Meidän on pitänyt jo monena vuonna käydä "Keski-Suomen Kolilla" eli Hyyppäänvuorella ja tänään vihdoin ja viimein retki toteutui! Ystäväpariskunnan kanssa tehtiin treffit ja ajeltiin loput n. kymmenen kilometriä peräkkäin lähtöpaikalle. Hiekkatiellä tuli useita autoja vastaan - luultavasti Hyyppäältä tulossa - ja kun viimein pääsimme polun tuntumaan, hämmästyimme, kuinka paljon muitakin retkeilijöitä oli päättänyt tutustua komeisiin maisemiin. Autoja oli jonossa tien varressa varmaan kolmekymmentä ja uutta autoa virtasi meidänkin jälkeemme.
No, kyllähän metsään porukkaa mahtuu eikä tarvitse huolehtia maskeista. Ilahduttavaa oli, että lapsiperheitä oli liikkeellä paljon, samoin nuorisoa. Ja koiran ulkoiluttajia!
Hyyppäänvuori on korkeudeltaan reilut 160 metriä korkea alla olevasta syvänteestä laskettuna. Jääkausihan se on tämänkin mielenkiintoisen ja kauniin paikan muovannut. Kipuaminen vuorelle sai sykkeen nousemaan ja välillä oli pakko vetää henkeä, mutta kyllähän maisemat sitten palkitsivat määränpäässä.
Näitä jääkauden siirtämiä kivenlohkareita oli hauskasti ympäri vuoren lakea. Aikojen saatossa jäätyneet ja taasen sulaneet vedet lienee halkaisseet lohkareita uudelleen ja uudelleen.
Eväiden syöntiä hulppeissa maisemissa.
Toki mekin kaivoimme eväät esiin. Kahvi maistuu niin hyvältä luonnon helmassa!
Tuolla alhaalla siintelee pikkuinen Karhulampi, jonka rannalla sijaitsee partiolaisten maja. Siellä olen käynyt joskus parikymmentä vuotta sitten.
Kauempana lainehtii Lievestuoreen järvi. Ilmatila oli muuttunut utuiseksi, joten ihan kirkkaita kuvia en onnistunut saamaan.
Lähdetäänpä takaisin alas!
Metsäpolulla jäin ihmettelemään puiden kasvuvoimaa. Miten ihmeessä nämä puut ovat päätyneet kasvamaan kiven päällä? Mielenkiintoista!
Tien vierustoilla olivat autot lisääntyneet ja vastaan tuli lisää vuoren suuntaan ajajia. Me lähdimme hyvän sään aikana pois. Kotimatkalla alkoi jo ripsiä vettä.
Hieno retkipäivä! Hyvin mahduttiin kaikki ihania maisemia ihailemaan.
