuorruttanut kasvit kauniisti, joten pitkästä aikaa päätin ottaa kuvia. Päivällä kävin vielä kuvaamassa metsässäkin, kun aurinko niin ihanasti paisteli.

Luonto riisuutuu ja valmistautuu talvea varten. Tänä aamuna maa oli valkoinen ja sain jopa tehtyä pienen lumiukon lapsenlapseni iloksi. No, päivemmällä ukon pää oli jo pudonnut ja lumisade vaihtunut rännäksi. Ihan vielä en pysyvää lunta edes haluaisi. Talvirenkaille taitaa kuitenkin joka tapauksessa olla pian käyttöä.

SYYSRETKI

Meidän on pitänyt jo monena vuonna käydä "Keski-Suomen Kolilla"  eli Hyyppäänvuorella ja tänään vihdoin ja viimein retki toteutui! Ystäväpariskunnan kanssa tehtiin treffit ja ajeltiin loput n. kymmenen kilometriä peräkkäin lähtöpaikalle. Hiekkatiellä tuli useita autoja vastaan - luultavasti Hyyppäältä tulossa - ja kun viimein pääsimme polun tuntumaan, hämmästyimme, kuinka paljon muitakin retkeilijöitä oli päättänyt tutustua komeisiin maisemiin. Autoja oli jonossa tien varressa varmaan kolmekymmentä ja uutta autoa virtasi  meidänkin jälkeemme.

No, kyllähän metsään porukkaa mahtuu eikä tarvitse huolehtia maskeista. Ilahduttavaa oli, että lapsiperheitä oli liikkeellä paljon, samoin nuorisoa. Ja koiran ulkoiluttajia!

Hyyppäänvuori on korkeudeltaan reilut 160 metriä korkea alla olevasta syvänteestä laskettuna. Jääkausihan se on tämänkin mielenkiintoisen ja kauniin paikan muovannut. Kipuaminen vuorelle sai sykkeen nousemaan ja välillä oli pakko vetää henkeä, mutta kyllähän maisemat sitten palkitsivat määränpäässä.

 

Näitä jääkauden siirtämiä kivenlohkareita oli hauskasti ympäri vuoren lakea. Aikojen saatossa jäätyneet ja taasen sulaneet vedet lienee halkaisseet lohkareita uudelleen ja uudelleen.

Eväiden syöntiä hulppeissa maisemissa.

Toki mekin kaivoimme eväät esiin. Kahvi maistuu niin hyvältä luonnon helmassa!

Tuolla alhaalla siintelee pikkuinen Karhulampi, jonka rannalla sijaitsee partiolaisten maja. Siellä olen käynyt joskus parikymmentä vuotta sitten.

Kauempana lainehtii Lievestuoreen järvi. Ilmatila oli muuttunut utuiseksi, joten ihan kirkkaita kuvia en onnistunut saamaan.

 

 

Vahva puolisoni kannatteli kivenlohkaretta. 😂

 

 

Lähdetäänpä takaisin alas!

Metsäpolulla jäin ihmettelemään puiden kasvuvoimaa. Miten ihmeessä nämä puut ovat päätyneet kasvamaan kiven päällä? Mielenkiintoista!

Tien vierustoilla olivat autot lisääntyneet ja vastaan tuli lisää vuoren suuntaan ajajia. Me lähdimme hyvän sään aikana pois. Kotimatkalla alkoi jo ripsiä vettä.

Hieno retkipäivä! Hyvin mahduttiin kaikki ihania maisemia ihailemaan.

PYÖRÄHDYS PUUTARHASSA

Olen monessa blogissa ihaillut kauniita kukkakuvia ja nythän jos koskaan on niiden aika. Harvemmin kukkapostauksia tulee keskitalvella...😄

Vanhan talomme pihapiiriä on muokattu ja uusia kasveja istutettu vähitellen vuosien ja vuosikymmenien kuluessa. Ensimmäisinä vuosina pihassamme rehotti nokkospuskia ja koiranputkea, mutta nyt kukkapenkeissä kukkii jo monenlaisia kasveja, joista pääosan olen saanut lahjoitustaimina.

Osaksi piha on myös luonnontilassa, jolloin villit kukat, kuten maitohorsma, pääsevät elämään omaa arvokasta elämäänsä. Horsma on hortakasvi, mutta en ole koskaan vielä kokeillut sitä ruuanlaitossa. Ehkä vielä joskus...

Päivänkakkarat ovat tontillamme lisääntyneet viime vuosina. Nekin saavat kasvaa valtoimenaan. Päivänkakkara on ihanan kestävä leikkokukkana ja kaunis katsella muutenkin.

Pihassa luontaisesti kasvavat myös kissankellot. Miten herkkää ja kaunista!

Muutama vuosi sitten sain anopilta tulikukan taimen. Se on ikivanha kasvi, joka ei kuulemma viihdy joka pihassa. No, meillä se viihtyy vähän liiankin hyvin ja yrittää vallata alaa kukkapenkistä niin paljon, että sitä on todella harvennettava kovakätisesti pitkin kesää.Tulikukka on siementänyt niin runsaasti, että korkeita piippoja nousee pihassa siellä täällä. Tulikukka on kuitenkin kaikenlaisten pörriäisten suosiossa, joten se on siinä suhteessa kovinkin hyödyllinen. Tulikukkaa voi käyttää myös rohdoskasvina.

Kaikenlaisia muitakin vierailijoita kukkapenkissä näkyy.

Malvaa sain veljen vaimolta. Yksi ylimääräinen puska kuulemma odotti noutajaa heidän navettansa nurkalla ja hyvin kukkanen on sopeutunut uuteenkin kotiin. Malva tuntuu tuuhistuvan kovasti vuosi vuodelta.

No joo, minulla on huono muisti, joten kaikkien kukkien nimiä en millään muista. Tunnistatko Sinä näitä?

Joskus huhtikuussa pistin esikasvatukseen sekalaisia siemeniä ja osa itikin oikein hyvin kuten tämä ruiskaunokki. Toki siemenet olisi voinut kylvää suoraan maahankin, mutta siemenpussin ohjeiden mukaisesti tein esikasvatuksen.

Samasta pussista tämä, jonka nimeä en tiedä. Varsi on karvainen ja tahmean piikikäs.

Sinisenä hehkuu myös Tähkätädyke, jonka taimen ostin kylämme "puutarhagurulta" muutamia vuosia sitten. Se on pensonut hyvin ja sitä voisi jo jakaa eteenpäin.

Kehäkukatkin aukaisevat  terälehtiään.

Kesäpäivänhatun kukinnat ovat ilahduttaneet melkein koko kesän. Kukantaimet sain hyvältä ystävältä.

 

Iltaisin kierrän puutarhassa katselemassa kukkien kauneutta ja suunnittelen niiden jakamista tai uudelleen sijoittelua syksyn kuluessa. Muutaman vuoden päästä kukkapenkit voivat näyttää taas vähän toisenlaisilta.