keskiviikko 29. tammikuuta 2014

KESKITALVEN KUKKASIA



En ole oikeastaan moneen vuoteen virkannut mitään, mutta syksyllä iski inspiraatio, kun näin Annen blogissa kauniita virkattuja kukkasia. Nyt kukkia onkin syntynyt melkein liukuhihnalta, kun yhden ruusun saa nopeasti tehdyksi vaikka televisiota katsellessa. Muutama erivärinen rintakorukukkanen pääsi kuoromme myyjäispöytään joulun alla ja näitäkin olen ajatellut viedä tuliaisiksi ystäville.

Olen jälleen kerran todistanut itselleni, kuinka terapeuttista on saada käsillään jotain näkyvää, vaikka vain pientäkin, aikaan.
Ohje löytyy täältä.


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

TÄMÄN KUN MUISTAISI!







                                                                  Ulkona on niin satumaisen kaunista.
                                                                  Tämän kun muistaisi pimeinä päivinä!
                                                                  Kun sataa vettä ja loska lentää,
                                                                  kun  taivas on paksun harmaan
                                                                  pilven peitossa ja pimeys tuntuu kestävän
                                                                  liian kauan.
                                                                  Tämän kun muistaisi, että aurinko paistaa,
                                                                  saa talvisen lumihangen kimaltamaan
                                                                  miljoonina pieninä timantteina
                                                                  ja taivaan hehkumaan sinisyyttään.

                                                                   Sisällä jouluamaryllis innostuu kukkimaan
                                                                   ja yhtyy samaan ilonpitoon.
                                                                   Tämän kun muistaisi!

maanantai 20. tammikuuta 2014

ILONAIHEITA





                                                            
                                                           Eilispäivän ilonaiheita:
                                                  - Aurinkoa ja pilkahdus keväisestä kelistä
                                                  - liikkumista luistimilla järven jäällä
                                                  - yhdessäoloa puolison, poikiemme ja miniämme kanssa
                                                  -  kiireetöntä oloa
                                                  - Hercule Poirot
                                                  - iltasaunan lauteilla loikoileminen
                                                  - blogini uudet lukijat. Sydämellisesti tervetuloa!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

MAKING A TRADITIONAL FINNISH RYE BREAD IN ENGLISH



Eilen minulla oli harvinainen tilaisuus opettaa ruisleivän tekoa Tasmaniasta tulleelle vaihto-oppilaalle. Kummilapsemme perhe halusi tarjota suomalaista eksotiikkaa vieraalleen ja hapanleivän valmistushan on sitä, jos mikä!




 Leipien kohotessa pöydällä nuoret neitoset (vaihto-oppilas ja kummityttömme) kävivät läheisellä lammella kuvaamassa ja tekemässä taidetta...

... ja paistamisen jälkeen oli mukava lähteä lämmin leipä kainalossa kotiin. Toivottavasti rukiinen hapanleipä myös maistui kaukaiselle vieraallemme.

perjantai 17. tammikuuta 2014

KAUNEUTTA KERRAKSEEN








                                                

                                        Luomisen aamu

                                                          Kuinka kaunis
                                                           on täytynyt olla
                                                           luomisen aamun,
                                                           kun tämäkin –

                                                           miljardien vuosien jälkeinen,
                                                                      mykistää!

                                                          Kuinka kaunis
                                                            sinun täytyy olla,
                                                                      Jumala?
                                                                              (Pirjo Vahtola)

torstai 16. tammikuuta 2014

KIRJAUUTUUS


Posti kiikutti eilen uunituoreen kirjan, jonka painos on kokonaista yksi kappale! Kyse ei siis ole mistään bestselleristä, mutta kuitenkin hyvin tärkeästä, henkilökohtaisesta kirjasta. Viime vuoden tammikuun lopulla aloittelin haparoivin askelin omaa blogia. Jo vuosia olin vieraillut eri blogeissa kunnes uskaltauduin itsekin tätä harrastusta kokeilemaan. Vuoden aikana ole tiiraillut entistä enemmän eri kuvauskohteita ja päivittänyt blogiani. Tekstejä kertyi 160 kappaletta ja tekstien höysteeksi tuli liitettyä lähes tuhat valokuvaa. Klikkauksia oli vuoden loppuun mennessä yli 128000, mistä olen iloisesti yllättynyt!

Mutta tämä kirja? Senpä tein itselleni muistoksi blogiteksteistä ja -kuvista. Jos päivitykseni joskus katoaisivat bittiavaruuteen, on sentään jotain muistona. Jos kiinnostuit oman kirjan tekemisestä, käy vierailemassa Ifolorin sivuilla. Sieltä voit imuroida kirjanteko-ohjelman ja sieltä saat myös seikkaperäiset ohjeet, miten päästä alkuun. Itse olen tehnyt kuuden vuoden aikana jo yli kolmekymmentä kirjaa, joten taidan olla jo ihan hurahtanut tähänkin harrastukseen. Suosittelen!

maanantai 13. tammikuuta 2014

EILEN








 
Kävimme pitkällä metsälenkillä. Talvi tuli sittenkin ja lumi heitti hennon harsonsa mustikanvarpujen ja kuusenoksien koristeeksi. Ilma oli raikasta hengittää ja liikunta sai lämmön leviämään kehoon. Tunsin syvää rauhaa ja kiitollisuutta tästä hetkestä ja menneistä vuosista.
Illalla sytytin kynttilän syntymäpäivän kunniaksi. Eilinen oli hyvä päivä.

Ja tänään paistaa aurinko. Maa on niin kaunis.

lauantai 11. tammikuuta 2014

UUDEN VUODEN TOINEN HAASTE



 Aili Mummo antoi haasteen; kiitos siitä!
Nämä ovat kuin virtuaaliset päiväkahvit ja Aili Mummon  kupposen äärellä esitettyihin kysymyksiin annoin seuraavanlaiset vastaukset:






1. Mikä on sisustustyylisi?
En todellakaan koe olevani mikään luova sisustaja ja pitäydyn turvallisissa ratkaisuissa sekä värien että huonekalujen sijoittelussa.
Koska asun vanhassa hirsitalossa, on myös sisustustyylini vanhahtavaa. Itse asiassa emme ole edes ostaneet kovin monta uutta huonekalua, vaan harrastamme kierrätystä. Mm. tuvassamme oleva pöytä on toistasataa vuotta vanha, nojatuolit ja puusohva -40-luvulta ja senkki  -20-30-luvulta!
Vuodenaikojen mukaan toki vaihdan sekä verhoja että mattoja (vanhoista kuteista kudottuja räsymattoja tietenkin), kukatkin kuuluvat osana sisustukseen. Kynttilöitä poltan usein. Ne ovat ihania tunnelmanluojia!


2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?
Varmaankin juuri tupaan. Olemme halunneet säilyttää siinä sellaisen vanhan ajan tunnelman ja rauhan. Esimerkiksi televisiota emme ole laittaneet tupaan vaan ihan muuhun huoneeseen.

 3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Matkustamiseen. Lasten ollessa pieniä emme juurikaan reissanneet, mutta nyt on mukava välillä irrottautua arjesta ja tehdä vaikka pieniä päivän, kahden reissuja.
Ja tietenkin jälkikasvua haluaisin auttaa rahallisesti, mutta sehän on itsestäänselvyys!

4. Mihin käytät paljon rahaa?
Mielestäni oman auton käyttö on kallista ja siihen kuluu turhan paljon rahaa. Vaikka kuljenkin työmatkat jalan, pyörällä tai talvella potkurilla, on auto kuitenkin oltava käytössä, että pääsee välillä kauppaan, kuoroharjoituksiin jne. Maalla on ihana asua, mutta julkisilla kulkuneuvoilla ei yksinkertaisesti pääse joka paikkaan.

5. Mistä ajasta unelmoit?
Isovanhemmuudesta.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Että läheisilleni tapahtuisi jotain kauheaa. Jotain sellaista olen kokenutkin, kun esikoiseni loukkaantui vakavasti moottoripyöräonnettomuudessa. Onneksi hän kuitenkin toipui, mutta äidin sydämeen jäi pysyvä arpi.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Olen liian tunnollinen työni suhteen. Työasiat vaivaavat usein unettomina öinä.

8. Minkä inhimillisen virheen annat anteeksi?
No vaikka myöhästymisen ennalta sovitusta tapaamisesta. Onhan noita toki muitakin, mutta tämä tuli ekana mieleen. Koska en ole itsekään täydellinen, pitää armahtavaisuutta löytyä.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
Rakastamisen taito, empaattisuus.

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus? Rehellisyys/luotettavuus.

Ps. Tosin ansaitsisin kahvikupposen vasta, kun jaan tämän haasteen edelleen viidelle muulle bloggaajalle.  En kuitenkaan halua nimetä ketään erityisesti, mutta ken haluaa vastata näihin edellä esitettyihin kysymyksiin, saa vapaasti ottaa haasteen vastaan. 

Täällä satoi viime yönä lunta ja pakkastakin on ollut jo lähes kymmenen astetta. Maa on nyt kauniin valkoinen! Onnellista, talvista viikonloppua Teille kaikille!

Ai niin! Vielä on vähän mainostettava: Yle keräsi kuvia valoista pimeyden keskellä ja myös pellollamme vuodenvaihteessa olleet valoteltat pääsivät kuvakavalkadiin. Ilon tuottaminen on ollut moninkertainen!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

KORUJA KORVIIN







On tämä bloggaaminen vaan aika hauskaa. Viime vuoden puolella seikkailin netissä ja löysin sattumalta Kirstin blogin. Ihastuin heti hänen tekemiinsä  koruihin. Niinpä otin Kirstiin yhteyttä ja tilasin itselleni kahdet korvikset. Marraskuussa posti toi paketin saatesanojen ja laskun kera ja korut olivat juuri niin ihastuttavia kuin kuvissa.
Ensimmäisiä olen jo käyttänyt teatterissa, toiset odottavat vielä ensiesiintymistään. Minkähänlaisia hankintoja tai löytöjä sitä vielä tulee täällä blogimaailmassa tehtyäkään? :)
Oletko Sinä tehnyt löytöjä blogeista?

lauantai 4. tammikuuta 2014

VUODENAIKAKUVIA

  BEATE56 antoi blogilleni kauniin tunnustuksen; josta olen tosi iloinen. ISO KIITOS, BEATE!                            



                                       
Samalla sain haasteen viime vuonna otetuista luontokuvista sekä kertoa, mitä ne minulle merkitsevät. tällaiset kollaasit sain synnytettyä:


KEVÄT: Lumi tuntui sulavan tosi hitaasti päivien pitenemisestä huolimatta. Jäällä kävin kuvaamassa pilkkijöitä ja mietin, milloin mahtaakaan tällä paikalla olla sulat vedet. Saihan niitä odotella, mutta lopulta vapun aikoihin  jäät sulivat melkein paikoilleen. Maaliskuussa luontoretkellä kuvasin mahtavia jääpaaseja  ja tunsin itseni niin pieneksi. Toukokuussa oli jo lämmintä ja ihanaa: omenapuut kukkivat, perhoset lentelivät ja koivut pukivat vihreän huntupuvun ylleen. Sitä ennen ehdin laskea niistä runsaasti koivunmahlaa, jota käytin leivontaan sekä joimme siltäänkin. Olen kevätihminen mitä suurimmassa määrin! Auringon lisääntyvä valo saa minutkin elämään.


 
KESÄLLÄ riitti kuvattavaa! Melkein joka päivä kävin napsimassa kuvia kukkasista, perhosista, linnuista, ötököistä. Kesä näytti parhaat puolensa, sillä aurinkoa ja lämpöä riitti. Saunoimme ahkerasti ulkosaunassamme, vaikka orren alla alivuokralaisina asuneet pääskyset olivatkin hiukan aggressiivisia pesää puolustaessaan.  Saa nähdä, palaavatko kesäasukit jälleen tulevana suvena.


SYKSY sai luonnon pukeutumaan värikkäisiin asuihin. Ruska oli oikein kaunis varsinkin auringonpaisteisina päivinä. Nautimme luonnon antimista: vadelmia, mustikoita, kanttarelleja ja suppilovahveroita tuli kerätyksi melkoisen runsaasti. Liikuin muutenkin usein metsässä. Kuuntelin tuulen huminaa ja muita luonnon ääniä, haistelin maatuvia lehtiä, imin itseeni rauhaa.
 Oma pieni omenapuu teki muutamia omenoita, mutta saimme omenia myös ystävälliseltä naapurilta. Erityistä iloa tuottivat valtavankokoiset auringonkukat kasvimaan laidassa. Laitoin keväällä muutaman siemenen maahan ihan vaan koemielessä ja mikä ihana yllätys ja kasvunvoima niihin kätkeytyikään. Yli kaksimetriset kukat loistivat nimensä mukaisesti.


TALVI: Vuoden 2013 alku  oli runsasluminen ja pakkastakin riitti. Eläinten jälkiä hangella oli hauska seurailla ja kuvata. Alkutalven taivas oli usein monivärinen ja siinäkin riitti ihasteltavaa. Joulukuun alussa oli muutamien päivien ajan lunta ja jännitin, saammeko valkean joulun, mutta vielä mitä! Liukkaita kelejä, lämpöasteita, vesisadetta; sitä oli tämän joulun säätyyppi. Joulun aikoihin jopa sireenissä oli  pieniä silmuja. Maa oli  niin sula, että siihen saattoi hyvin laittaa pienet intiaaniteltat pystyyn uudenvuoden aattona ja sytytellä kynttilät ohikulkijoiden iloksi.

Mielenkiinnolla odotan, millainen luontokuvavuosi tästä mahtaakaan kehittyä...

Haastan Annen Ekotintistä sekä Hannah'n Lehmuskujalta. Tartuttehan haasteeseen ?