IHAN PIHALLA

Eihän sitä pystynyt tätä päivää sisällä viettämään, kun kevätaurinko houkutteli pienelle luontoretkelle. Ystävämmekin saatiin mukaan ja sehän teki reissusta kaksinverroin mukavampaa.

Komeasta portista sisään ja sitten metsäpoluille!

No joo, se sama aurinko oli saanut muitakin liikkeelle ja aluksi piti suorastaan etsiä vapaata paikkaa autolle. Onneksi Kapeenkosken alue on niin iso, ettei siellä kukaan pysty tulemaan ihan iholle, vaikka nuotiopaikallakin meitä oli useita.

Jotkut uskalikot olivat koskenlaskussa.

Kosken vieressä kulkevat polut olivat välillä aika haastavia kuljettavia, paikoin vielä jäisiäkin. Kyllä kiitin mielessäni, että päädyin ottamaan piikkikengät jalkaan.

Honkaristilläkin pysähdyttin. Sotien jälkeen Äänekosken, Laukaan ja Suolahden seurakuntien yhteisiä juhannusjuhlia on vietetty täällä säännöllisesti, mutta jo sitä ennen, vuosisatoja aiemmin tällä paikalla on saarnattu ja rukoiltu.

Vielä reipas nousu harjun päälle...

... ja vilkaisemaan kanavaa, joka odottaa kesää ja tulevaa veneilykautta.

Hyvää palmusunnuntain jatkoa Sinulle!
Oletko Sinä liikkunut tänään luonnossa ja aistinut kevään tuntua?

PS: Peipon laulua kuulin viime tiistaina, töyhtöhyypät käyskentelivät pihapellolla perjantaina.

JÄÄSEINÄMÄN VIERELLÄ TUNSIN ITSENI PIENEKSI

Elämme kummallisia aikoja!
Itsekin jouduin jäämään tänään kotiin flunssan takia. Uskoisin (ja ainakin toivon), ettei sairastumiseni johdu koronasta vaan ihan kotoisista peruspöpöistä, jotka murtautuivat vastustuskykyni ohitse kehoon. No, nyt siis niiskutellaan.

Aamupäivän tein etätöitä, etsin kaikkea mahdollista eskarimateriaalia, kirjoittelin wilmaviestejä, soitin monta puhelua, mietin, pohdin, pähkäilin. Sitten päätin lähteä vähän tuulettumaan. Päässä pyöri niin monenlaista ajatusta, että suuntasin lähimetsään kameran kanssa, kapusin kallion kupeelle ja kuvasin massiivisia jääputouksia. Metsässä olo rauhoittaa aina.

 Elämä jatkuu kaikesta huolimatta!

Vanha kuusipuu oli heittänyt oravalle tarjottavaa.

Ja ne jääputoukset!

Ensin pieniä...

...ja sitten vähän isompia:

  
Huh, olin aika korkealla! Kyllä piti tarkasti miettiä, mihin jalkansa astuisi.

 Jään vankeja:

Alas kavutessani alkoi päässäni yhtäkkiä soida virsi 600: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt...  Kuuntele Sinäkin tuo virsi; lohduttakoon se Sinua niin kuin minuakin.

KOIRAILUA JA KULTTUURIA

Poikamme perheen ihana karvapallo, reilun neljän vuoden ikäinen corgi Mauri on ilotuoja, uskollinen kaverini, jonka seurassa aina tunnen riemua ja rentoudun. Tiistaina sain olla Maurin kanssa monta tuntia ja voi että meillä oli yhdessä hauskaa!

Aamulla oltiin pitkällä kävelylenkillä. Mauri nautti olostaan seuratessaan erilaisia hajuja ja laski selällään pientä mäkeä, jossa vielä oli lumilämpäre. Jäälläkin käytiin ja Mauri taisteli rannan osmankäämien kanssa tehden niistä pientä silppua. Ihana, rakas Mauri! 💜

Lumikylpy

Eilen sitten hyppäsinkin veljeni ja kälyni kyytiin ja matkustimme Mänttään taidematkalle. Uneliaan oloinen tehdaskaupunki on erityisesti kesäisin melkoisen suosittu matkailukohde museoidensa ansiosta.

Täällä sitä Serlan vessa- ja talouspaperia valmistuu.

Ensin ajeltiin Joenniemen kartanoon sekä Gustaf-museoon. G.A. Serlachius asui aikoinaan Joenniemen kartanossa ja kuutisen vuotta sitten kartano sai kylkeensä modernin museo-osan eli paviljongin, joka puurakenteisena istuu mielestäni  hyvin miljööseen.

Ennen sisälle menoa kierreltiin pihapiirin veistospuistossa.

Antero Toikka: Equinox

Harri Kivijärvi: Eukleides, diapaasi, 9 osaa

 

 

 

Luonnon taidetta rantajäällä: Hauenpää 😊

Hannu Palosuo: Salle de Musique

Väin Aaltonen: Leikkivä nuorukainen (1929- 30)

Matthew Day Jackson: Mahtava lohduttomuus

Nuha!😉

Kattomaalaus, Lennart Segerstråle: Kirjallisuuden synty

Walter Runeberg: Rakkaus ja Kuolema

Emil Wikström: Kalapoika

Monta Helene Schjerfbeckin maalausta.

 

 

Paviljongissa on tällä hetkellä esillä Nanna Hännisen How about the Future?

 sekä Italian nykytaidetta, Onnea etsimässä.
 

Pietro Ruffo: Italia palasina

Matteo Montani: Rukous (Teos muuttaa muotoaan sulamalla. Rukoilijasta ei ole enää näkyvillä kuin selkäpuoli)

Frederico Pietrella: Huhtikuun 26. päivästä kesäkuun 30. päivään vuonna 2015

Uskomatonta, mutta taideteos on tehty todella kokonaan leimasintekniikalla pienistä päiväyksistä!

Samalla lipulla pääsi vielä toiseenkin museoon eli Göstaan Mäntän keskustassa. Se ansaitsee oman päivityksensä! Jatkoa siis seuraa...