LOMAILUA LAPISSA, osa 1

Jo varmaan puoli vuotta sitten varasimme lomaviikon Pyhätunturin kupeeseen Kairosmajalle ja nyt sitten ollaan oltu täällä melkein koko viikko. Viimeksi olen käynyt Napapiirin yläpuolella lähes 40 vuotta sitten seurakuntanuorten retkellä, silloin talviaikaan hiihtämässä. Oli siis kiva nähdä Lapin maisemia näin loppukesän aikaan, vaikka sade välillä piinasikin. Toisaalta eipä ollut myöskään läkähdyttävän kuumaa, mutta hien sai silti pintaan ja sykkeen nousemaan tunturimaastossa vaellettaessa.

 Maanantaina oli sadepäivä, mutta sitkeästi lähdimme kuitenkin maastoon ja kävimme mm. Aittakurussa, jossa on luonnon keskellä oleva amfiteatteri. Se on kuulemma suosittu konsertointipaikka, jossa ovat esiintyneet mm. JuhaTapio, Iiro Rantala ja Jorma Hynninenkin. Lähipäivinä Jari Sillanpää laulaa loppuunmyydyssä tilaisuudessa. Mielenkiintoinen paikka konserteille!

Tiistaista tuli poutapäivä. Ajattelin ensin tyytyä kuuden kilometrin patikointiin, mutta muutinkin mieleni ja lähdin kapuamaan puolison kanssa kohti Noitatunturia. Alkumatkasta oli kiivettävä lähes 400 porrasaskelmaa ja kaikkiaan reitti tunturille ja sieltä alas oli n. 13 kilometrin pituinen. Olin kyllä tosi tyytyväinen, että voitin korkeanpaikan kammoni ja jaksoin kävellä koko pitkän reitin. Tosin kyllähän se patikointi tuntui illalla pohkeissa, mutta se oli tervettä kipua.

                                                    Kiireen kadulta on vain askel
                                                    metsän temppeliin.
                                                   Siellä aurinko lämmittää
                                                    tuuli soittaa urkuja
                                                   vuori saarnaa
                                                    ja hiljaisuus hoitaa sielua.
                                                                  (Erkki Leminen)

MÄNNIKKÖMETSÄT JA RANTOJEN RAIDAT...

 Tunnistitko, että otsake on Keski-Suomen kotiseutulaulusta? Juuri sitä on maisema täälläpäin: vettä ja metsää. Näissä ympäristöissä sieluni lepää, kaikki tuntuu tutulta ja turvalliselta.

Eilen tuntui kesältä! Harvinaista, ettei koko päivänä satanut vaan aurinko paistoi suloisen lämpimästi. Hyödynsin auringonpaisteen lähtemällä pienelle retkelle lähikyliin kahden entisen koulukaverini kanssa. Tätä reissua suunniteltiin jo vajaa vuosi sitten, nyt oli toteutuksen aika. Tulipa todetuksi, ettei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kun näkemistä riittää melkein kotinurkillakin.

Kapeenkoski

Kapeenkosken sulku avautumassa venelijöille.

 

                                    Napsauta tästä ja katso, miltä yllä oleva maisema näytti huhtikuussa.

KIRKKOKIERROKSELLA

Torstaina suunnattiin Kerimäelle maailman suurinta puukirkkoa katsomaan ja komeahan se olikin. Ensimmäisen kerran kävin kirkkoa katsomassa silloisen poikaystäväni - ja nykyisen mieheni - kanssa kesällä 1986. Samalla reissulla mentiin kihloihin, joten olihan tuolla kirkonmäellä aika nostalgista olla.

Koska Valamon luostari on samalla suunnalla, ajeltiin myös sinne. Turisteja, tai munkkien sanoin pyhiinvaeltajia, oli runsain määrin paikalla jo aamupäivästä.

 Lintulan luostari sijaitsee melko lähellä Valamoa ja sinne myös pysähdyimme. Lintulassa en olekaan käynyt koskaan aiemmin ja miellyin heti paikan rauhalliseen tunnelmaan.

 Lintulassa valmistetaan tuohuksia Suomen ortodoksisten seurakuntien käyttöön. Lisäksi luostari saa tuloja itse kasvattamillaan yrteillä ja marjoilla. Kesäisin Lintulaan on mahdollista myös majoittua.

Lintulasta suunnattiin auton nokka kohti kotia. Olipa kiva reissu ja irtiotto arjesta! Kyllä kotimaassa nähtävää riittää.

SAVONLINNASSA

Keskiviikkona lähdimme ystäväpariskunnan kanssa matkalle Savonlinnaan. Me naiset olimme varanneet liput oopperajuhlille, miehet puolestaan tutustuivat Luston metsämuseoon. Mukavan lisän matkalle antoi poutainen sää, sillä koko aikana ei satanut yhtään. Sanoisin, että aika harvinaista tänä kesänä!

Enpä olekaan koskaan aiemmin ollut Savonlinnan oopperajuhlilla. Nyt sitten istuimme jykevän linnan kiviseinien suojissa ja nautimme Matti Salmisen tulkitsemasta Boris Godunovista sekä huikeasta oopperakuoron laulusta.

Pari kuvaa nappasin ennen esityksen alkua, sillä ymmärrettävästi itse oopperaa ei saanut kuvata. Tässä kuitenkin maistiaiset:  

KUOHUJA

Tiistaina kävin myös kuvaamassa vuolaan ja vapaan kosken kuohuja. Kuusaankoski on ihan komea nähtävyys ja sen varrelle on rakennettu myös yksi Keitele-Päijänne -kanavan suluista.

 
Koskea ympäröi Kuusan vireä kylä,joka peräti valittiin vuoden kyläksi vuonna 2004. Vajaan 500 asukkaan kylällä on mm. oma koulu, kioski, aktiivinen nuorisoseura ja  Martat. Kosken rannalla sijaitsee Varjolan tila, joka  järjestää pitopalveluiden lisäksi koskenlaskua. Itse en kyllä taitaisi uskaltaa laskea...

 Tunnettu politikko Otto-Ville Kuusinen lähti aikoinaan tältä kylältä maailmalle, mutta nykyään Kuusan "julkkiksia" ovat toimittaja Anna-Kaisa Hermunen sekä matkailuyrittäjä Erkki Kauppinen, joka näytteli Asseri Kantosta tv- sarjassa Pirunpelto.

Itse käyn katsomassa vuosittain kesäteatteria Kuusassa (tällä hetkellä  Onnenmaa -näytelmä). Lisäksi nuorisoseuran teatteri valmistaa näytelmäesityksiä myös talvella. Ilahduttavaa on, että toinen talvinäytöksistä on aina lastennäytelmä, joissa esiintyy innokkaita lapsia ja nuoria. Kuusan kesäteatteri ansaitsee erityismaininnan korkeatasoisuudesta. Näytelmän roolisuorituksiin kiinnitetään erityistä huomiota, samoin lavastukseen ja puvustukseen. Kannattaa siis istahtaa katsomoon, jos täälläpäin ajelette!

KORTTIPELIÄ

Huh, päivät valuvat valtavaa vauhtia ja taas ollaan perjantaissa. Takana on mielenkiintoinen viikko ja kuvia on tullut otettua melkoisesti sieltä sun täältä.

Tiistaina olin elämäni ensimmäistä kertaa postcrossing- tapaamisessa. Olen ennenkin hehkuttanut täällä postcrossing-harrastuksestani ja nyt siis tapasin muitakin korttien lähettämisestä innostuneita, sillä juhlistimme korttiringin kansainvälisiä 10-vuotisjuhlia yhden jäsenen luona.

 Nyyttäreiden lisäksi isäntäväki oli huolella valmistellut juhlaa ja tehnyt mm. herkullisen mansikkakakun, lämmittänyt saunankin ja osallistujien iloksi järjestänyt leikkimielisen kisan, johon tosin en enää itse ehtinyt osallistua.

  Edes sade ei haitannut yhteen kokoontunutta väkeä vaan sateenvarjot kaivettiin esiin ja niiden suojissa nautittiin pöydän antimista. Näihin säiden vaihteluihinhan on jo toki totuttu tänä kesänä.

Tietysti postcrossing-harrastajat käyttävät runsaasti aikaa korttien kirjoittamiseen myös yhteisissä kokoontumisissa. Koska olen untuvikko tässä asiassa, olin varannut mukaan vain kaksi korttia (lähtivät Portugaliin ja Venäjälle). Iltapäivän aikaan tuli kuitenkin kirjoiteltua omaa nimeä useaan sataan korttiin. Mahtavat korttien vastaanottajat ilahtua pc-tapaamisen terveisistä ja monista allekirjoituksista.

 Pihapiirissä käyskenteli komea kukko yhdeksän emäntänsä kanssa ja ilahdutti meitä vieraita arvokkaalla astelullaan.

Kiitos ihanasta iltapäivästä tapahtuman järjestäjille sekä kaikille mukana olleille!
On hauskaa huomata, miten tämä korttien lähettäminen ja niiden saaminen koukuttaa. Suomalaiset ovat kärkipäässä alan harrastamisessa ja täältäpäin posti onneksi kulkee hyvin kaikkiin maihin. Omaan postilaatikkoon on tällä viikolla tipahtanut kortteja Taiwanista, Venäjältä,Italiasta, Valko-Venäjältä, USAsta, Kiinasta ja Saksasta. Maailma pienenee kummasti postikorttien myötä!