Aamulla mittari näytti -25 pakkasastetta ja pistinkin herättyäni heti tulet hellaan ja myöhemmin vielä leivinuuniin. Sisällä toki on lämmintä, mutta silti on ihanaa nauttia elävän tulen tuomasta pehmeästä lämmöstä ja ruokakin valmistui samalla hellan levyllä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!
Pitkästä aikaa kaivoin vanhan Nikon-kamerani esille ja kuvasin sen pitkällä putkella pihapiirin tiaisia. Kovin ne olivat arkoja ja hätäisiä ja sain ottaa aika monta kuvaa, että sain edes muutaman jotensakin onnistuneen otoksen. Pikkulintujen varpaita varmasti paleli ja kovin pörröisiltä ressukat näyttivät. Nyt on syytä pitää syömistä tarjolla.
Lounaan jälkeen tumppasin itseni toppavaatteisiin ja läksin vielä kävelylle metsätielle. Kovin oli hiljaista; vain tikka lensi pääni ylitse läheiseen mäntyyn ja alkoi rytmikkäästi naputtaa puun runkoa.
Oliko muumipeikko herännyt kesken talviuniensa ja kiivennyt pikkuisen kuusen latvaan tarkkailemaan ohikulkijoita? Erotatko Sinä muumipeikon tästä kuvasta? 😉
Puoliso oli virittänyt tulet myös pannuhuoneeseen. Pysyvätpä siis patterit lämpiminä ensi yönäkin. Yhä alemmas painuva aurinko värjäsi harmaan savun vaaleanpunaisella
samoin kuin riippapihlajan lumiset taakat.
Huomenna lienee vielä kova pakkanen ja sitten pitäisi jo lauhtua. Tammikuu alkaa olla lopuillaan ja päivät pitenevät hetki hetkeltä. Ihana valo, kyllä olen sinua odottanut!
Onnellista oloa ja alkavaa uutta viikkoa Sinulle, Kylätiellä vierailija! 💗
