sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

KEVÄTPYÖRÄILYLLÄ

 Mitenkähän viime vuosi vilahti ohitse niin, etten pyöräillyt lainkaan? Tänä aamuna aurinko kuitenkin houkutteli pyöräretkelle. Siispä kaivoin autotallin vintiltä Tunturini, putsasin sen ja annoin renkaille ilmaa. Koska kylällä on nyt upeat pyörätiet, mikäpä oli polkiessa! Vastatuuli tosin antoi vähän vastusta, mutta olipa ihanaa ajella pitkästä aikaa. Vähän väliä pysähdyin ihastelemaan kevään etenemistä. Peipposet, västäräkit ja lokit sekä kuovit säestivät polkijalle tahtia.

Matkan varrella purot virtasivat valtoimenaan niin, että kohina kävi.


 Leskenlehdet koristivat pyörätien pientareita.

 Mutta on sitä luntakin vielä reippaasti jäljellä. Ihan heti eivät hanget taida huveta katvepaikoissa. Varjojen viiruttamat hanget olivat ihastuttavia.


Enää ei tarvita maitolaitureita alkuperäistarkoitukseen, mutta kylällä asuva taitava puuseppä rakensikin viime vuonna tämän suloisen maitolaiturin ohikulkijoiden iloksi. On se söpö!

            

Koska minulla oli kunnon draivi päällä, polkaisin Tikkakosken lentoasemalle asti. Ylikulkusillalta katsottuna uusi moottoritie on tässä kohdin melkoisen hulppea  lentokoneiden varalaskupaikan takia.



Kuin huomaamatta kilometrejä kertyi reilun 15. Huomenna voivat pakarat ja reidet "kiittää" suorituksesta. Jee, pyöräilykausi avattu!





perjantai 8. huhtikuuta 2022

HUHTIKUU HUMAUTTAA???

 Tavallisesti huhtikuun sää on jo aika lupaava ja lumia sulattava, mutta tällä viikolla on kyllä saanut tuntea takatalven voiman. Meilläpäin lunta on tullut yhteensä varmaan puoli metriä ja teiden pinnat ovat olleet vaarallisen jäiset. Parina päivänä on ollut sellainen olo, että olisipa mahdollisuus etätöihin vaan eipä se alallani oikein onnistu.

Lapset sitä vastoin ovat ottaneet ilon irti uudesta lumesta! He ovat kahlanneet reisiä myöten lumessa ja muistuttaneet suurin piirtein lumiukkoja hangesta kömpiessään. Eskarin pihaan on talven aikana kasattu useamman metrin korkuinen lumivalli ja tänä aamuna lunta oli kasassa jälleen lisää; kiitos tehokkaan kiinteistönhoitajan. Vähän sydän kylmänä olen katsellut lasten kiipeilyä ja leikkiä, mutta onneksi vahinkoja ei ole sattunut. En halua olla koko ajan varoittelemassa, sillä kiipeily kasvattaa kuntoa ja kehonhallintaa. Lasten on saatava nauttia lumesta!

Alla olevat kuvat otin eilen lasten lähdettyä eskarista. Pidän niin kovasti tästä maalaismaisesta kouluympäristöstä. Tässä puukoulussa - joka nyt on suojeltu kohde , mutta käyttökiellossa - aloitin oman koulutieni vuosikymmeniä sitten. 



Kevät ja jääpuikot lämpökeskusken katonrajassa.


 
 
Sulavatkohan nämä lumet toukokuun loppuun mennessä?


Tai jos sittenkin? Aurinko-veitikka tekee kuitenkin sulattavaa työtään!



ps. Vielä yksi hellyttävä kuva maalaiskoulun arjesta helmikuulta:


Vielä haluan liittää koskettavan musiikkivideon, joka on julkaistu tänä aamuna. Lähetysyhdistys Kylväjän kauttakin voi osallistua Ukrainan sodassa kärsivien auttamiseen. Itse en pysty kuuntelemaan tätä kyyneltymättä. Varsinkin, kun alussa ja lopussa laulaa pieni 5-vuotias ukrainalaistyttö paikallista lastenlaulua.



                                                               Hyvää viikonloppua Sinulle!💚



sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

MAALISKUUN IHANA AURINKO

 Kyllä tässä kuussa on saatu nauttia aurinkoisista päivistä ja tankattua luontaista D-vitamiinia! Eilinen pyry ja myrskytuuli on mennyttä, vaikka kylmä tuulenripe vielä tänään aamulenkillä koettikin viilentää poskia.

Yöllä oli ollut pakkasta ja viimein päästiin kulkemaan hangenkuorilla. Mauri-koiruli oli meillä yökylässä ja sekin nautti kierimisestä ja juoksemisesta pellolla.



 Kun palautimme Maurin kotiinsa, saimme seuraksi 2-vuotiaan lapsenlapsemme ja hänen pikkuveljensä, joka kuitenkin veteli unia vaunuissaan. "Lillin" kanssa kuunneltiin, kuinka lumi rapisi kenkien alla, välillä hän pääsi papan harteille keikkumaan. Ison pihakuusen kävyissä riitti ihmettelemistä. On siinä oravilla syömistä! Pieni kulkija huomasi korkealla taivaalla jo muuttolintujakin ja tokaisi: "Kato, joutsenia!"



 Lounaan jälkeen päätettiin pyörähtää vielä kesämökillä. Puoliso putsasi linnunpöntöt pitkällä kepillä kirppuja välttääkseen ja nyt ovat kesäasukkaiden yksiöt kunnossa. Kyllä teitä laulavia vieraita jo odotellaan! 


Kesää taidan jo odotella ja sitä ennen lumien sulamista, heleää vihreyttä ja kevään tuoksuja. Lumi toki sulaa koko ajan ja näiden jääkansien alla olikin jo melkoinen purovirtaus.










                                    Jokohan parin kuukauden päästä ollaan soutelemassa?





sunnuntai 20. helmikuuta 2022

SUKSET SUIHKIVAT JA HELMAT HULMUSIVAT!

 Laukaan Kalevalaiset Naiset järjestivät hauskan kansallispukujen tuuletuspäivän 19.2.22 ja missäpä ne helmat tuultuvat kätevämmin kuin hiihtoladulla. Olen lapsesta lähtien ollut sellainen "kansallispuku- ja tanhutyttö", sillä ihan pienenä pidin suvun juhlissa tädin valmistamaa Alavuden pukua, 15-vuotiaana sain lahjaksi Räisälän puvun ja äidin kuoltua perin häneltä Tuukkalan muinaispuvun. Monet juhlat olen mennyt kansallispuvussa, mutta viime vuosina puku on ollut säilössä pukupussissa.

Kun näin Facebookissa ilmoituksen tuuletuspäivän tapahtumasta, halusin oitis mukaan! Siispä puku päälle, monot jalkaan ja sukset suihkimaan. Ja kylläpä meitä olikin paljon: keski-ikäisiä, ehtoopuolen hiihtäjiä, nuoria ja lapsukaisiakin. Muutama mieskin oli uskaltautunut mukaan. Oli huikean hauskaa olla paikalla!



Joku oli tullut perinnesuksilla ja töppösillä ladulle. Hauskaa!

 
 
Lappilaista hiihtoakin nähtiin ladulla.

                      

"Hau, hau, minäkin paikalla!"


Mahtava joukko osallistujia, vai mitä? Siellä minäkin yhtenä joukossa!

  

 Paljon ihania yksityiskohtia!








Rupattelua riitti hiihdon jälkeen ja kahviakin tarjottiin, totta kai!

 

                                Mahtavan hieno ja positiivinen tapahtuma! Kiitos, Kalevalaiset Naiset!