HUHTIKUU HUMAUTTAA???

 Tavallisesti huhtikuun sää on jo aika lupaava ja lumia sulattava, mutta tällä viikolla on kyllä saanut tuntea takatalven voiman. Meilläpäin lunta on tullut yhteensä varmaan puoli metriä ja teiden pinnat ovat olleet vaarallisen jäiset. Parina päivänä on ollut sellainen olo, että olisipa mahdollisuus etätöihin vaan eipä se alallani oikein onnistu.

Lapset sitä vastoin ovat ottaneet ilon irti uudesta lumesta! He ovat kahlanneet reisiä myöten lumessa ja muistuttaneet suurin piirtein lumiukkoja hangesta kömpiessään. Eskarin pihaan on talven aikana kasattu useamman metrin korkuinen lumivalli ja tänä aamuna lunta oli kasassa jälleen lisää; kiitos tehokkaan kiinteistönhoitajan. Vähän sydän kylmänä olen katsellut lasten kiipeilyä ja leikkiä, mutta onneksi vahinkoja ei ole sattunut. En halua olla koko ajan varoittelemassa, sillä kiipeily kasvattaa kuntoa ja kehonhallintaa. Lasten on saatava nauttia lumesta!

Alla olevat kuvat otin eilen lasten lähdettyä eskarista. Pidän niin kovasti tästä maalaismaisesta kouluympäristöstä. Tässä puukoulussa - joka nyt on suojeltu kohde , mutta käyttökiellossa - aloitin oman koulutieni vuosikymmeniä sitten. 

Kevät ja jääpuikot lämpökeskusken katonrajassa.

 

 

Sulavatkohan nämä lumet toukokuun loppuun mennessä?

Tai jos sittenkin? Aurinko-veitikka tekee kuitenkin sulattavaa työtään!

ps. Vielä yksi hellyttävä kuva maalaiskoulun arjesta helmikuulta:

Vielä haluan liittää koskettavan musiikkivideon, joka on julkaistu tänä aamuna. Lähetysyhdistys Kylväjän kauttakin voi osallistua Ukrainan sodassa kärsivien auttamiseen. Itse en pysty kuuntelemaan tätä kyyneltymättä. Varsinkin, kun alussa ja lopussa laulaa pieni 5-vuotias ukrainalaistyttö paikallista lastenlaulua.

                                                               Hyvää viikonloppua Sinulle!💚

MAALISKUUN IHANA AURINKO

 Kyllä tässä kuussa on saatu nauttia aurinkoisista päivistä ja tankattua luontaista D-vitamiinia! Eilinen pyry ja myrskytuuli on mennyttä, vaikka kylmä tuulenripe vielä tänään aamulenkillä koettikin viilentää poskia.

Yöllä oli ollut pakkasta ja viimein päästiin kulkemaan hangenkuorilla. Mauri-koiruli oli meillä yökylässä ja sekin nautti kierimisestä ja juoksemisesta pellolla.

 Kun palautimme Maurin kotiinsa, saimme seuraksi 2-vuotiaan lapsenlapsemme ja hänen pikkuveljensä, joka kuitenkin veteli unia vaunuissaan. "Lillin" kanssa kuunneltiin, kuinka lumi rapisi kenkien alla, välillä hän pääsi papan harteille keikkumaan. Ison pihakuusen kävyissä riitti ihmettelemistä. On siinä oravilla syömistä! Pieni kulkija huomasi korkealla taivaalla jo muuttolintujakin ja tokaisi: "Kato, joutsenia!"

 Lounaan jälkeen päätettiin pyörähtää vielä kesämökillä. Puoliso putsasi linnunpöntöt pitkällä kepillä kirppuja välttääkseen ja nyt ovat kesäasukkaiden yksiöt kunnossa. Kyllä teitä laulavia vieraita jo odotellaan! 

Kesää taidan jo odotella ja sitä ennen lumien sulamista, heleää vihreyttä ja kevään tuoksuja. Lumi toki sulaa koko ajan ja näiden jääkansien alla olikin jo melkoinen purovirtaus.

                                    Jokohan parin kuukauden päästä ollaan soutelemassa?

ON SITÄ LUNTA!

 Tämä talvi taitaa olla yhtä luminen kuin viimekin vuonna. Pihapiiri on lumikinosten peittämä ja puoliso on saanut aurata pihaa pahimmillaan kaksi kertaa päivässä. Mutta viime keväänäkin kinokset jotenkin vain hupenivat. Samoin tulee käymään kahden-kolmen kuukauden sisällä. Ihan varmasti!

Lumituisku kuorrutti ikkunanpielet helmikuun alussa.

Kasat sen kuin kasvavat.

Keittiön ikkunakin alkaa uhkaavasti hautautua lumeen.

Autotallille johtavan polun reunat yltävät ja lonkkiini asti!

Tuuli on leikkinyt hangilla ja tehnyt kuvioita kuin hiekka-aavikolle.

                                                                    Toukokuussa on jo toisin!

JÄLJET LUMESSA

 Ystävän innostamana päätin tänä vuonna osallistua retkihaasteeseen. Loppuvuodesta onkin hauska nähdä, monellako retkellä onnistuin käymään! Tänä vuonna olen retkeillyt kahdesti: retken lähiluontoon tein vuoden ensimmäisenä päivänä, tänään naapurin kanssa käytiin metsässä koirien kanssa, joten päätin keskittyä jäljet lumessa -retkeen. 

Lunta onkin nyt riittämiin ja jälkiähän näkyy takuuvarmasti, kun menee metsäisille poluille.

Kerrostalo? Tikan ravintola monessa kerroksessa?

Jälkiä lumessa:

Pari karvaista jälkien jättäjää:

 Kotipihassa lintulaudan alla näkyi vielä harakanvarpaita ja siipien lyöntijälkiä.

Aistit avoinna luonnossa!😀

Hyvää alkanutta vuotta!

MARRASKUUN LOPPU, JOULUKUUN ALKU

Hupsista, menipä tämä marraskuu lopulta nopeasti! Vaikka päivät ovat nyt lähes valottomia ja lyhyitä, on maahan satanut lumi tuonut  ihanan talvisen, jopa jouluisen tunnelman.

 Toissapäivänä töihin ajaessani auton mittari näytti -17 astetta ja maailma näytti uskomattoman upealta. Kaikki puut ja pensaat olivat paksussa kuurassa ja sininen hetki korosti kaiken ihanuutta. Sydämessä läikähti ilo ja kiitollisuus. 💙

Alla olevat kuvat ovat viime lauantailta. Pakkasta oli silloinkin ja sehän tiesi sitä, että tulet oli laitettava niin pannuhuoneeseen kuin hellaan ja leivinuuniin. Pehmeä lämpö levisi vanhaan tupaamme lempeästi. Onneksi on tulisijoja ja onneksi puoliso jaksaa vuodesta toiseen tehdä polttopuita.

Pyysin viikonloppuna Mauri-koirulin meille yökylään.  Mauri rakastaa rapsutusta ja läheisyyttä ja sitä sille tarjoankin runsain mitoin. Yhdessä on aina ilo olla ja huomaan joka kerta, kuinka Maurin läsnäolo antaa minullekin uskomattoman paljon voimaa ja hyvää oloa. Mauri on kunnon tassuterapeutti. Vaikka se alkaa olla jo iäkäs, ulkona sillä riittää virtaa. Lumessa peuhaaminen on varsin mukavaa puuhaa. Mauri kierii ja pyörii, tunkee nokkaansa hankeen ja haukahtelee harakoille.

Sunnuntaina kävin Laukaan kirkossa laulamassa Hoosiannaa. Tuli niin jouluinen olo! Kuoro lauloi ja nuoret rippikoululaiset esittivät papin johdolla kuvaelman, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansa hurrasi palmunlehviä heilutellen. 

Kirkonmenojen jälkeen kävin ystävän kanssa syömässä ja kuulumisia vaihtamassa. Sunnuntaina sain avata jo ensimmäisen kalenterin luukunkin. Partiolaisten kalenterissa joulua kohti mennään jo ensimmäisestä adventtisunnuntaista eteenpäin.

 Eskarissa on kaivettu pulkat ja liukurit esiin eikä juuri kukaan valita kylmistä sormista tai varpaista. Uusi lumi on tuonut tulleessan ihan uudenlaista touhua ja posket punoittavat sisälle tullessa.Voi sitä lasten riemua! 

Koska olen monen vuoden tauon jälkeen nukkunut jälleen melko kunnollisia yöunia, olen ollut tavallista pirteämpi pimeästä ajasta huolimatta. Viime viikolla innostuin ompelemaan jouluisia kasseja kankaasta, joka on odottanut kaapissa jo ainakin neljä vuotta. Nyt oli siis ompelusten aika. Toivottavasti kassit ilahduttavat myös saajiaan. Yksi niistä lennähtää Saksaan asti postipaketissa.

 Toissa viikolla sain ensimmäisen joulukortin  kaukaa Japanista. Se tuli perille yhdeksässä päivässä. Postcrossing; mikä upea harrastus!

Itse asiassa tästä taisi tulla kiitollisuuspäivitys. Elämässä on monenmonta pientä asiaa, joista voi tuntea iloa. Iloa ja valoa Sinunkin joulukuuhusi! 💗