KESÄMUISTOJA

Aika monta kesäistä kuvaa olen tänne blogiin viime kuukausina ladannut, mutta vielä innostuin kaivamaan kuva-arkistoja osallistuakseni Pieni lintu-blogin kuvahaasteeseen. Korona-ajasta huolimatta kesä sisälsi monta mukavaa kohtaamista, pientä reissua ja ihmettelyn aihetta.

Kesäkuussa käväisin ystävän luona hakemassa kukantaimia ja samalla ihastelin pihamaalla tepastelevaa kanalaumaa kukkoineen. Sisällä lämpölampun alla piipitti suloisia pikkutipuja.

Toisen ystävän kanssa käväistiin kesäkuussa Salmelan taidekeskuksessa ja tulomatkalla poikettiin juomassa leivoskahvit ja -teet Karoliinan Kahvimyllyssä Leivonmäellä. Ihana paikka, vaikka nykyisin sijaitseekin hieman rauhattomamman reitin varrella kuin aiemmin. Maukkaiden leivosten lisäksi tarjolla oli nostalgista silmänruokaa.

Heinäkuun taivaalla pörisi, kun lannoitehelikopterit lensivät metsään ja takaisin pellolle täydennystä hakemaan. Enpä ollut tällaistakaan ennen nähnyt.

Tämmöisiäkin muistoja tästä kesästä!
                                                      

ELOKUUTA

Elokuu on ylittänyt jo puolenvälin ja kuljemme vääjäämättä kohti syksyä. Pieni haikeus kaivertaa sisimmässä, mutta näinhän se vuodenkierto menee. Onneksi vielä on ollut suhteellisen lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Työt ovat alkaneet rytmittää elämää.
Eilen kävin vielä kälyn kanssa mustikassa ja tulimme hyvän saaliin kanssa metsästä. Suurimmat löytämäni marjat olivat pensasmustikan kokoisia ja makukin oli vielä ihan mehukas. Kyllä nyt talveksi riittää herkkua!

Puutarhassa karviaispensaat notkuvat marjoista. Käytämme karviaiset ihan vaan syöntimarjoina suoraan pensaista. Mauri-koirakin mielellään herkuttelee mustikoilla ja karviaisilla.

Tyrniä on myös runsaasti. Marjoja olen napsinut päivittäin ja ne alkavat olla valmiita kerättäväksi. Katsotaan, kumpi ehtiin ensin: me vai lintuparvi. Viime vuonna marjat hävisivät yhdessä yössä, joten me hävisimme sen kisan.

Syyskesän kukat hehkuvat värikkäinä. Pörriäsiä riittää!

Olen tänä kesänä kasvattanut krasseja, jotka ovat intoutuneet kasvamaan valtaviksi runsaan lannoituksen ansiosta. Olenkin kerännyt krasseja pieninä kimppuina kehäkukkien seuraksi keittiön pöydälle iloa tuomaan. Makroasetusten avulla olen päässyt ihastelemaan kukkien upeita yksityiskohtia.

Alkukesästä autotallin vintille pesi pääskysyhdyskunta ja nyt lintusten lukumäärä on moninkertaistunut. Poikaset ovat vahvistaneet siipiään ja kasvattaneet taitojaan. Illalla seurailin pitkään niiden lentonäytöksiä pihamme yllä. Syksyn tuloa ennakoi myös se, että lintuset kokoontuvat langoille suunnittelemaan muuttopuuhia. Eilen laskin 27 pääskysen istuvan yhtä aikaa sähkölangalla. Kävi siinä melkoinen sirkutus!

                  AURINKOISEN LÄMMINTÄ JA IHANAA SUNNUNTAITA SINULLE!

PUUN LATVOJEN TASOLLA

Viimeisen lomapäiväni kaupunkikierros päättyi Harjulle. Ritan kanssa kiipesimme hitaaseen tahtiin Neron portaita ja ihailimme samalla hehkuvia kukkaistutuksia portaiden molemmin puolin. Harjun portaat ovat legendaariset, suorastaan yksi Jyväskylän maamerkeistä. Ne rakennettiin työllistämistyönä vuonna 1925, samana vuonna, kun isäni syntyi.

Huh, mikä kiipeäminen! Mutta perille päästiin!

Tänne suunnistettiin:

Kärsin korkeanpaikankammosta, mutta siedätin itseäni ja menimme hissillä Vesilinnan torniin näköalatasanteelle. Ja hei, olimme puiden latvoja korkeammalla! Ei voi mitään, mutta kyllä päätä vähän heikotti ja polvitaipeita kivisti. Näkymät olivat kuitenkin niin hienot, että kannattihan tänne tulla.

Laajavuori ja Matti Nykäsen hyppyrimäki:

Viitaniemi ja Alvar Aallon suunnittelema Viitatorni, jossa veljenikin aikoinaan asui nuorikkonsa kanssa:

Kuokkalan silta ja Jyväsjärvi:

Jyväskylän keskustaa:

Harjun urheilukenttä ja Taulumäen kirkko:

Totta kai vähän herkuteltiinkin, kun oltiin tänne asti tultu. Kahvila-ravintola Vesilinnassa tarjolla oli mm. näitä herkullisen näköisiä ja asiaan kuuluvia Iltasoitto-leivoksia, joita tyydyin tällä kertaa vain kuvaamaan. Rita herkutteli leivoksella, minä otin jäätelöannoksen.

Hieno paikka herkutella! Legendaarinen ja sillä hetkellä myös sopivasti väljä paikka jutusteluhetkelle.

Ps. Jos olet nähnyt elokuvan Matti Nykäsestä, niin juuri täällä Vesilinnan ravintolan tasanteella kuvattiin Matin ja Mervin  (rooleissa Jasper Pääkkönen, ja  Elina Knihtilä) vihkiminen. 😉

MELKEIN METSÄSSÄ

Jos Käsityömuseon alakerrassa oltiin omenapuun alla, pääsi yläkerrassa melkein metsään.

"Teoksissa tulee erinomaisesti esiin suomalaisten uniikki metsäsuhde ja kokemukset, jotka värittävät elämää vielä kaupungistumisen aikakaudellakin. " (https://www.craftmuseum.fi/nayttelyt-ja-tapahtumat/vaihtuvat-nayttelyt/aulagalleria/metsasta-kasin-36-3082020)

 ”Yllättävää, että lapsuuteni pelottava kuusikko on minulle aikuisena mieluisin metsätyyppi; sammaloitunut kuusimetsä, jossa paljasrunkoiset puut kasvavat tiheässä. Luonnossa kulkeminen antaa minulle monin tavoin innoitusta työhöni. Puut, kannot, valon heijastukset ja erilaiset varjot ja jopa vaatimattomat risut tuovat minulle vahvoja esteettisiä kokemuksia” (taiteilija Tarja Heikkilä)

”Haluan siirtää luonnon haavoittuvuutta, haurautta ja kauneutta omaan materiaaliini puuhun, tuomalla sen kiehtovimmat ominaisuudet niin rakenteellisesti kuin esteettisesti esiin” (puuseppämestari Antrei Hartikainen)

Susanna ja Tobias Feuerbacher: Metsien salat

Lastulintuja ja eri puulaatuja; miten kauniita ja ainutlaatuisia!