NÄKEMIIN KESÄ!

    Kesän viimeinen päivä aamulla kello 7: Viileän kostea sää iski vasten lehden hakijan kasvoja.

                                  Luonto on jo hyvää vauhtia valmistautumassa syksyyn,

ja kiitollisin mielin suljen tämän kesän lämmön, kukkaloiston, perhoset, linnunlaulun ja valoisat yöt  muistojen joukkoon.

YÖKASTEEN KÄYNTIKORTTI

Illalla sumu alkoi levitä pitkin tienoita ja aikaisin aamulla se vielä harsotti maisemaa. Lähtiessään kosteus jätti käyntikorttinsa kasveihin.  En voinut olla kaivamatta kameraa esille ennen töihin lähtöä.

ORANSSI

Sataa? Vai paistaa? Kovin epävakaista on ollut tänään. Aamupäivän aikaan oli hieno, lämmin ja aurinkoinen sää, mutta juuri äsken satoi ravakasti vettä, kuulosti jopa siltä, että ukkonen taisi jyrähtää. Säätila tuntuu vaihtuvan ihan muutaman minuutin välein.

Luonto alkaa joka tapauksessa pukeutua syksyiseen asuun.

TUULIEN TEITÄ

Eikö ole ihmeellistä tämäkin: kukinnon aika on ohi ja siementen on aika lentää tuulien teitä.   Käsittämätöntä, että pikkuruinen, lähes   huomaamaton  siemen kätkee sisäänsä uuden elämän tiedon ja kasvuvoiman. Hyvään ja otolliseen maahan pudottuaan ja uinuttuaan talven yli se kasvattaa ensi kesänä uuden kukkasen. Juuri sellaisen, mitä varten se on luotu.

               Tätä ihmetellessä toivotan kaikille Kylätiellä poikenneille leppeää lauantai-iltaa!
       

LISÄÄ VIERAITA

Sade hätisti minut pois herukkapensaista, joten istahdin koneelle ja latasin eilen ottamani kuvat tänne. Keltaisena hehkuvat kukat houkuttelivat lisää perhosvieraita aterialle. Tämä lienee hopeatäplä?

KEVEÄ KUIN PERHOSEN SIIPI

 

Tänä kesänä olen nähnyt harvinaisen vähän perhosia, mutta tämä ilmiöhän on todettu myös valtakunnallisesti. Onneksi edes muutama perhonen on lennähtänyt pihaan Kallionauhusten houkuttelemina.

Mutta mikähän ötökkä se tämä on, joka tarrautui horsman kukintoon kuin halatakseen?

TUTTUA JA TUNTEMATONTA

Viimeinen lomapäivä ennen töiden alkua kului lähikaupungissa Jyväskylässä. Hyvän ystävän kanssa tuli kierreltyä tuttua kaupunkia, mutta uusia löytöjä tehden. Aina ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan!

Auton jätimme satamaan ja ihailimme Jyväsjärven maisemaa, Kuokkalan siltaa sekä Kuokkalan kaupunginosaa. Monesti olen ajanut siltaa pitkin, mutta täältäpäin en ole koskaan sitä katsellut.

                      Sillassa kiikkuu yksinäinen Keinuja. Myrskysäällä taitaa saada hyvät vauhdit...

Rantaraittia pitkin kävellen saavuimme lähelle yliopiston rakennuksia ja päädyimme ihastelemaan arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelemia puutaloja. Aluella on joskus järjestetty opastettuja kierroksia, yksi niistä löytyy täältä.

    Kaupunki oli täynnä rallikansaa ja tietysti myös ostoskadulle pystytettyjä myyntikojuja...

                                          ... sekä katutaiteilijoita.

Väinönkadulle on levitetty kirjava räsymatto. Ensimmäinen "matto" kului jo pois, mutta tässä värit ovat vielä säilyneet, vaikka tallaajia on varmasti ollut paljon.

  Kävelykierros päätyi takaisin satamaan, jossa vilskettä ja vipinää riitti rallien lähestyessä loppuaan.

 

 Mutta näytti satamassa olevan muitakin huimapäitä! Huh, ihan mahanpohjasta otti, kun katsoi tätä vauhdikasta menoa.


Hetken mielijohteesta hyppäsimme laivan kyytiin ja katselimme kaupungin maisemia vesiltä käsin. Paatti pysähtyi myös asuntomessualueen rannassa.

 Harjullakin vielä käytiin ennen kotiinlähtöä. Kuivuudesta huolimatta kukkaset jaksoivat hymyillä meille satunnaisille matkailijoille.

Loma on siis ohi ja töissä oltu jo kaksi päivää. Kesäiset päivät kääntyvät vääjäämättä kohti syksyä.