sunnuntai 29. toukokuuta 2022

TOSSUA TOISEN ETEEN

 Kuinkahan monta vuotta olemmekaan suunnitelleet käyvämme Leivonmäen kansallispuistossa? Nytpä käyntimme toteutui - vihdoinkin!

Koska sääennuste lupasi poutapäivää ainakin yhteen asti, starttasimme pihastamme puoli yhdeksän jälkeen ja perillä olimme reilua tuntia myöhemmin. Siinä vaiheessa puiston laitamilla oli jo melkoinen määrä autoja, mutta sinnepä vaan solahdimme poluille ja aika vähän kulkijoita tuli vastaan.

Leivonmäen kansallispuistossa on helppo liikkua, reittien varrella on useampi nuotio- ja laavupaikka ja vessoja sekä puuliitereitä on myös sijoitettu polkujen lähistölle. Maisema on vaihtelevaa: välillä suoalueita, välillä harjun päällä kiemurtelevia polkuja. 






Yöpyjien telttoja oli useammassa paikassa. Osaisikohan sitä itse enää yöpyä teltassa, kun uni on nykyään muutenkin niin ohutta?




 

Joutsniemen harjua pitkin kuljimme ihan eteläkärkeen saakka ja ihastelimme Rutajärven kauneutta. Aurinkokin alkoi sopivasti paistaa ja vesipullot oli viimein kaivettava repusta.

Harjulle emme enää kiivenneet vaan kävelimme rantapolkua pitkin laavupaikalle. Se reitti vaatikin jo keskittymistä, sillä rannassa on röykkiöittäin järvenlaskuissa kuiville jääneitä kiviä. Melkein kuin olisi pirunpellon päällä kävellyt. 


 Jonkun lokkirukan tarina oli päättynyt rannan tuntumaan.



Laavupaikalla saimme tästä koirulista kaverin.


Ja vielä muutama metsiköstä bongattu luonnonlahja ja -ihme:

                                      

    

Askelmittari näytti kierroksen lopuksi 13500 askelta. Ihan hyvä saavutus sunnuntaipäiväksi. Meille sattui mitä parhain tuuri sään suhteen; Jyväskylän läpi ajaessamme satoi jo kaatamalla.











keskiviikko 25. toukokuuta 2022

LUONTOPOLULLA

 Viime sunnuntaina teimme ex tempore- retken Nyrölän luontopolulle. Se sijaitsee vain reilun parinkymmenen kilometrin päässä kotoa, mutta emmepä ole vaan aiemmin saaneet aikaiseksi lähteä sinne. Viimeksi kävin siellä  silloin, kun poikamme olivat alakoululaisia.

Vajja 4 km pitkä luontopolku tarjosi vaihtelevan ja mielenkiintoisen reitin kulkijalle. Välillä kuljettiin metsikön keskellä, välillä suon laidassa. 

Kevään merkkejä oli ihanaa bongata. Ja mikäpä oli kulkiessa, kun käki, tiltaltti ja peipponen, tiainenkin säestivät askeliamme.



Lumilämpäreitäkin toki löytyi katvepaikoista.


Mietteliäs ja kaino metsänneito seisoi polun varrella.



                                                                                  Klik!

Joskus kauan aikaa sitten täällä metsän keskellä sijaitsi Rinteelän tila. Talo jäi asumattomaksi 1954, siis melkein 70 vuotta sitten ja nyt jäljellä on vain kivirauniot. Luonto on ottanut omansa ja pellotkin kasvaneet metsiksi. Kaikella on aikansa.  

Louelaavulla olisi voinut istahtaa, mutta jatkoimme vielä matkaa ...


... tänne eli Seikkailujen saarelle.

 Ja saarellehan tietysti pääsee uimalla tai kahlaamalla, mutta ehkä helpoiten kuitenkin vetolossilla. 😀

 


Laavulla oli tosi pieni retkeilijä. Onpa suloista, että lasten luontosuhdetta luodaan jo vauvaiästä lähtien!

Retkieväät syötiin nuotion äärellä.



Kiva, kiva retkipäivä, vaikka olinkin varustautunut vähän liian hiostavilla vaatteilla. No, hiki pestiin illalla pihasaunan lämpöisissä löylyissä. 💗

Nyrölän luontopolusta löytyy blogipäivityksiä mm. näiltä sivuilta:

https://notskilla.blogi.net/blog/374/nyrolan-luontopolku/

http://jalkaisin.blogspot.com/2011/10/nyrolan-luontopolku.html

https://retkipaikka.fi/nyrolan-luontopolku-jyvaskylassa/


sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

KEVÄTPYÖRÄILYLLÄ

 Mitenkähän viime vuosi vilahti ohitse niin, etten pyöräillyt lainkaan? Tänä aamuna aurinko kuitenkin houkutteli pyöräretkelle. Siispä kaivoin autotallin vintiltä Tunturini, putsasin sen ja annoin renkaille ilmaa. Koska kylällä on nyt upeat pyörätiet, mikäpä oli polkiessa! Vastatuuli tosin antoi vähän vastusta, mutta olipa ihanaa ajella pitkästä aikaa. Vähän väliä pysähdyin ihastelemaan kevään etenemistä. Peipposet, västäräkit ja lokit sekä kuovit säestivät polkijalle tahtia.

Matkan varrella purot virtasivat valtoimenaan niin, että kohina kävi.


 Leskenlehdet koristivat pyörätien pientareita.

 Mutta on sitä luntakin vielä reippaasti jäljellä. Ihan heti eivät hanget taida huveta katvepaikoissa. Varjojen viiruttamat hanget olivat ihastuttavia.


Enää ei tarvita maitolaitureita alkuperäistarkoitukseen, mutta kylällä asuva taitava puuseppä rakensikin viime vuonna tämän suloisen maitolaiturin ohikulkijoiden iloksi. On se söpö!

            

Koska minulla oli kunnon draivi päällä, polkaisin Tikkakosken lentoasemalle asti. Ylikulkusillalta katsottuna uusi moottoritie on tässä kohdin melkoisen hulppea  lentokoneiden varalaskupaikan takia.



Kuin huomaamatta kilometrejä kertyi reilun 15. Huomenna voivat pakarat ja reidet "kiittää" suorituksesta. Jee, pyöräilykausi avattu!