LEMPEÄT LEHMÄT

Pyörähdin torstai-iltana lapsuuden maisemissa. Veljeni ja hänen vaimonsa maitotilalla oli lehmät saatu lypsettyä ja tyytyväisinä ja utareet tyhjinä lemmut kirmasivat vihreille laitumille syömään tuoretta ruohoa. En varmaan ikinä kyllästy katsomaan pellolla käyskenteleviä lehmiä. Siihen tottui jo pienestä pitäen, kun kasvoin maalla ja vanhempien toimeentulo tuli pääasiassa navetasta. Lapsena juostiin isolla porukalla sisarusten ja serkusten kanssa lehmähaan poikki rantaan uimaan ja joskus kiireessä tuli astuttua lehmän kakkaläjään eli "liukumiinaan". Vähän paljaita varpaita pyyhittiin puhtaaseen ruohoon ja loput huuhtoutuivat juostessa ja viimeistään vedessä. Näillä samoilla pelloilla lemmut kulkevat edelleen. 💚

Kanki (Kaikkonen)

Lehmät ovat jotenkin niin sympaattisia eläimiä. Niiden elämä on oikeastaan slow-elämää (vaikka ne välillä pistävätkin juoksuksi pellolla) ja samettisilmien katse on lempeä. Jokainen on oma persoonansa ja vaikka Eu on määrännyt jo vuosikymmenten ajan tunnistelevyt lehmien korviin, on näillä lemmuilla myös ihan omat nimet. Joka vuosi määritellään nimien alkukirjain ja samana vuonna syntyvät vasikat saavat siis vaikka A:lla alkavan nimen: Aallotar, Aura, Alina, Arbella, Asta...

Näillä rouvilla on ihan omat rintaliivit, jotka kannattelevat maidosta täyttyviä utareita. 😊

Ilotar

Älli

Lemmuilla on karhea kieli. Lapsena annoin joskus lehmien nuolla kämmentäni, kun se kutitti niin mukavasti. Lehmät nuoleskelevat välillä toisiaankin. Liekö samalla osoitus hellyydestä ja kaveruudesta? On ne niin hellyttäviä!

Luumu ja Muru

 

Luumu ja Muru

Lehmät ovat myös uteliaita ja sosiaalisia. Jo nämäkin tulivat heti tekemään tuttavuutta aidan viereen, kun niitä kuvailin ja juttelin niille leppoisasti. 

Maidontuotanto on kovaa puuhaa. Työt navetassa alkavat anivarhain ja sama rumba jatkuu iltalypsyllä. Poikiminen ja pienten vasikoiden juottaminen vie myös paljon aikaa ja vaatii äärimmäistä huolellisuutta. Maidon laaduntarkkailu on tärkeää ja puhtaudesta on pidettävä erityistä huolta. Navettatöiden välissä on ehdittävä tehdä muita maatalon töitä ja varsinkin kesä on kiireistä aikaa. Työpävien pituus venyy helposti yli 12-tuntisiksi. Tiedätkö, paljonko tuottaja tienaa yhdestä lypsetystä maitolitrasta? 36 centtiä! Eli siis, kun kannan itse kymmenen litraa maitoa kaupasta, tuottaja saa siitä hyvästä 3,60 euroa itselleen. Ei ole paljon!

Maidontuotanto Suomessa vähenee koko ajan. Varsinkin tänä kesänä olen miettinyt paljon sitä, loppuuko maanviljelys, maidontuotanto ja lihakarjanpito joskus tästä maasta vielä kokonaan. Puskettuvatko pellot muuttaen maisemaa? Toivottavasti ei! Ymmärrän sen, että yhä harvempi uskaltaa ottaa taakakseen isot velat, jota sukupolvenvaihdos ja tuotannon kehittäminen vaativat enkä yhtään ihmettele, ettei esim. karjatalouden sitovuus, pienet tulot ja pitkät työpäivät houkuttele alalle uusia yrittäjiä, mutta silti toivon, että tässä maassa omavaraisuus säilyisi. Omalta osaltani koetan kantaa korsia kekoon ostamalla suomalaista ruokaa.

Melo

                    "Ammuu! Terveisiä laitumelta! Täältä sitä suomalaista, puhdasta maitoa tulee!"

PS: Uusia lukijoita on tullut joukkoon. Sydämellisesti tervetuloa!

PISAROITA

Meillä on satanut lähes koko päivän. Päivällä pilvet pidättelivät pisaroita jonkin aikaa ja lähdin heti lenkittämään Mauri-koirulia. Lenkin aikana alkoi jälleen sadella, joten kotiin palasi kaksi kastunutta kulkijaa. Keitin kahvit, kuivailin Maurin turkin ja tassut ja otin kirjan luettavaksi. Sadepäivä meni siis ihan leppoisissa merkeissä.
Illansuussa sade piti jälleen taukoa ja kiirehdin kameran kanssa ulos kuvatakseni kastepisaroiden helminauhoja kukkasten mekoilla. Ei kuviin ihan pysty vangitsemaan sitä kauneutta, mitä silmällä havaitsee, mutta jotain kuitenkin.

Huomiseksi on luvattu viimein poutaa, lämpöä ja auringonpaistetta pienellä sadevarauksella.

               Ilokseni huomasin, että Kylätielle on liittynyt uusia lukijoita. Sydämellisesti tervetuloa!💚

KAUNISTA KAHVIPUSSISTA

Eilen ajelin Äänekoskelle käväistäkseni kahvipussikäsitöiden näyttelyssä. Kirjaston Hoikkassalissa on usein mielenkiintoisia näyttelyitä, joten en millään malttanut olla käymättä siellä jälleen kerran.

Olen joskus ollut itsekin kahvipussiaskartelun kurssilla, mutta en saisi ikinä tehdyksi näin upeita käsitöitä, vaikka kuinka väkertelisin.

Käsittämätöntä, miten joillakin voi olla noin paljon luovuutta, taitoa ja hahmotuskykyä saada aikaiseksi jotain näin kaunista ja viehättävää poisheitettävistä kahvipusseista (sekä kissan-ja koiranruokasäkeistä).
Askartelut ovat Johanna Arho-Forsblomin  ja Brita Laineen tekemiä. Kuvausluvan kysyin kirjastovirkailijalta.

 

Töiden määrästä päätellen näiden pussien sisällöstä on juotu tuhansia kuppeja kahvia! 😏 No, me suomalaiset juommekin asukaslukuun suhteutettuna maailman eniten tuota tummaa voimajuomaa...

TAIDETTA KADULLA

Jyväskylän katukuvaa koristavat tänäkin kesänä mitä moninaisimmat taideteokset. Vajaa pari viikkoa sitten Aalto-kiertoajelua ennen ehdin kuvata myös kadunvarren "kukkasia", jotka sijaitsevat Käsityömuseon lähettyvillä. Virkatut kukkaisvyöt puidenrunkojen ympärillä ovat todellinen piristys.

Taidemuseon edessäkin on hauska väriläiskä, Jonna Suurhaskon Green Leak. Pinkit putket kulkevat kadun poikki ja tuntuvat imaisevan vihreän nurmikon harmaalle asfaltille kadun toiselle puolelle. Tosi hauska ja yllättävä idea, vai mitä?
   

Teoksen vieressä näkyy Jussi Heikkilän pronssinen veneenrunko. Teoksen nimi on Matkalla ja se ilmestyi katukuvaan kesällä 2016.

Kirkkopuiston edustalla on hieman vanhempaa taidetta, nimittäin 1944 pystytetty Oskari Raja-Ahon Neito, joka tunnetaan myös nimillä Kevät tai Ikävä. Isäni otti joskus 50-luvun alussa diakuvia Jyväskylästä  ja yhdessä kuvassa komeilee myös tämä samainen Neito. Taitaa olla vuosien saatossa ollut aika suosittu kuvauskohde.

Taidetta kadulta löytyy myös suuntaamalla katseensa alas. Keväällä 2015 tehdyt Jim Pachorin mosaiikkiteokset on tarkoitettu yliajettaviksi ja -käveltäviksi. Yksi niistä, Equal birds, löytyy aivan taidemuseon edustalta.
Lisää  Pachorin mosaiikkiteoksia mm. täältä. 

Ja tämä (vihainen) lintu päivysti kirkkopuistossa. Lienee odotellut viinerinjämiä. 😊