Voi, olipa kaunis päivä eilen! Ensimmäiset pilkkijät näkyivät jo tulevan kairoineen läheiselle lammelle. Vaikka lampi onkin jo jäätynyt, onko se NIIN jäätynyt, että sinne uskaltaa mennä? Aika uhkarohkeaa, sanoisin.
Lähdin päiväkävelylle lammen rantoja pitkin. Pilkkijät olivat poistuneet (liekö saaneet saalista), mutta kairausreiät olivat jäällä näkyvissä. Kaunis jääkansi on nyt muodostumassa ja jos pakkasta pitää viikonkin eikä lunta sada, saamme mahtavat luistelujäät. Sitä odotellessa!
Päivä on vielä lyhyt, mutta koko ajan minuutit lisääntyvät. Auringonlaskut ovat kyllä upeita ja saavat taivaanrannan loimuamaan.
tiistai 29. joulukuuta 2015
maanantai 28. joulukuuta 2015
JOULUNJÄLKEISTÄ ELÄMÄÄ
Arki alkoi. Tosin vielä kuuntelen jouluisia säveliä ja nautin kuusenkynttilöiden valoista hämärässä tuvassamme.
Joulumme meni leppoisasti: yhdessäoloa, perinteisten jouluruokien ja suklaan syöntiä, ulkoilua, kirkossa käyntiä, ystävien ja sukulaisten tapaamista. Kaikesta kiitollinen mieli.
Yhden joulupaketin mukana tuli suloinen väritettävä kortti. Vielä taitaa löytyä kaappien kätköistä poikieni vanhoja puuvärejä tähän puuhaan ja ilomielin kuvan väritänkin, sillä nyt on aikaa. Kortin toiselta puolelta löytyi mukava ja ajankohtainen toivotus: tästä päivästä lähtien alan viettää vuorotteluvapaani ensimmäistä jaksoa, joka kestää aina toukokuun puolelle asti! Joululomani venyy tällä kertaa siis melkoisen pitkäksi. :)
Joulumme meni leppoisasti: yhdessäoloa, perinteisten jouluruokien ja suklaan syöntiä, ulkoilua, kirkossa käyntiä, ystävien ja sukulaisten tapaamista. Kaikesta kiitollinen mieli.
Illalla selailin vielä saamiamme joulukortteja. Aikamoinen nippu niitä tulikin, jokaista lähettäjää ajattelin lämmöllä. Kortit pistän nippuun ja vien vintille niille varattuun pahvilaatikkoon, sillä en henno heittää niitä menemään.
Mahtavatkohan perinteiset kortit korvautua jossain vaiheessa kokonaan sähköisillä tervehdyksillä? Muutosta on jo ilmassa. Kenties nämä kortit ovat aikanaan aarteita.
Tunnisteet:
hiljaisuus,
joulu,
juhla,
kirkko,
kortit,
kynttilä,
lahja,
loma,
musiikki,
perhe,
sukulaisuus,
ystävyys
torstai 24. joulukuuta 2015
RAUHAISAA JOULUA!
Nyt taivaalle pimeän takaa
tähti on syttynyt.
Maan päälle se kirkkautta jakaa
Kaikille kansoille nyt.
Ei yksin jää yöhönsä kukaan,
kun valona Jeesus on.
Hän jokaista kutsuu mukaan,
Hän rakentaa sovinnon.
( Anna-Mari Kaskinen)
Oikein ihanaa, rauhallista ja hyvää joulua Teille kaikille!
maanantai 21. joulukuuta 2015
KAUPUNKIKIERROS
Aamulla huristimme täältä maalta kaupunkiin. Isoimmat ostokset on nyt tehty, joten taidanpa laskeutua hiljalleen joulunrauhaan. Sitä paitsi tänään on jo Tuomaan päivä, jolloin entisaikaan piti jouluvalmistelujen olla tehtynä: "Enää ei ollut aikaa teurastuksiin, oluenpanoon eikä kynttilän valamiseen. Kaiken ulkonaisen piti olla valmiina, kun Tuomas, joulun apostoli, saapui. Joulurauha on näet tarkoittanut myös rauhallisuutta ja lepoa arkisten askareiden hyörinästä.", kirjoittaa Kustaa Vilkuna kirjassaan Vuotuinen ajantieto. Totta puhuen ei kaikki aikomani ole vielä valmisteltu, mutta suurin osa kuitenkin. En aio ottaa stressiä.
No, kaupunkiin siis lähdettiin ja puolison kanssa sovittiin treffit, kun kummallakin oli omia reittejä kuljettavana. Otin kameran mukaan ihan sen takia, että halusin kuvata Sokoksen jouluisen näyteikkunan, eikä se todellakaan tuottanut pettymystä!
Lapsena oli juhlaa, kun pääsi vanhempien kanssa käymään Jyväskylässä joulun alla ja näkemään tuon kyseisen kauppaliikkeen satumaailman lasin läpi. Palasin siis hetkiseksi lapsuuteen siinä yksityiskohtia katsellessani.
Tänä vuonna toinen suurista ikkunoista oli varattu nukentekijöiden taidonnäytteille ja oli se upea! Suloinen talvimaisema, jossa eri aikakausien ihmiset ovat menossa kuka minnekin.
Mutta tämä sää! Sen puoleen ei tunnu yhtään jouluiselta. Mittari näytti reilusti plussa-asteita, joten meidän ei todellakaan tarvinnut tarpoa hangessa. Kotiin ajaessa aurinko paistoi ja tuntui siltä kuin olisimme vasta syyskuussa. Uskomatonta!
Mielikin oli lämmin, kun huomasin perinteisen Pelastusarmeijan joulupadan ja näin usean ihmisen pysähtyvän juttelemaan päivystäjän kanssa tai laittavan rahaa tai paketin keräykseen. Kaiken hälinän ja ihmisvilinän keskellä on hyvä pysähtyä joulun perimmäisen sanoman äärelle. Iloitsin kaupungin kristillisten seurakuntien yhteisestä viestistä, joka oli viritetty pääkadun ylle.
No, kaupunkiin siis lähdettiin ja puolison kanssa sovittiin treffit, kun kummallakin oli omia reittejä kuljettavana. Otin kameran mukaan ihan sen takia, että halusin kuvata Sokoksen jouluisen näyteikkunan, eikä se todellakaan tuottanut pettymystä!
Lapsena oli juhlaa, kun pääsi vanhempien kanssa käymään Jyväskylässä joulun alla ja näkemään tuon kyseisen kauppaliikkeen satumaailman lasin läpi. Palasin siis hetkiseksi lapsuuteen siinä yksityiskohtia katsellessani.
Tänä vuonna toinen suurista ikkunoista oli varattu nukentekijöiden taidonnäytteille ja oli se upea! Suloinen talvimaisema, jossa eri aikakausien ihmiset ovat menossa kuka minnekin.
Mutta tämä sää! Sen puoleen ei tunnu yhtään jouluiselta. Mittari näytti reilusti plussa-asteita, joten meidän ei todellakaan tarvinnut tarpoa hangessa. Kotiin ajaessa aurinko paistoi ja tuntui siltä kuin olisimme vasta syyskuussa. Uskomatonta!
Mielikin oli lämmin, kun huomasin perinteisen Pelastusarmeijan joulupadan ja näin usean ihmisen pysähtyvän juttelemaan päivystäjän kanssa tai laittavan rahaa tai paketin keräykseen. Kaiken hälinän ja ihmisvilinän keskellä on hyvä pysähtyä joulun perimmäisen sanoman äärelle. Iloitsin kaupungin kristillisten seurakuntien yhteisestä viestistä, joka oli viritetty pääkadun ylle.
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
PIENI PALA PAPERIA...
... ja silti siihen voi sisällyttää niin paljon kauneutta! Joka vuosi odotan, millainen mahtaa olla uusi joulupostimerkki ja ainahan ne ovat ihania ja mielenkiintoisia. Olen tallettanut jouluisia postimerkkejä ja kaivelin niitä yhtenä iltana esiin. Piti oikein suurennuslasilla tarkastella hienoja yksityiskohtia. Osa merkeistä on repaleisia, mutta sepä ei minua haittaa, kun en ole mikään filatelisti; kunhan keräilen merkkejä kauneuden ja muistojen vuoksi.
70-luvulla postimerkin sai muutamalla kymmenellä pennillä, 80-luvulla piti maksaa jo paljon enemmän. Aiheina olivat usein pukki ja porot tai hevosreen kyydissä olevat kirkkoon matkaajat. Niin suomalaista!
Iloa metsän ja pihapiirin eläimille.
Esikoinen oli alle kaksi kuukautta vanha, kun liimailin näitä merkkejä joulukortteihin. On hanget korkeat nietokset niin kaupunki- kuin maalaismaisemassa.
Kuopuksen syntymävuonna oli puolestaan hellyttäviä lasten piirtämiä kuvia.
Äitini oli samanlainen muistojen tallettaja kuin minäkin, joten hänen kätköistään löytyivät nämä Ruotsista sukulaisilta tulleet joulumerkit.
Puolisonkin sukulaisia asuu pitkin maailman, joten jouluaiheisia merkkejä on tullut niin Kanadasta, Englannista kuin Espanjasta. Alin merkki on tämän vuoden tuotantoa Saksasta. Kauniita kaikki!
70-luvulla postimerkin sai muutamalla kymmenellä pennillä, 80-luvulla piti maksaa jo paljon enemmän. Aiheina olivat usein pukki ja porot tai hevosreen kyydissä olevat kirkkoon matkaajat. Niin suomalaista!
Iloa metsän ja pihapiirin eläimille.
Esikoinen oli alle kaksi kuukautta vanha, kun liimailin näitä merkkejä joulukortteihin. On hanget korkeat nietokset niin kaupunki- kuin maalaismaisemassa.
Kuopuksen syntymävuonna oli puolestaan hellyttäviä lasten piirtämiä kuvia.
Äitini oli samanlainen muistojen tallettaja kuin minäkin, joten hänen kätköistään löytyivät nämä Ruotsista sukulaisilta tulleet joulumerkit.
Puolisonkin sukulaisia asuu pitkin maailman, joten jouluaiheisia merkkejä on tullut niin Kanadasta, Englannista kuin Espanjasta. Alin merkki on tämän vuoden tuotantoa Saksasta. Kauniita kaikki!
lauantai 19. joulukuuta 2015
JOULUVALMISTELUJA
Lomani alkoi leipomisella, totta kai! Minusta leipominen on tosi rentouttavaa. Tänään olen pistänyt käteni sekä ruisleipä- että sämpylätaikinaan sekä pyöräytellyt perunarieskoja. Kunhan leivinuuni vähän vielä jäähtyy, laitan saaristolaisleivät paistumaan. Arvata saattaa, että tuoksu on tällä hetkellä kyllä aika ihana.
Viikolla sain postin mukana tekemäni kirjan, joka menee lahjaksi esikoiselle ja hänen puolisolleen. Siihen on talletettu yli neljäsataa valokuvaa talonrakennusvuodesta. Kirjaa tehdessä hirvittelin, miten kova ja hikinen urakka heillä on takanaan, mutta samalla mietin, miten ihanaa on nyt viettää ensimmäistä joulua uudessa kodissa. Koko valtava työmäärä on ollut vaivan arvoista.
15 vuotta sitten esikoinen väkersi neljännellä luokalla nokikasvoisen"Ruipelopukin" ja viime vuonna oman talon. Kädentaidot ovat siis melkoisesti kehittyneet.
Tontut Tommi ja Tiina saavat lähteä kirjan mukana uuteen kotiin jouluja viettämään. Tänä iltana paketoin lahjan. Joulu on askeleen lähempänä!
Viikolla sain postin mukana tekemäni kirjan, joka menee lahjaksi esikoiselle ja hänen puolisolleen. Siihen on talletettu yli neljäsataa valokuvaa talonrakennusvuodesta. Kirjaa tehdessä hirvittelin, miten kova ja hikinen urakka heillä on takanaan, mutta samalla mietin, miten ihanaa on nyt viettää ensimmäistä joulua uudessa kodissa. Koko valtava työmäärä on ollut vaivan arvoista.
15 vuotta sitten esikoinen väkersi neljännellä luokalla nokikasvoisen"Ruipelopukin" ja viime vuonna oman talon. Kädentaidot ovat siis melkoisesti kehittyneet.
Tontut Tommi ja Tiina saavat lähteä kirjan mukana uuteen kotiin jouluja viettämään. Tänä iltana paketoin lahjan. Joulu on askeleen lähempänä!
perjantai 18. joulukuuta 2015
PIENIÄ VIERAILIJOITA
Eilen aamuna heräsin varhain ja pistin tupamme kuntoon pieniä vieraita varten. Syksyn mittaan yksi jos toinenkin päiväkodin lapsista oli ilmaissut halunsa tulla kotiini vieraisille, joten päätin sitten kutsua yhdellä kertaa koko lapsukaisten joukon meille kylään.
Tonttu oli aamutohinoiden aikaan jättänyt kuistillemme kirjeen, joka oli osoitettu päiväkodin väelle. Oli siinä ihmettä kerrakseen! Mistä se tonttu tiesikin jättää viestin lapsille ja juuri meidän kuistille?
Ohjelmaan kuului herkkujen syönnin lisäksi pieni etsintätehtävä. Kadonneita pikkulapuista syntyi jouluinen kuva tonttujen pajasta. Olikohan kirjeen jättänyt tonttu ehtinyt piilottaa kuvapalasetkin sillä aikaa, kun minä katoin pöytää?
Vierailun päätyttyä liityin iloiseen joukkoon ja jatkoin työpäivääni päiväkodissa. Tontun kirjeessä muuten luki, että lapsia odottaa yllätys päiväkodissakin ja toden totta: säkillinen pikkupaketteja oli ilmestynyt toimiston nurkkaan sillä välin, kun lapset olivat retkellä. Tontuilla on salaiset askeleet ja iloisia yllätyksiä näin joulun alla.
Tonttu oli aamutohinoiden aikaan jättänyt kuistillemme kirjeen, joka oli osoitettu päiväkodin väelle. Oli siinä ihmettä kerrakseen! Mistä se tonttu tiesikin jättää viestin lapsille ja juuri meidän kuistille?
Ohjelmaan kuului herkkujen syönnin lisäksi pieni etsintätehtävä. Kadonneita pikkulapuista syntyi jouluinen kuva tonttujen pajasta. Olikohan kirjeen jättänyt tonttu ehtinyt piilottaa kuvapalasetkin sillä aikaa, kun minä katoin pöytää?
Vierailun päätyttyä liityin iloiseen joukkoon ja jatkoin työpäivääni päiväkodissa. Tontun kirjeessä muuten luki, että lapsia odottaa yllätys päiväkodissakin ja toden totta: säkillinen pikkupaketteja oli ilmestynyt toimiston nurkkaan sillä välin, kun lapset olivat retkellä. Tontuilla on salaiset askeleet ja iloisia yllätyksiä näin joulun alla.
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
NÄPERTELYÄ
Saan silloin tällöin askartelu- ja käsityöpuuskia. Noin kuukausi sitten virkkasin lumihiutaleita ja pikkuisia lumikuusia oikein urakalla (päivitän kuvia ehkä jossain vaiheessa). Eilen illalla, ihan hetken mielijohteesta, kaivoin vanhoja, käyttämättömiä joulukortteja sekä jouluisia papereita esiin ja koristelin tulitikkurasioita tuliaislahjoiksi. Homma karkasi käsistä, kun askartelu oli niin mukavaa. Jolleivat tulitikkulaatikot olisi loppuneet, olisin askarrellut niitä vaikka kuinka paljon. Jouluradion mukava musiikki siivitti saksia ja antoi ajatuksia. Työpäivän jälkeinen väsymyskin katosi jonnekin. Käsillä tekeminen on niin rentouttavaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)