torstai 30. huhtikuuta 2015

SÄÄTIEDOTUS PITI PAIKKANSA!



Kyllä se säätiedotus oikein ennusti: ilalla alkoi sataa märkää lunta suurina leppeinä ja aamulla maa oli valkoinen. Ehdin napata muutaman kuvan, ennen kuin lähdin ajelemaan pyörällä töihin. Vähän kieli keskellä suuta sai taiteilla, mutta selvisinpä kaatumatta perille asti.

                                  Pienet silmut koettivat tareta lumi- ja jääkiteiden keskellä.


Mutta onneksi lumipeite on vain väliaikainen. Iltapäivän ihana aurinko sulatteli vastasataneen lumen ja esikot pääsivät oikomaan kukkavarsiaan.

Huomenna kuukausi vaihtuu ja ollaan taas askeleen lähempänä kesää. Itsellä ohjelmassa on ruisleivän leipomista ja ylimääräisestä vapaapäivästä nauttimista. Sunnuntaina suuntaan Taulumäen kirkkoon, jossa kolme 100-vuotiasta Jyvässeudun kuoroa esiintyy yhteiskonsertissa. On ilo olla laulamassa kuorolaisena mm. Finlandia-hymniä. Tervetuloa kuuntelemaan, jotka asutte lähistöllä!

Iloista vappua!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

KOSKEN KOHINAA


 Kävin eilen katsomassa tulvavesien juoksutusta lapsuuteni maisemissa. Vielä 50-luvulla koski virtasi vapaana ja oli suosittu kalastuspaikka, mutta sitten virtaavat vedet valjastettiin voimalakäyttöön ja sähköä tuottamaan. En ole käynyt voimalaitoksella varmaan lähes kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta mikä lie päähänpisto sai minut katsomaan ja kuuntelemaan, miten suuret vesimassat pohisevat ja synnyttävät hurjia pyörteitä. Ihan polvissa kivisti, kun katsoin alas kuohuihin.


Voimalaitoksen seutuun liittyy hassuja muistoja: Valvojana työskenteli aikoinaan eräs naapureistamme ja joskus menin isän kanssa iltavuoron aikaan käymään laitoksella tuota naapuria tapaamassa. Työ taisi olla todella leppoisaa, sillä aikaa kuluttaakseen Veikolla oli haitari mukana ja sitä hän soitteli mittareita valvoessaan. Isä puolestaan ottin viulun mukaansa ja sitten miehet soittivat yhdessä menneen ajan ikivihreitä. Minä pienenä tyttösenä istuin tuolilla, kuuntelin miesten soittoa ja ihmettelin mittareiden määrää. Kaipa kahvitkin jossain välissä keitettiin.
Tänä päivänä ei moinen enää onnistuisi, mutta -60-luvulla kyllä. Tietokone on muutenkin korvannut ihmisen valvontatehtävissä.





Laitoksen toisella puolella oli tyvenet vedet. Vain hienoiset pyörteet kertoivat putouksen imusta. Maisema on muuttunut vuosien saatossa, joten ajattelin palata tänne vielä uudestaan. Kenties kävelen joen vartta ja tarkistan, näkyykö sieltä mummolaan, joka on virran toisella puolella.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

MAHLA VIRTAA

Parin vuoden tauon jälkeen ajattelimme jälleen liruttaa mahlaa. Edellisvuosina sitä on tullut todella runsaasti, ehkä vähän liikaakin varastointia ajatellen. Eilen leivoin ensimmäiset mahla-porkkanasämpylät ja olen myös juonut  sitä ihan pelkiltään. Juoma on imelänmakuista ja mahdottoman kylmää, kun sen juo tuoreeltaan ja vastavalutettuna.


Edellisvuosina olen käyttänyt mahlaa leivontaan sekä simaan ja kotikaljaan, vienyt sitä myös tuliaisiksi. Parhaimmillaan olemme saaneet valutettua koivun ihmenestettä useita kymmeniä litroja eikä puu ole siitä pahemmin näyttänyt kärsivän; sitä virtaa kuitenkin niin valtavia määriä puun uumenissa.

Eilen iltapäivällä puutarhan kunnostustöiden lomassa törmäsin kohmeiseen Suruvaippaan. Ei se millään suostunut avaamaan siipiänsä, vaikka heiluttelin varovasti kuusen oksaa. Niinpä sain napattua kuvaan vain suppusiipisen perhosen.


Viime viikolla kävimme lasten kanssa metsäretkellä ja yksi tarkkasilmäinen lapsi huomasi lehtien suojassa puun alla yhden Suruvaipan, joka leyhytteli siipiään. Viivyimme porukalla tämän ihmeen äärellä  pitkän tovin. Oli jotenkin liikuttavaa seurata lasten ihmettelyn taitoa; kenelläkään ei ollut kiirettä pois ja hiljaisuuden vallitessa katsoimme herkkää siiven liikettä.

                                                     *          *          *         *

Kansalaisvelvollisuus ja -oikeus on tullut jo täytettyä ja samalla tuli hoidetuksi myös kuntoilupuoli. Tänään facebookissa muistelin vanhan koulukaverini kanssa lapsuusmuistoja vaalipäivistä. Maaseudulla tälläydyttiin parhaimpiin vaatteisiin, kun mentiin äänestämään. Ilmassa oli varmaan juhlan tuntua ja siinä samalla tavattiin muita kyläläisiäkin ja haasteltiin kuulumisia. Isäni istui monen monta vuotta vaalilautakunnassa ja äiti talletti vaalien jälkeen kaikki senaikaiset vaaliehdokaslistat.  Varsinkin isä oli hanakka seuraamaan politiikkaa, koska hän oli aktiivipoliitikko itsekin. Yhden kerran häntäkin pyydettiin eduskuntaehdokkaaksi, mutta hän kieltäytyi varmaan osin myös äidin toiveesta.
Eduskunnan kirjastossa oli vastikään näyttely vanhoista vaalimainoksista kautta vuosikymmenten. Jos asuisin lähempänä pääkaupunkia, olisin aivan varmasti käynyt katsomassa näyttelyn. Ehkä joku Teistä kävikin.

Aurinkoiset (täällä aurinko paistaa ihan oikeasti) terveiset ja suloista sunnuntaita ihan jokaiselle Teille!




sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

VALOA JA LÄMPÖÄ







Tämä se on keväässä just niin parasta: valon ja lämmön lisääntyminen, lumen sulaminen ja luonnon herääminen, muuttolintujen paluu tutuille pesäpaikoille, tuoksu. Joka kevät jaksan innostua ja ihmetellä, miten luonto herää kuin  talviunesta. Syksyn ja talven pitkinä pimeinä päivinä tuntuu välillä suorastaan toivottomalta ja silti kevät kuitenkin aina tulee omalla ajallaan.





Eilen ea-kurssin päätyttyä hain kamerani autosta ja kiertelin Peurungan rantoja ja metsikköjä. Lämpimänoloinen tuuli hyväili kasvojani, kun kiipesin harjulle, mutta katvepaikoissa oli vielä lunta ja kylmyys huokui kulkijan iholle. Mutta jälleen tuli todistetuksi, miten metsässä ja veden äärellä oli hyvä olla ja selvitellä ajatuksiaan.

Tänä aamuna lähdin hyvissä ajoin lenkille ja välillä piti ihan pysähtyä kuuntelemaan peipposen laulua ja lokkien kirkunaa. Joutsenpariskuntakin lensi pääni yllä. Viikko sitten töyhtöhyypät asettuivat pellollemme ja nyt jo odottelen västäräkkien keikuttavia pyrstöjä. Tätä on kevät!

Iloista ja mukavaa alkavaa viikkoa ihan jokaiselle Teille!

perjantai 10. huhtikuuta 2015

LILJANKUKKA LUMIVALKOINEN






Toisena pääsiäispäivänä saimme ystäviltämme ihania nupullaan olevia liljankukkia, jotka ovat viikon varrella avutuneet ja sulostuttaneet tupaamme. Niiden välityksellä haluan jakaa terveiset myös Teille ja toivottaa samalla rentouttavaa perjantai-iltaa.
Viikonloppu on alkamaisillaan. Huominen päivä kuluu itselläni ensiapukoulutuksessa, joten vasta sunnuntaina olen vapaa työvelvoitteista. Nauttikaa Te luvatusta auringonpaisteesta ja lämpimästä päivästä! Minäkin koetan tehdä niin sen jälkeen, kun olen päässyt vapaalle elvytysharjoituksista.
 

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

PÄÄSIÄISEN ILO






                                                            Pilvimuurista valo välähtää.
                                                      Pilvimuurista valo välähtää.
                                                      Läpi lukkojenkin
                                                      Herra Jeesus tulla voi.
                                                      Kuolleista hän noussut on.

                                                                             ( virsi 104:1)

  Pitkäperjantain synkkä ja harmaa taivas on vaihtunut pääsiäispäivän ihanaan auringonpaisteeseen.
Riemullista pääsiäistä Teille jokaiselle!


perjantai 3. huhtikuuta 2015

PITKÄPERJANTAI

Lapsena pitkäperjantait tuntuivat ihan oikeasti pitkiltä. Kylään ei saanut mennä ja muutenkin oltiin kotona hissukseen, vaikka kotini ei mitenkään uskonnollinen ollutkaan. Tietyistä perinteistä vaan pidettiin kiinni. Nuorena kävin ahkerasti tanssimassa, mutta pitkäperjantai oli sellainen päivä, etten voinut mennä  ilonpitoon; jotenkin tajusin sen päivän syvyyden ja merkityksen.

Tänä aamuna olin kirkossa laulamassa kuoron kanssa. Kirkko oli puettu mustaan eivätkä urut soineet, vain me kuorolaiset kanttorin johdolla olimme esilaulajina. Yksinkertaisuus, hiljaisuus, rukoukset ja Raamatun tekstit puhuttelivat.  Pitkäperjantain sanoma koskettaa yhä.


 

He tulivat Getsemane-nimiseen paikkaan, ja Jeesus sanoi opetuslapsille: "Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä rukoilen." Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen hän otti mukaansa. Hän alkoi nyt tuntea kauhua ja ahdistusta. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi maahan ja rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä ohitse. Hän sanoi: "Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun."
  Sitten hän tuli takaisin ja tapasi opetuslapset nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: "Simon, nukutko sinä? Etkö edes hetken vertaa jaksanut valvoa? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko."
  Hän meni taas etäämmäksi ja rukoili samoin sanoin.  Palatessaan hän jälleen tapasi opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut raskaasti painaa heidän silmiään. He eivät tienneet, mitä vastaisivat hänelle. Tullessaan kolmannen kerran Jeesus sanoi heille: "Yhäkö te nukutte ja lepäätte? Kaikki on selvää. Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.  Nouskaa, nyt me lähdemme! Minun kavaltajani on jo lähellä."( Mark. 14: 32-42)


                                                                   Käy yrttitarhasta polku,
                                                                   vie Golgatalle se.
                                                                   On Hengen viitoittama
                                                                   sen joka askele.
                                                                   Se tie vie viimein taivaaseen,
                                                                   mutta tie se on tuskien.

                                                                  Tien kaikkein raskaimman Jeesus
                                                                  on käynyt armossaan,
                                                                  kun meidän kurjain tähden
                                                                  hän kulki kuolemaan.
                                                                  Se tie vie viimein taivaaseen,
                                                                  mutta tie se on tuskien.


                                                                               ********(klick)