KEVÄTTÄ KYNTTELISTÄ

"Kevättä kynttelistä", sanoi vanha kansa, joka luki sään ennusmerkkejä tietyistä päivistä. "Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen, jäiden lähtöön" , kertoo Kustaa Vilkunan vuotuinen ajantieto. Nyt siis odotellaan ja katsotaan, liekö sula vesi on näkyvissä huhtikuun toisella viikolla!

 Vaikka helmikuu on vasta aluillaan ja talvi pitää meitä otteessaan, ollaan silti menossa kohti valoisaa ja lämpimämpää aikaa. Päivät pitenevät nopeaa vauhtia ja talitintit ja varikset ovat jo aloittaneet varovaisen laulunsa.

Eilen kävelin metsätietä pitkin. Lumisen luonnon keskeltä löytyi mitä upeampia kuvauskohteita. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja karuudessaan jäyhät talventörröttäjätkin ovat kauniita. Yölliset liikkujat olivat jättäneet jälkensä hangelle. Miten monipuolista elämää luonnosta löytyykään!

 

Tänään on siis kynttilänpäivä. Olin kuoron kanssa laulamassa kotikirkkoni perhemessussa. Hanna-pappi puhui ihmisläheisesti vanhasta Simeonista, jonka odotus sai täyttymyksensä, kun hän kohtasi pienen Jeesus-lapsen, jota vanhemmat olivat tuomassa temppeliin. Samalla hän kertoi kynttilänpäivän perinteestä:ennen vanhaan kaikki kirkkovuoden kynttilät siunattiin juuri tänä päivänä. Kynttilän liekki  kertoo myös siitä, että Jeesus on maailman valo!

                                               " Valkeus kirkas päällä synkän maan,
                                                  nyt johdata!
                                                  Tietä en itse tunne ollenkaan,
                                                  nyt johdata!
                                                  Matkaani ohjaa, kauas näe en,
                                                  vain askelen,
                                                  vaan ottaa tahdon sen."
                                                                      (Virsi 508:1)