KEVÄTPYÖRÄILYLLÄ

 Mitenkähän viime vuosi vilahti ohitse niin, etten pyöräillyt lainkaan? Tänä aamuna aurinko kuitenkin houkutteli pyöräretkelle. Siispä kaivoin autotallin vintiltä Tunturini, putsasin sen ja annoin renkaille ilmaa. Koska kylällä on nyt upeat pyörätiet, mikäpä oli polkiessa! Vastatuuli tosin antoi vähän vastusta, mutta olipa ihanaa ajella pitkästä aikaa. Vähän väliä pysähdyin ihastelemaan kevään etenemistä. Peipposet, västäräkit ja lokit sekä kuovit säestivät polkijalle tahtia.

Matkan varrella purot virtasivat valtoimenaan niin, että kohina kävi.

 Leskenlehdet koristivat pyörätien pientareita.

 Mutta on sitä luntakin vielä reippaasti jäljellä. Ihan heti eivät hanget taida huveta katvepaikoissa. Varjojen viiruttamat hanget olivat ihastuttavia.

Enää ei tarvita maitolaitureita alkuperäistarkoitukseen, mutta kylällä asuva taitava puuseppä rakensikin viime vuonna tämän suloisen maitolaiturin ohikulkijoiden iloksi. On se söpö!

            

Koska minulla oli kunnon draivi päällä, polkaisin Tikkakosken lentoasemalle asti. Ylikulkusillalta katsottuna uusi moottoritie on tässä kohdin melkoisen hulppea  lentokoneiden varalaskupaikan takia.

Kuin huomaamatta kilometrejä kertyi reilun 15. Huomenna voivat pakarat ja reidet "kiittää" suorituksesta. Jee, pyöräilykausi avattu!

SUKSET SUIHKIVAT JA HELMAT HULMUSIVAT!

 Laukaan Kalevalaiset Naiset järjestivät hauskan kansallispukujen tuuletuspäivän 19.2.22 ja missäpä ne helmat tuultuvat kätevämmin kuin hiihtoladulla. Olen lapsesta lähtien ollut sellainen "kansallispuku- ja tanhutyttö", sillä ihan pienenä pidin suvun juhlissa tädin valmistamaa Alavuden pukua, 15-vuotiaana sain lahjaksi Räisälän puvun ja äidin kuoltua perin häneltä Tuukkalan muinaispuvun. Monet juhlat olen mennyt kansallispuvussa, mutta viime vuosina puku on ollut säilössä pukupussissa.

Kun näin Facebookissa ilmoituksen tuuletuspäivän tapahtumasta, halusin oitis mukaan! Siispä puku päälle, monot jalkaan ja sukset suihkimaan. Ja kylläpä meitä olikin paljon: keski-ikäisiä, ehtoopuolen hiihtäjiä, nuoria ja lapsukaisiakin. Muutama mieskin oli uskaltautunut mukaan. Oli huikean hauskaa olla paikalla!

Joku oli tullut perinnesuksilla ja töppösillä ladulle. Hauskaa!

 

 

Lappilaista hiihtoakin nähtiin ladulla.

                      

"Hau, hau, minäkin paikalla!"

Mahtava joukko osallistujia, vai mitä? Siellä minäkin yhtenä joukossa!

  

 Paljon ihania yksityiskohtia!

Rupattelua riitti hiihdon jälkeen ja kahviakin tarjottiin, totta kai!

 

 

                                Mahtavan hieno ja positiivinen tapahtuma! Kiitos, Kalevalaiset Naiset!