Hei pitkästä aikaa!
Ihan pian ollaan joulussa. Ihanaa! Joulukuu on ollut huisketta eskarissa. Joulukalenteria qr-koodeineen avataan päivittäin, askarteluja on tehty ja joululauluja laulettu. Juhlat jäävät tänä vuonna väliin, mutta jouluinen runotervehdys sentään lähetettiin vanhemmille. Tänään on luvassa iltaeskari, jota lapset ovat odottaneet kuin kuuta nousevaa.
Sopivasti juuri eilen satoi lunta ja lähimetsään käytiin pyörittelemässä jättimäisiä palloja; kiitos nuoskalumen! Itsellekin puhtaanvalkoinen lumi toi hyvän mielen. Saa nähdä, säilyyko lumi jouluun asti.
Tänä vuonna en ole käynyt Jyväskylässä katsomassa satumaisia jouluikkunoita tai valokoristeita, mutta kenties joulun jälkeen käväisen siellä maski päässä. Laukaassa pyörähdin jouluostoksilla ja kannatin samalla paikallisia käsityöläisiä. Kädenjälki-putiikissa ihanuuksia oli vaikka millä mitalla:
Jokavuotiseen tapaan olen kirjoitellut tämän joulukuun muistoja muistiin. Perinne on katkeamaton vuodesta 1999 ja sitä edeltäviltä vuosiltakin on päiväkirjan merkintöjä mm. vuosilta -81 ja -82, -94, -95. Menneiden vuosien muistoja on hauska lueskella. 90-luvulla omat lapset olivat pieniä, pojista kasvoi nuorukaisia ja saimme tutustua jossain vaiheessa tuleviin miniöihimmekin, viime jouluna jo saimme iloita marraskuussa syntyneen lapsenlapsemme läsnäolosta. Tänään tyttönen kävelee, tapailee monia sanoja ja osaa hassutellakin. Odotan niin kovasti yhteistä jouluaattoamme ja toivon, ettei korona pääse sotkemaan suunnitelmia.
Hyvää loppuviikkoa ja joulun odotusta Sinulle! Ehkäpä loman alettua olen aktiivisempi tämän blogin suhteen... 😍
