Näytetään tekstit, joissa on tunniste vintti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vintti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

SUKELLUS MUISTOIHIN

Mikähän päähänpisto minulle eilen tuli, kun kapusin vintille ja kaivoin vanhasta pahvilaatikosta nipun kortteja ja kirjeitä? Niitä lukiessani sukelsin hymyssäsuin muistoihin vuosikymmenten taakse.

Isän vanhin sisko, tätini Vieno, joutui varmaan käymään useamman kerran Helsingissä "klinikalla". Liekö syynä ollut struuma, joka Vienoa vaivasi. Yllättävää, että olen saanut häneltä kortin, jonka teksti päättyy sanoihin "odottelen vain, mitä tuleman pitää".Taisi tätiä jännittää tutkimuksiin meno ja lopputuloksen kuuleminen.



Äidin sisar Sirkka on lähettänyt pikkutytölle suloisen nimipäiväkortin. Minä olinkin kova leikkimään nukeilla.

 Ja voi! Isikin muisti pikkutytärtään kortilla silloisesta Neuvostoliitosta, Alusthasta vuonna -70. Isä oli tuolloin Äänekosken kauppalan valtuuston ja hallituksen jäsen, joten hän pääsi valtuuskunnan mukana ystävyyskaupungin matkalle. Tämmöistä en edes muistanut saaneeni ja tekstin sävykin yllättää, sillä 70-luvulla ei niin kovin hempeilty, vaikka varmaan me lapset isälle tärkeitä olimmekin.


Sukulaiset Vesangasta laittoivat kortin ripillepääsyn muistoksi kesällä -77. Osuuspankkitoiminta täytti näköjään 75 vuotta ja sen kunniaksi oli julkaistu postimerkki.

Mitenkähän tämäkin on päässyt unohtumaan? 80-luvulla olin erään skotlantilaisen Moyran kanssa kirjeenvaihdossa. Olisinkohan saanut osoitteen alunperin englanninkielen opettajalta? Moyran kirjeitä on tallessa jonkun verran. 

80-luvun alussa minusta tuli opiskelija ja muutamien opiskelukavereiden ja myöhemmin työkavereiden kanssa tuli kirjoiteltua ahkerasti. Niitä kirjeitä lukiessa tuli monta muistumaa mieleen. Osan kanssa olen yhteyksissä edelleen, osa on matkan varrella haihtunut pois.






Lapsuusystävän kanssakin kirjoiteltiin ahkerasti ja sain seurata pienten lasten kasvua ja kehitystä kirjeiden välityksellä. Nämä kirjeet ovat aarteita!


Mutta hei, onpa kiva, että korttipostia tulee tänäkin päivänä! Hämeenlinnassa kokoontui iso joukko postcrossaajia ja minäkin sain sieltä kaksi korttia. Kiitos, Auringonkukka ja Riutsi sekä muut allekirjoittaneet! 💗



 Minun on varmaan jatkettava laatikoiden kaivamista ja ilahdutettava itseäni pimeinä syysiltoina vanhojen kirjeiden parissa. Sen verran lystiä oli muistoihin sukeltaminen, vaikka sitä sanotaan, että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee...

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

11. JOULUKUUTA: KAUNEIMMAT JOULULAULUT

Kolmantena adventtisunnuntaina Suomen kirkot täyttyvät joululaulajista. Vuonna 1973 alkanut perinne lähti varovasti liikkeelle, mutta nykyään yhteinen joululauluhetki on tärkeä tapahtuma ennen varsinaisia juhlapyhiä. Arviolta miljoona suomalaista osallistuu tänäkin vuonna Kauneimmat joululaulut- tilaisuuteen. Omassa seurakunnassa on jo vuosien ajan järjestetty kaksi laulutilaisuutta, klo 15 ja klo 18, ja molemmat tilaisuudet ovat vetäneet kirkon täyteen.
 Laulamisen lisäksi tapahtumassa kerätään kolehti, jonka tuotto menee aina hyvää tarkoitukseen. Tänä vuonna kohteena ovat maailman unohdetut lapset. Tuloilla edistetään mm. lasten koulunkäyntiä ja terveydenhuoltoa maailman köyhissä maissa.

Itselle on vuosien varrella kertynyt jo melkoinen nippu lauluvihkoja. Vintistä löysin osan vihkoista, osa taitaa olla "hyvässä tallessa" jonkun laatikon pohjalla tai päiväkirjan välissä.


 
Vuonna 1981 vihkonen oli vaatimattoman näköinen ja lauluja oli kaikkiaan kuusitoista.
Arkkipiispa John Vikströmin tervedyssanat vihkon alussa haastoivat kysymykseen "Miksi on niin hauska laulaa joululauluja?" ja antoi vastauksen: "Jouluna matkaamme elämässämme sekä sisäänpäin että taaksepäin. Me aikuiset muistelemme lapsuuden jouluja ja vanhoja jouluperinteitä... Mikään ei voi samalla tavalla auttaa meitä tällä matkalla kuin laulu."



 " Kaikkialla maailmassa soivat joulunkellot ja kaikkialla maailmassa polvistutaan Jeesus-lapsen seimen ääreen... Joulun vietto vie meidät lähelle toisia kristittyjä, mutta se vie meidät edemmäksi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi." Joulun rauha on tarkoitettu koko maailmalle. Tätä rauhaa saamme välittää myös joululauluin."
Vuoden 1985 vihkosessa joululauluja oli kaikkiaan 25. Koska joka vuosi vanhojen ja tuttujen laulujen rinnalla tutustutetaan myös uusiin lauluihin, vuonna -85 esille nostettiin Kreeta Haapasalon joululaulu. Reijo Pajamon esittelyteksti kertoi laulun olleen "viime vuosien merkittävimpiä joululaululöytöjä". Luultavasti laulusta ei kuitenkaan koskaan tullut ns. hittiä kuten myöhemmin Kassu Halosen Sydämeeni joulun teen -laulusta, jota lauletaan nykyisin aina Kauneimmissa joululauluissa.




1985 vihkosen alkutervehdyksen toivotti Kleopas Dumeni, Ambo-Kavangon kirkon piispa: "Omwa valelwa omukilili! /Teille on syntynyt Vapahtaja! "

Namibialaisen John Muafangejon piirrokset kuvittivat lauluja.
 Joulupuu on rakennettu on vihkon ehdoton suosikki. Se löytyi myös vuoden  1997 vihkosta. Sinä vuonna  uutena lauluna opeteltiin Lapsen joulurukous.


 Jukka Salmisen Joulu saapuu jokaiselle ( 2003) taisi pinkaista suosioon, koska se löytyy edelleen lauluvihkoista.

Kuoron kanssa olen saanut laulaa jo toistakymmentä kertaa Kauneimmat joululaulut - tilaisuudessa. Tänäkin iltana laulumme kajahtaa kirkon parvelta.


                                                               Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita!


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

UUTISVIRTAA (muistojen maaliskuu, osa 3)

Maakuntalehtemme Keskisuomalainen muuttui tabloidkokoiseksi. Viimeinen isokokoinen lehti ilmestyi maanantaina ja talletin sen kuten myös eilisen ensimmäisen "pikkulehden". Vähän tämä muutos vaatii opettelua, mutta kaikkeen tottuu aikanaan.


Tämän innoittamana kaivoin esiin aikoinaan pojilleni tekemät leikekirjat, joihin olen koonnut uutisia ja mainoksia syntymä- ja nimipäiviltä. Lisäksi olen muutenkin tallettanut Keskisuomalaisia muistoksi merkittävistä päivistä, mm. äidin kuolinpäivästä yhdeksän vuotta sitten tai oman ja puolisoni 50-päiviltä. Lehtiä selaillessani huomasin, että vaikka aikaa kuluu, muuttuuko maailma sittenkään. No, markat ovat muuttuneet euroiksi ja kännykkämallitkin vaihtuneet, mutta yllättävätkö uutiset?

Lokakuussa 2001 pääsi elokuviin markkoja maksamalla
ja seuraavan vuoden katsotuin kotimainen elokuva oli Rölli ja metsänhenki.

Samuli Edelmann oli julkaissut 1. virsilevynsä ja kiersi konsertoimassa samettiäänellään myös Keuruulla ja Jyväskylässä 2007.

 Vuonna 2004 pelättiin internetin romahtavan valtavan tietomäärän takia.

 Leipäjonoja oli jo silloin ja tilanne on vain entisestään huonontunut.

Keski-Suomen sote-mallia puitiin uuden vuosituhannen alkumetreillä.

 Mitä mieltä maahanmuuttajista? Nuorisolta tätä kyseltiin lokakuussa 2013

ja oman arvionsa antoi myös maahanmuuttaja.

 Suomessa oltiin edistyksellisiä, kun vuonna 2003 maassamme oli nainen sekä presidenttinä että pääministerinä.


Pakkoruotsi on herättänyt tunteita jo kaksitoista vuotta sitten.

Helmikuussa 2007 Amerikan presidentinvaalien loppusuoralla toisiaan haastoivat Barack Obama ja Hillary Clinton. Onko nyt Hillaryn vuoro?

 Sotaa, sotaa, sotaa... Ei ihminen opi!

Onko kukaan kuullut perunan käyttämisestä vatsasairauksia vastaan? Onko kehittelyä jatkettu edelleen? Uutinen vuodelta 2001.



2000-luvulla kännykkämallit ovat ehtineet muuttua moneen kertaan. Puhelinluettelo ilmestyy edelleen. Itse en sitä tule käyttäneeksi. Entä Sinä?

Vintistä löytyisi varmaan useampi Keskisuomalainen viime vuosituhanneltakin, mutta ne ovat niin hyvässä tallessa, etten niitä näihin muisteloihin löytänyt. Oletko sinä koskaan ottanut lehtiä tai lehtileikkeitä talteen?

tiistai 2. joulukuuta 2014

KALENTERIN LUUKKUJA AVATESSA

Me ihmiset keräämme mitä erikoisempia asioita. Jotkut keräävät kuulakärkikyniä, jotkut vanhoja kahvinekkoja tai kangasnenäliinoja. Tunnustan: minäkin olen keräilijä! Keräilykohteena ovat joulukalenterit. Ulkovintin seinälle alkoi vaivihkaa kerääntyä vanhoja kalentereita ainoastaan siksi, etten ole hennonut heittää niitä menemään. Osa kalentereista on peräti 70- ja 80-luvuilta, mutta suurin osa poikieni lapsuusvuosilta.


Tässä on vain osa kalentereista. Osaan olen älynnyt laittaa vuosiluvun, mutta toisaalta tyylistäkin jo melkein arvaa, mikä kuuluu millekin vuosikymmenelle.

                        





 


 Niin vanhaksi en taida tulla, ettenkö haluaisi edelleen joka joulu omaa luukullista kalenteria. Tänä vuonna virkaa hoitaa lahjaksi saatu Positiivareiden kalenteri, josta löytyy jokaiselle päivälle oma mietelmänsä.


                   Tämän päivän ajatus: Hyvä muisti on oppinut, kuinka unohdetaan pikkuseikat.

Joulun alla saa aikuinenkin olla hiukan lapsellinen, vai kuinka?