keskiviikko 1. joulukuuta 2021

MARRASKUUN LOPPU, JOULUKUUN ALKU

Hupsista, menipä tämä marraskuu lopulta nopeasti! Vaikka päivät ovat nyt lähes valottomia ja lyhyitä, on maahan satanut lumi tuonut  ihanan talvisen, jopa jouluisen tunnelman.

 Toissapäivänä töihin ajaessani auton mittari näytti -17 astetta ja maailma näytti uskomattoman upealta. Kaikki puut ja pensaat olivat paksussa kuurassa ja sininen hetki korosti kaiken ihanuutta. Sydämessä läikähti ilo ja kiitollisuus. 💙

Alla olevat kuvat ovat viime lauantailta. Pakkasta oli silloinkin ja sehän tiesi sitä, että tulet oli laitettava niin pannuhuoneeseen kuin hellaan ja leivinuuniin. Pehmeä lämpö levisi vanhaan tupaamme lempeästi. Onneksi on tulisijoja ja onneksi puoliso jaksaa vuodesta toiseen tehdä polttopuita.



Pyysin viikonloppuna Mauri-koirulin meille yökylään.  Mauri rakastaa rapsutusta ja läheisyyttä ja sitä sille tarjoankin runsain mitoin. Yhdessä on aina ilo olla ja huomaan joka kerta, kuinka Maurin läsnäolo antaa minullekin uskomattoman paljon voimaa ja hyvää oloa. Mauri on kunnon tassuterapeutti. Vaikka se alkaa olla jo iäkäs, ulkona sillä riittää virtaa. Lumessa peuhaaminen on varsin mukavaa puuhaa. Mauri kierii ja pyörii, tunkee nokkaansa hankeen ja haukahtelee harakoille.


Sunnuntaina kävin Laukaan kirkossa laulamassa Hoosiannaa. Tuli niin jouluinen olo! Kuoro lauloi ja nuoret rippikoululaiset esittivät papin johdolla kuvaelman, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansa hurrasi palmunlehviä heilutellen. 

Kirkonmenojen jälkeen kävin ystävän kanssa syömässä ja kuulumisia vaihtamassa. Sunnuntaina sain avata jo ensimmäisen kalenterin luukunkin. Partiolaisten kalenterissa joulua kohti mennään jo ensimmäisestä adventtisunnuntaista eteenpäin.

 Eskarissa on kaivettu pulkat ja liukurit esiin eikä juuri kukaan valita kylmistä sormista tai varpaista. Uusi lumi on tuonut tulleessan ihan uudenlaista touhua ja posket punoittavat sisälle tullessa.Voi sitä lasten riemua! 




Koska olen monen vuoden tauon jälkeen nukkunut jälleen melko kunnollisia yöunia, olen ollut tavallista pirteämpi pimeästä ajasta huolimatta. Viime viikolla innostuin ompelemaan jouluisia kasseja kankaasta, joka on odottanut kaapissa jo ainakin neljä vuotta. Nyt oli siis ompelusten aika. Toivottavasti kassit ilahduttavat myös saajiaan. Yksi niistä lennähtää Saksaan asti postipaketissa.


 Toissa viikolla sain ensimmäisen joulukortin  kaukaa Japanista. Se tuli perille yhdeksässä päivässä. Postcrossing; mikä upea harrastus!


Itse asiassa tästä taisi tulla kiitollisuuspäivitys. Elämässä on monenmonta pientä asiaa, joista voi tuntea iloa. Iloa ja valoa Sinunkin joulukuuhusi! 💗





sunnuntai 24. lokakuuta 2021

MUISTOJA JA LENKKEILYÄ

 "Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas..."

Tämä virsi tuli mieleeni, kun katson juuri nyt ikkunasta sinistä taivasta ja valkeaa maata. Ikkunasta näkyy  Suomen lippukin, jonka viritin aamulla YK:n päivän kunniaksi. 

Tämä päivä on myös vanhempieni hääpäivä. Jos he eläisivät, juhlittaisiin jo 68. hääpäivää. 24.10.53 äiti oli 18-vuotias morsian, isä kymmenen vuotta vanhempi. Nuoret vihittiin Äänekosken kirkossa ja häät pidettiin kotikylän nuorisoseurantalolla, jonne kokoontui paljon väkeä: sukua, ystäviä, naapureita. Häälahjaksi saivat mm. ruokailuastiaston, luupäiset ruokailuvälineet ja hetekat. Isä ja äiti ehtivät viettää yhdessä avioparina 42,5 vuotta, kunnes kuolema heidät erotti. 40-vuotishääpäivää juhlittiin isolla porukalla (mutta ihan omalla perheellä)  yllätysjuhlina. Kuopuksemme oli silloin vajaa 1/2-vuotias ja kuvissa papan sylissä. Liehukoon lippu myös heidän hääpäivänsä kunniaksi!

Aamulla mittari näytti -7 astetta. Aurinko kohosi hiljakseen, kiirettä pitämättä ja kun vihdoin tuli valoisaa, lähdin lenkille raikasta ilmaa hengittelemään. Puhelimen otin mukaan ja napsin kuvia matkani varrelta, joten kävelytahti ei päätä huimannut. 😉 Päätin kuitenkin, että nautin kauneudesta enkä hikilenkistä.

Alkumatkasta näin lätäköitä jäätyneenä. Joka vuosi tämä tämmöinen jaksaa ihastuttaa. Teki mieli hypätä jään päälle ja kuunnella sen mukavaa ritinää, mutta sitten tyydyin kuvaamaan . Jospa lapsenlapsi päiväkävelyllä saa ilon särkemisestä. Elämystä sekin!

Miten pakkanen osaakin tehdä taidetta kauniisti?

 
Hiusjäätä rapaojan reunalla ja jäähelmiä koivunoksissa.

Pihlajanmarjoillakin lumikuorrute. Vielä riittää tilhillä syötävää.

Kanervat ja muu pikkukasvillisuus lumen peitossa. Uinuvatko tyytyväisinä?


Hiljainen oli tämä kylätie kulkea ja kuunnella. Kiitollinen mieli tästä kauneudesta!


PS: Eilen kaivoin ensimmäistä kertaa jouluista musiikkia esiin. Oli jo ihan pakko kuunnella vähäsen englantilaisia joululauluja.

keskiviikko 20. lokakuuta 2021

PIKKUISEN JO PAKKASTA

 Esikoisemme täytti eilen jo 32 vuotta. Talven tuntua oli silloin kuten eilenkin. Pakkanen oli kuorruttanut kasvit kauniisti, joten pitkästä aikaa päätin ottaa kuvia. Päivällä kävin vielä kuvaamassa metsässäkin, kun aurinko niin ihanasti paisteli.








Luonto riisuutuu ja valmistautuu talvea varten. Tänä aamuna maa oli valkoinen ja sain jopa tehtyä pienen lumiukon lapsenlapseni iloksi. No, päivemmällä ukon pää oli jo pudonnut ja lumisade vaihtunut rännäksi. Ihan vielä en pysyvää lunta edes haluaisi. Talvirenkaille taitaa kuitenkin joka tapauksessa olla pian käyttöä.


sunnuntai 26. syyskuuta 2021

JYVÄSKYLÄ, VALON KAUPUNKI

 Korona-aikaan ei ole paljon tullut käytyä Jyväskylässä. Eilen illalla kuitenkin läksimme pienellä porukalla tutustumaan Valon kaupunki-tapahtumaan, joka tänä vuonna kestää poikkeuksellisesti reilun viikon ajan. Ensi viikonloppuna on rallia rallia luvassa, joten rallikansakin ehtii vielä ihailla ympäri kaupunkia sijoitettuja valotaideteoksia.

Kansaa oli nytkin valtavasti liikkeellä! Parkkipaikkaa sai etsiä hyvän tovin ja kun sellainen vihdoin löytyi kaupungin laitamilta, kertyi illan mittaan kävelyaskelia ihan mukavasti.  Oli upea elämys olla pimenevässä illassa valoteosten ympäröimänä. 

Aren aukiolla  komeilee tanskalaisen Jakob Kvistin Dichroic Sphere

Taidemuseon edessä Local Jam kylpee mystisessä valossa.

Kaupunginkirkon puistossa on nähtävillä unkarilaisten Centrum Production ja Let it Be! Art agencyn  valoinstallaatio, joka on samalla tapahtuman pääteos.


 

                           

 



Kuva: MR

Cygnaeuksenpuistossa voi nähdä Jere Suonaustan Peilipöllön,

sekä Johan Röklanderin Light Laundryn.


Mollu Heino: Lähde

 Unkarilainen taiteilijakollektiivi Koros design on toeuttanut Jyväsjärvelle Lilies-valoinstallaation. Päivällä valkoisina hohtavat jättimäiset lumpeenkukat puhkeavat pimeän aikaan hehkuviin väreihin. 





Toivolan Vanhalla Pihallakin käväisimme. Siellä on nähtävillä mm. Samuli ja Kari Alosen taidetta.




 
Yläkaupungin lähikauppa on omalta osaltaan osallistunut valotaiteen tekemiseen. 😊

Ennen kotiinlähtöä poikkesimme vielä Tourujoen varteen. Siellä rantamaisema hehkui monissa eri väreissä. Järjestäjinä ovat Taito Keski-Suomi ry, Taitokeskus Jyväskylän ja KSL-opintokeskuksen opiskelijat ja Jyväskylän käsityö- ja muotoilukoulun oppilaat sekä eri yhteistyötahojen edustajat.


 


Paljon jäi vielä näkemättä,  mm. Mattilanniemen alueen hohtavat taideteokset, mutta hyvä näinkin!