JOULUKUU

 Joulukuu on lopuillaan ja pian ollaan jälleen uuden edessä. Olin pitkästä syksystä aika väsähtänyt, vaikka tunnen myös kiitollisuutta, että pysyin terveenä koko eskarin syyskauden. Väsyminen on vienyt voimia, joten en saanut aikaiseksi edes joulutoivotusta tänne blogiin. Nyt kun voimat ovat palautumassa, päätin istahtaa koneen ääreen ja tehdä takaumaa tähän vuoden viimeiseen kuukauteen.

Eskarilaisten kanssa riitti monenmoista puuhaa. Minulla on innokas ryhmä, joten ehdimmekin tehdä kaikenlaisia toiveaskarteluja, opetella uusia joululauluja ja harjoitella juhlaohjelmaa, joka tosin meni videona vanhemmille, kun juhlaa ei saanut järjestää. Joulukalenteria availtiin päivittäin ja etsittiin tontun jättämiä qr-koodeja, joiden takaa avautui erilaisia jouluun liittyviä tehtäviä ja videoita. Itse nautin ajasta ihan täysillä. Sisäinen lapseni riemuitsee aina lasten riemusta ja jännittävästä odotuksesta.Toivottavasti en koskaan kadotakaan tätä kykyä.

Vaan olipa sentään jotain uutta ja ihmeellistä odotettavissa myös perhepiiriimme! 7.12. syntyi esikoisemme perheeseen pieni poika ja nyt olemme kahden lapsenlapsen onnelliset isovanhemmat. 💖💖

Kuva: A.T.

Isosisko on niin hellän huolehtivainen, suukottelee ja silittelee veljeä tuon tuosta. Mummunkin sallii vähän aikaa pidellä pikkuveikkaa sylissä, mutta sitten haluaa mieluummin paikan itselleen. Aattona vauva kävi mummulassa ensimmäistä kertaa, mutta nukkui kopassaan koko illan autuaan tietämättömänä joulutohinoista. Ensi vuonna tilanne on jo toinen.

Isosiskon kanssa leivottiin pipareita juuri ennen vauvan syntymää ja kuusi koristeltiin yhdessä aatonaattona. Meillä molemmilla oli niin mukavaa. Totesi itsekin: "Oli kiva koristella".

Kylällämme järjestettiin jouluvaellus 18.12. ja sinne me isovanhemmat lähdimme lapsenlapsen kanssa. Pappispariskunta oli tehnyt vaellusreitin pihapiiriinsä ja läheiseen metsikköön. Navetassa saatiin ihastella oikeita kanoja ja pupuja, metsässä päästiin paimenten kedolle ja Jeesus-lapsikin nukkui seimessä pimeässä tallissa. Mieliinpainuvin kokemus 2-vuotiaalle taisi olla poniajelulle osallistuminen. Siitä puhuttiin pitkään vielä jälkeenkinpäin.

Kävijöitä oli toistasataa, joten tilausta tällaiselle vaellukselle oli ihan selvästi. Ensi vuonna uudestaan, jos Luoja suo!

Pakkasta ja lunta on ollut riittämiin, kuin "entisaikain jouluina". Luonto on ollut valtavan kaunis kimaltavine hankineen ja lumisine oksineen. Aurinko on paistanut yllättävän monena päivänä, vaikka kyllähän päivän pituus on vielä aika vähäinen. Talvipäivän seisaus on kuitenkin takanpäin ja valoa koti mennään. Ihanaa!

 Linnuille olen kantanut syömistä. Säälittää niiden palelevat varpaat. Toisaalta on kiva katsella niiden lentopyrähdyksiä ja kuunnella sirkutusta.

Hanna Sumarin (Suomen kauneimmat joulukodit-ohjelmasta) innoittamana tein "sytykemuffinsseja" ja annoin niitä joululahjaksikin. Koska kynttilänpätkiä aina jää käyttämättä, ne saivat uuden elämän sytykkeissä. No, tosin sulatan kynttilänjämiä muutenkin ja teen niistä ulkotulia. Niitä olen poltellut pimeinä iltoina.

Kortit laitoin ajoissa postiin ja paljon kortteja myös saimme. Jokainen kortti ilahdutti, samoin lukuisat WhatsApp-viestit.

Joulu meni rauhaisasti. Puolison vanhemmatkin uskalsivat tänä vuonna tulla jouluaterialle ja meitä oli koolla neljä sukupolvea. Joulumuistelmat saivat jatkoa. Edellisvuosien muistoja luen joka joulun aikaan. 

Uusi vuosi on pian edessä. Onneksi emme tiedä tulevaa, mutta toivon ja rukoilen sydämestäni, että me jokainen saisimme hyvän, onnellisen vuoden, korona hiipuisi, tavallinen elämä astuisi tilalle. Siispä 

                                          HYVÄÄ, SIUNATTUA UUTTA VUOTTA 2022!

TODELLINEN TALVI

 Heleää helmikuuta Sinulle! Päivä on pidentynyt jo kovasti ja aurinkokin näyttäytynyt, vaikka se vähän kostautuu purevina pakkaspäivinä. Mutta en suostu valittamaan vaan ihailen ja kiitollisena katselen talvista luontoa ympärilläni. Maanantaina hiihdeltiin eskareitten kanssa lähimetsässä ja pyysin lapsiakin katsomaan, miten ihanasti lumiset puut kaartuivat hiihtoladun varressa auringon pilkahdellessa puiden oksistojen lävitse. Sillä hetkellä koin olevani niin etuoikeutettu, että saan olla töissä näissä maisemissa!

Alla olevan kuvan otin tänään työkännykällä vahdittuani lasten siirtymistä bussiin koulupäivän päätteeksi. Tämä vanha koulu on suojelukohde ja täällä kävin itse kaksi ensimmäistä kouluvuottani. Kuva ei valitettavasti anna oikeutta  auringonpaisteelle ja herttaiselle näkymälle, mutta lumimäärä näkyy selvästi. Auraustraktoreille on ollut viime päivinä runsaasti töitä.

Eilen töistä tultuani otin pitkästä aikaa kamerani esiin. Jostain syystä ei ole ollut intoa kuvailuun, mutta jokohan into palailee auringonvalon lisääntyessä?

Lunta on maassa ja katolla,

 

 

Ulkosauna unelmoi kesälöylyistä ja nuokuttelee nyt talvihorroksessa, pihakeinu odottaa saunan löylyistä tulevia nautiskelijoita. Vielä muutama kuukausi ja puiden oksistoissa linnut laulelevat kilpaa,

pihapuut nuokkuvat lumitaakan alla ja näyttävät kauniilta sinitaivasta vasten,

samoin kuin kylätien varren kuusikkorivistö. Parin koiriaan ulkoiluttavan tutun kanssa pysähdyin rupattelemaan kuvausretkelläni. Sekä koirilla että ulkoiluttajilla oli viikset huurteessa. Se hymyilytti.

 

 

Näillä pakkasilla on syytä laittaa pökköä pesään. Onneksi tuvassamme on leivinuuni, joka lämmitettäessä luovuttaa ihanasti lämpöä vanhan talon asujille. Villasukatkin kelpaavat viluisille varpaille.

                                                                 Pakkasterveisin Piipe 💙

VIIKKO SITTEN SUNNUNTAINA

                                       Viime sunnuntaina oli aihetta liputukseen.
                                       Kukkasetkin tervehtivät
                                       toukokuun toisen sunnuntain juhlijoita.
                                       Kylätie oli hiljainen, kun lähdin aamulenkille
                                       lähimetsään.
                                       Halkopinon ohitse tutuille poluille.
                                       Herkkiä huomioita vihreyden keskellä.
                                       Iltapäivällä ihanin vieras mummun ilona.

MUISTOJA 2019

                                                      Hyvää alkanutta vuotta 2020!

Pitkästä aikaa kävin kurkistamassa Pieni Lintu-blogin Makrokuvahaasteeseen ja sopivasti teemana on Muistoja 2019. Olen nimittäin taas tekemässä kuvakirjaa viime vuodesta ja kahlannut läpi satoja (tai tuhansia?) kuvia. Vuoteen mahtuu uskomattoman monenlaista päivää, tapahtumaa, kohtaamista, iloa, surua, yllätystä. Auringonpaistetta, pilvipäiviä, sadetta ja pakkasta. Tässäpä siis kurkistus omaan menneeseen vuoteeni:

TAMMIKUUSSA oli pakkaspäiviä ja kaunista keliä. Vietin synttäreitäni. Jälleen kerran! Mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin vuodenajat vaihtuvat. Huh!

HELMIKUUSSA päivä oli jo pidentynyt huomattavasti ja luntakin oli kiitettävän paljon. Luonnossa samoiltiin, mutta ehdin myös lukea useamman kirjan kuten tilaamani Suomalaisen päivä -kirjan ja osallistuin itsekin ensimmäistä kertaa tarinankeruuhaasteeseen. Kirjoitin ylös, mitä tein 2.2.19. Mielenkiintoinen haaste! Odotan jo kovasti, millainen kirja kootaan ko. päivän tarinoista.

MAALISKUUSSA kävin mm. mielenkiintoisessa kierrätysnäyttelyssä. Farkuista oli tuunattu vaikka mitä yllättävää uusiotuotetta.

HUHTIKUUSSA kukat jo puskivat lämpenevästä maasta. Lisääntyvä valo antoi energiaa.

TOUKOKUUSSA käytiin jo aika usein mökillä. Yhtenä kauniina sunnuntaina kävelin mökille loppukilometrit ja ikuistin samalla katoavaa maisemaa. Tämä edesmenneen  tätini pikkuinen asuintalo purettiin syksyllä ja tontille on jo nyt noussut uusien omistajien komea hirsitalo.

KESÄKUUSSA kävin konsertissa Toivakan kauniissa, mutta erikoisessa kirkossa. Sulosäveliä kuunnellessa tuli tähyiltyä värikkäitä katto- ja seinämaalauksia.

HEINÄKUUSSA matkustettiin Tukholmaan, jonka katuja olin tallannut edellisen kerran vuonna 1984. Lämpötila Tukholmassa oli alhainen ja vettäkin sateli koko ensimmäisen päivän. No, ei se tahtia paljon haitannut. Mukava matka!

ELOKUUSSA oli ikimuistoinen luokkatapaaminen. Viisikymmentä vuotta sitten aloitimme koulutiemme. Tapaaminen oli ihana ja sisälsi monenmoista muisteloa, naurua ja herkistymistäkin.

SYYSKUUSSA tuli hyödynnettyä metsän antimia. Kälyn kanssa haettiin puolukkaa metsästä ja niillä on herkuteltu pitkin loppuvuotta.
Mökillä kerättiin tatteja, niitä syötiin ja pakastettiin.

LOKAKUUSSA olin tutustumassa Oodiin, Helsingin upeaan uuteen kirjastoon.
Keski-Suomeen saatiin jo ensilumet ja pakkasyöt.

MARRASKUUSSA elämämme mullistui ihanalla tavalla, kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi. Tämä oli vuoden suurenmoisin tapahtuma.
💗

JOULUKUU oli työntäyteinen, joten loma tuli tarpeeseen. Tietysti heti sairastuin flunssaan ja nenä turisee yhä. Koti oli kuitenkin suloista pukea jouluasuun ja hakea metsästä kuusi tupaan. Vanhan vuoden iltaa vietettiin ystävien kanssa.

Millainen oli Sinun vuotesi?