keskiviikko 25. elokuuta 2021

KALLAVESJ' , KALLAVESJ'

 Huh, lämpimän kesän jäljiltä viileä elokuu on tuntunut todella kolealta! Juuri nytkin sataa ja tuulee, ulos ei oikein houkuta mennä. Töistä tultua pistin tulet leivinuuniin (jo toisen kerran tällä viikolla); syksyn tuntua on siis ilmassa, vaikka elokuuta vielä mennään.

Kesän viimeinen reissu tehtiin viime viikonloppuna. Ystävät nimittäin pyysivät meitä veneilemään ja otimme kutsun mielellämme vastaan. Perjantaina töiden päätyttyä lastattiin kamat auton kyytiin ja matkattiin kohti Kuopiota. Illan hämärtyessä astuimme veneeseen ja suuntasimme Kallavedelle. Määränpääksi otettiin Tuomaansalo, jonne paatti ankkuroitiin yön ajaksi.



 

 

Nukun aika huonosti ja vieraassa ympäristössä vielä huonommin, mutta yllätys,yllätys: kömmittyämme saunan  (siis tokihan suomalaisessa veneessä sauna pitää olla, vai kuinka?) jälkeen peteihimme nukahdin nopeasti laineiden hellivään kehtoon ja nukuin yöni heräämättä aikaiseen aamuun asti. Ihan uskomatonta!

Aamulla ehdin ihastella Tuomaansalon kallioiden kauniita, vedenuurtamia pintoja. Niin kaunista kuviointia!

Koko lauantain sää suosi meitä. Aurinko pilkisteli pilvien lomasta ja tuulikin oli myötäinen ja vieno.




 

Iivarinsalon maastossa teimme kävelylenkin ja napsimme isokokoisia mustikoita suuhumme. Tattejakin olisi ollut runsaasti, mutta sinne ne jäivät.



Onneksi tummat pilvet kiisivät ohi!
Seurasimme vähän aikaa lokkiperheen puuhia ja hetihän minulla mielikuvitus lähti laukkaamaan. Näytti siltä kuin lokkivanhemmat olisivat viettäneet hellää kahdenkeskistä aikaa, mutta lokinpoikanen rääkyisi äänekkäästi: "älkää siinä nyt pussailko! Mulla on nälkä. Ruokaa ja heti!"


Lauantain iltapäivällä päästiin näkemään purjehduskilpailuakin ohimennen. Siellähän ne veneet kiisivät laineilla ympyrää kuin karusellissa pyörien. 😊

Laulun myötä Kallaveden laineille.


sunnuntai 1. elokuuta 2021

ELOA PUUTARHASSA

 Heinäkuun lopulla on ollut melkoinen lentoliikenne puutarhassamme. Olen iloinnut pörriäisistä ja sulokkaista siivekkäistä, kuvannut myös perhosten toukkia. Yhdessä lapsenlapsemme kanssa on ollut ihanaa tutkia ötököitä ja ihastella pikkuneidin ihmettelyä. "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..."

Olen ladannut kännykkääni google lens-sovelluksen, jonka avulla saan nopeasti tietoa, mikä eläin on milloinkin kyseessä. Suosittelen lämpimästi!

Syreenkiitäjän toukka


Heinähukka

Nokiperhonen

Korento lennähti kuistillemme eikä päässyt eteenpäin lennollaan. niinpä siirsin sen varovasti pihahumalan lehdelle. Puristusote oli yllättävän kova.




Hopeatäplä

Kivikkokimalainen

Hyvin tarttuu siitepöly karvaiseen pörriäiseen.


Käyhän se ruokailu näinkin päin!

Leppis ja marjaluteita. Jälkimmäisiä on nyt ällistyttävän paljon.

Kaikille on paikkoja samassa ruokapöydässä!

Perinteinen ja hyvin yleinen nokkosperhonen

Pikkukultasiipi


torstai 29. heinäkuuta 2021

POIKETTIIN POSIOLLA

 Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä ajelimme Posiolle Pentik- mäelle ja samalla siirryimme jouhevasti Lapin läänin puolelle. 

Gallerian upea mosaiikkiseinä on tehty ylijäämäisistä tai rikkimenneistä Pentik-astioista. Huikean näköinen  seinä samoin kuin samalla tekniikalla tehdyt penkit ja kukkaruukut!









Kahvihetken jälkeen poikettiin katsomaan museota:










Myös Kahvikuppimuseo piti käydä tarkastamassa. Siellä oli satoja erilaisia kahvikuppeja eri maista. Osa kupeista sai lapsuusmuistot nousemaan mieleen.


Ajelimme vielä katsomaan  Pentik-kartanoa, joka toimii taidekotina sekä näyttely- ja tapahtumapaikkana.










Täälläkin kannatti käydä!