ERILAINEN PITKÄPERJANTAI

Koskaan ei varmasti ole vietetty tällaista pääsiäisen aikaa. Kristikunnan suurimman juhlan aikaan kirkot ovat kiinni eikä ehtoolliselle pääse.

Onneksi Sanan kuuloon pääsee nyt netin kautta. Aamulla katselimme oman seurakunnan sanajumalanpalvelusta Youtuben kautta ja sen jälkeen vielä  Pääsiäisvaelluksen koskettavina videopätkinä.

Lounaan jälkeen pakattiin eväät koppaan ja suunnattiin mökille. Suositushan tietysti on, ettei matkusteta mökkipaikkakunnalle, mutta mökille kuitenkin uskallettiin mennä, kun vastaan ei kuitenkaan tule ketään (korkeintaan autolla) eikä kukaan tule mökillemme kutsumatta.

Sää oli mitä parhain, vaikkakin kalsean viileä. No, onneksi mökin kamiina antoi nopeasti lämpöä pieneen tupaseen ja sisälle levisi suloinen lämpö.

Keväinen äänimaailma on niin ihana! Talitintit ja peipposet visersivät kilpaa ja vastarannalla olevilta pelloilta kuului kurkien soidinmenojen ääniä. Seisoin pitkään rannassa ja kuuntelin konserttia. Oman lisänsä antoi sulava jäätikkö. Se ritisi ja ratisi hiljaisesti. Muistuipa mieleen vanha sanonta: "Kun sä kuulet kurjen äänen, älä mene järven jäälle". Jää on ihan selvästi alkanut tummentua ja rannassa jo sulavedet lainehtivat.

Alkuviikosta puoliso kaatoi jälleen muutaman puun mökkitontilta, joten risuja riitti polttoroviolle. Nimesimme sen pääsiäiskokoksi, vaikka eihän se tapa Keski-Suomessa yleinen olekaan.

Tulien hiipuessa ajattelimme vielä käväistä katsomassa Hernesalmen myllyä. Myllyn rannassa jököttää Kain Tapperin veistämä Tarmo Mannin muistopatsas Itkevä kivi (1999), joka tähän aikaan vuodesta ei kuitenkaan itke, vaikkakin näyttää aika lohduttomalta ja surulliselta. Kesällä patsaa kylkiä nuolee vesivana; siitä siis nimikin.

Ja miksikö Tarmo Mannin muistopatsas on täällä? Koska Manni oli Saarijärveltä kotoisin ja harrastenäytteli nuoruudessa Lanneveden kylän nuorisoseuran näyttämöllä, vain kivenheiton päässä myllyltä.

Myllyn tilat on kunnostettu juhlapaikaksi ja kahvilaksi. Taitaapa kuitenkin olla tilauksesta auki.

 Ja vesi virtasi vuolaana täälläkin.

Keväinen sää on oikukas. Mökille palatessa alkoi sataa lunta ja kotiin ajeltiin suorastaan sankassa lumipyryssä.

KOHTI PÄÄSIÄISTÄ

Monissa seurakunnissa on tällä viikolla järjestetty draamallisia pääsiäisvaelluksia. Niin myös omassa kotiseurakunnassani. Tiistai-iltana ajelin Laukaaseen ja osallistuin vaellukselle. Itse asiassa tein kierroksen kahteen kertaan, kun siihen oli hyvä mahdollisuus.

Oppaanamme toimi Susanna-pappi. Hän johdatti meitä läpi pääsiäisen tapahtumien. Aloitimme Jerusalemin torilta.

Torilta meidät johdatettiin yläsaliin, jossa kaksi naispalvelijaa kertoi, mitä Jeesuksen viimeisellä aterialla tapahtui.

Yläsalista kuljettiin Getsemanen puutarhan hiljaisuuteen, jossa puutarhuri oli sattunut olemaan  paikalla Jeesuksen ja opetuslasten tullessa sinne rukoilemaan. Surullisena hän selosti, kuinka tuskissaan Vapahtaja oli ollut eivätkä opetuslapset jaksaneet pysytellä hereillä rukoillakseen Jeesuksen kanssa. Edessä oli tuskien tie.

Hiilivalkealla tapasimme epätoivoisen Pietarin. Ennen kuin kukko oli laulanut, hän oli jo kolmesti kieltänyt tuntevansa Jeesuksen. Voisiko hän koskaan saada anteeksi pelkuruuttaan?

Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas".Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen...

...Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä...

...Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika".
 ( Evankeliumi Matteuksen mukaan)

Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?" Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: "Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat... Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä, niinkuin hän teille sanoi'."(Evankeliumi Markuksen mukaan)

                                Pääsiäisen ilosanoma on totta! Tyhjä hauta: Jeesus elää!

                                            Hyvää ja riemullista pääsiäistä Sinulle!

LANKALAUANTAIN HIIHTORETKI

Miten ihana ja kaunis kevätpäivä tänään olikaan! Siispä sitä ei kannattanut ihan kokonaan tuhlata sisälläoloon. Olin hoitamassa kummipoikani lapsia mummolassa ja varasin myös sukset mukaan. Kälyni sivakoi aamutuimaan kymmenen kilometriä ja hänen saavuttuaan takaisin lähdin  veljeni kanssa hiihtolenkille.  Kamerakin otettiin mukaan, joten hiihtäminen sujui verkalleen, kun vähän väliä piti pysähtyä kuvaamaan kauniita maisemia ja kuuraisia oksistoja. Leppoisa tahti oli oikein mukavaa ja siinä samalla ehti jutella elämänmenostakin. Edellisestä yhteisestä hiihtoretkestä on tainnut vierähtää vuosikymmeniä.

Kevätaurinko alkoi jo mukavasti lämmittää, mutta katvepaikoissa kuura kuorrutti oksia vielä pitkään. Miten ihanalta tuntuikaan hiihtää siinä kauneudessa. Jos asuisin vaikka Afrikassa, en voisi nauttia talvisesta maisemasta ja pakkasen punaamista poskista. Otin tästä hetkestä kaiken ilon irti ja nautin sydämeni pohjasta maaliskuun viimeisen päivän auringonsäteistä ja kaikesta kimalluksesta, joka hangella hohti.

Taivaalla purjehti poutapilviä kuin kirkkaina kesäpäivinä. 💚

 Serkkuni (joka on intomielinen hiihtäjä) pitää ladut huippukunnossa, joten mikä meidän oli sivakoidessa. Jäällä uskaltaa vielä toistaiseksi hiihtää.

Tähän telkänpönttöön on enää turha odottaa asukkaita.

Jäällä ja pellolla oli mukava seurata muidenkin siellä liikkuneiden jälkiä.

Halusin vähän kokeilla myös umpihankihiihtoa. Tosin syy oli se, etten uskaltanut laskea tiukkaan mutkaan kaartavaa alamäkeä. Yksi reitin varrelle mäenlaskussa sattunut pyllähdys riitti minulle.

Huomenna on huhtikuu ja ensimmäinen pääsiäispäivä. Siispä Sinulle toivotan riemullista pääsiäistä, Kristuksen ylösnousemusjuhlaa!

JUHLAPYHIEN JÄLKIMAININGEISSA

Vaikka täällä päin Suomea ei juuri polteta pääsiäiskokkoja lankalauantaina, puoliso kuitenkin päätti yllättää ja kasasi päivällä lammen rantaan kokkotarpeet vanhoista ylijäämälaudoista. Illan suussa roihu sytytettiin ja ihailtiin loimutusta. Tuttu joutsenpariskuntakin ilahdutti meitä ylilennollaan kuin tuoden terveiset tulevasta kesästä.

Tulilintu erkaantui liekeistä; tai siltä ihan näyttää...

Virpomaoksan höyhenet vaativat lähempää tarkastelua:

 Ja samassa maljakossa ilahduttaa kevään vihreä.

Eilinen lämmin sää sulatti lumia melkein silmissä ja vesi lorisi pitkin pihaa ja kylätietä. Ja jo aamusta aurinko jälleen paistaa! Tänään tulemme tekemään retken erääseen jääkauden muovaamaan hautavajoamaan. Odotettavissa on luonnonihmeitä, vaikeakulkuista maastoa, makkaranpaistoa nuotiolla ja ennen kaikkea mukavaa seuraa. Kenties siitä tuonnempana.

Teille täällä vieraileville toivottelen oikein ihanaa ja onnellista toista pääsiäispäivää!