OMENAPUUN ALLA

Viimeisenä lomapäivänäni perjantaina  suunnistin jo aamupäivästä Jyväskylään. Ensin tapasin entistä työkaveriani ja hänen suloista 1-vuotiasta tytärtään. Toisen treffikumppanini Ritan tapasin Kompassilla ja heti sieltä suunnistimme Suomen Käsityön museoon, jossa viimeksi olen vieraillut joskus viime vuoden puolella.

Kässämuseon näyttelyt ovat aina niin ihastuttavia eikä käynti tuottanut pettymystä tälläkään kertaa.
Ensin päästiin Omenapuun alle:

"Jyväskyläläinen nukkekotikerho Nukkis-Ystävät juhlistaa kymmenvuotista taivaltaan miniatyyrien maailmassa upottamalla kätensä multaan – pienessä mittakaavassa. Omenapuun alla -juhlanäyttelyyn rakentuu lumoava minimittainen siirtolapuutarha, jonka palstoilla näkyy niin nukkekotiharrastuksen kuin elämänkin moniulotteisuus." (https://www.craftmuseum.fi/nayttelyt-ja-tapahtumat/vaihtuvat-nayttelyt/aulagalleria/omenapuun-alla-73-3082020)

Minna Toivari, Villivatunkuja 6: Kissankullankaivaja Ensio oli onnekas ja sattui voittamaan kortinpeluussa Puujalka-Patelta tämän siirtolapuutarhamökin. Ensiota kiinnostaa haaveilu enemmän kuin mökin kunnostus, joten aikaa jää mm. tikanheitolle.

Minna Toivari, Kurtturuusunpolku 74: Aikaansaseuraava leskirouva Impi on kutsunut puutarhajuhliinsa ystäviään ja naapureitaan, mutta juhlissa on mukana myös Impin uusi poikaystävä. Heitä yhdistää hippimenneisyys.

Pirkko Hatni, Voikukkasenkaarre 10: Irmeli, lempinimeltään Iikku on peruscityihminen, joka lapsuusmuistojensa ansiosta kuitenkin haluaa möyhiä joka kevät multaa pienellä siirtolapuutarhamökillään. Pyöräilymatkan päässä olevalle mökilleen Iikku kutsuu viikonloppuisin ystäviään, joiden kanssa parannetaan maailmaa ja maaperää.

Minna Toivari, Hulluruohonvaltatie 1010: Tiedenainen Ilonan puutarhamökillä viljellään kokeiluluontoisesti kylähullunkaalia, jonka nauttiminen aiheuttaa voimantuntoa ja naamanpunoitusta. Tämän ovat panneet naapuritkin merkille seuratessaan rikkaruohojen kimpussa ahertavaa Ilonaa.

Eeva Mannila, Suvila, Helmikkäkuja 16: Eino ja Mari Tuulosen kesäparatiisi, jossa viihtyvät hyvin myös heidän lapsensa sekä lapsenlapsensa Hilla. Eino ja Mari ovat nyt sukuloimassa ja mökissä asuvat väliaikaisesti  Hilla sekä Johannes, jotka ovat opiskelijoita. Omistajapariskunta palaa pian omenasoseen keittoon sekä Omppulan perinteisiin sadonkorjuujuhliin.

Ilona Kauppi, Kuntopolku 6: Fysioterapetti Maria rentoutuu mökkinsä pihamaalla kiireisten työpäivien jälkeen. Hän on Omppulan uusi kesäasukas eikä vielä tunne naapureitaan. Viikonloppuisin Maria kuitenkin kutsuu ystäviään grillaamaan oman puutarhan satoa.

Piia Niskanen, Onnenpolku 8: Urbaani Viivi-Lotta Skan tutustui maalaiselämään poikaystävänsä kautta. Rakkaus hiipui aikanaan, mutta innostus puutarhanhoitoon säilyi. Kun mahdollisuus hankkia oma siirtolapuutarhamökki tarjoutui, Vivi-Lotta ei aikaillut. Mikäpä sen ihanampaa kuin nähdä siementen puhkeavan kukkaan!

Tuija Sieppi, Tyhjä tontti Omppulan laitamilla:  Omppulan alueen takanurkkaan on vaivihkaa siirretty elämää nähnyt asuntovaunu, kanakoppi ja muuta tavaraa, mutta kuka kumma sinne on muuttanut? Kuka rikkoo näin räikeästi Omppulan sääntöjä?

Tiina Honkanen, Kerppolan kesäkuja 8:  Iiris on perinyt tämän mökin tädiltään Taimilta, joka oli kova kukkien kasvattaja. Mökin sisustus on hyvin retroa ja sisällä näkyy myös Taimin käsityöharrastus. Iiris on oikein tyytyväinen ihastuttavaan perintömökkiinsä.

Lotta Leppälä, Rohtokuirimonkuja 3: Leiskuvatukkainen Agathe piipahtaa mökillään melkein joka viikonloppu ja peräti Lontoosta asti. Agathe on noita, mutta sitä eivät muut puutarhurit tiedä. Korkeintaan ihmettelevät hänen kummallisia kasvejaan. Agathe kaipaa pohjoisen hiljaisuutta ja pitää suomalaisista, jotka eivät liikoja kysele.

Hannele Kaipainen, Lepola, Ulpukkakuja 2: Lepolan rakensi merikapteeni Valdemar Luoto, joka on merivuosiensa ja eläkepäivien koittaessa rantautunut takaisin tänne. Valdemar käy ahkerasti kalassa kissansa kanssa ja valmistelee huikeita aterioita. Mitkä lie jauhomakkarat ovat kiellettyjen ruokien listalla.

Tuija Sieppi, Villa Amanda, Herukkatie 8:  Erik hoitaa pientä pihaa ja tekee kunnostustöitä suurella innolla. Työkoneita Erikillä on niin paljon, että naapureita ihan hymyilyttää. Amanda-rouva kestitsee ystävättäriään puutarhassa tai vetäytyy lukemaan hömppäkirjallisuutta kuistille.

Sirpa Jokinen, Sinisiipi, Korentokuja 13: Kainuussa kyläkauppaa pitävän rouva Hilma Tuumasen kesänviettopaikka Keski-Suomessa on todellinen henkireikä. Mökissään Hilma tekee ristisanatehtäviä tai lukee kirjaa, mutta hänen intohimonsa ovat myös puutarhatyöt, varsinkin ruusujen kasvattaminen sekä perhosten tutkiminen. Usein tyttärentytär Amalia haluaa tulla mökille mukaan.

Omppula on siis onnellisten ihmisten paratiisi vai voiko näistä kuvista muuta päätellä? Aivan ihana idea tehdä pienoismaailma kehyskertomuksineen! Näyttely on Käsityömuseossa vielä elokuun loppuun saakka.

PYÖRÄHDYS PUUTARHASSA

Olen monessa blogissa ihaillut kauniita kukkakuvia ja nythän jos koskaan on niiden aika. Harvemmin kukkapostauksia tulee keskitalvella...😄

Vanhan talomme pihapiiriä on muokattu ja uusia kasveja istutettu vähitellen vuosien ja vuosikymmenien kuluessa. Ensimmäisinä vuosina pihassamme rehotti nokkospuskia ja koiranputkea, mutta nyt kukkapenkeissä kukkii jo monenlaisia kasveja, joista pääosan olen saanut lahjoitustaimina.

Osaksi piha on myös luonnontilassa, jolloin villit kukat, kuten maitohorsma, pääsevät elämään omaa arvokasta elämäänsä. Horsma on hortakasvi, mutta en ole koskaan vielä kokeillut sitä ruuanlaitossa. Ehkä vielä joskus...

Päivänkakkarat ovat tontillamme lisääntyneet viime vuosina. Nekin saavat kasvaa valtoimenaan. Päivänkakkara on ihanan kestävä leikkokukkana ja kaunis katsella muutenkin.

Pihassa luontaisesti kasvavat myös kissankellot. Miten herkkää ja kaunista!

Muutama vuosi sitten sain anopilta tulikukan taimen. Se on ikivanha kasvi, joka ei kuulemma viihdy joka pihassa. No, meillä se viihtyy vähän liiankin hyvin ja yrittää vallata alaa kukkapenkistä niin paljon, että sitä on todella harvennettava kovakätisesti pitkin kesää.Tulikukka on siementänyt niin runsaasti, että korkeita piippoja nousee pihassa siellä täällä. Tulikukka on kuitenkin kaikenlaisten pörriäisten suosiossa, joten se on siinä suhteessa kovinkin hyödyllinen. Tulikukkaa voi käyttää myös rohdoskasvina.

Kaikenlaisia muitakin vierailijoita kukkapenkissä näkyy.

Malvaa sain veljen vaimolta. Yksi ylimääräinen puska kuulemma odotti noutajaa heidän navettansa nurkalla ja hyvin kukkanen on sopeutunut uuteenkin kotiin. Malva tuntuu tuuhistuvan kovasti vuosi vuodelta.

No joo, minulla on huono muisti, joten kaikkien kukkien nimiä en millään muista. Tunnistatko Sinä näitä?

Joskus huhtikuussa pistin esikasvatukseen sekalaisia siemeniä ja osa itikin oikein hyvin kuten tämä ruiskaunokki. Toki siemenet olisi voinut kylvää suoraan maahankin, mutta siemenpussin ohjeiden mukaisesti tein esikasvatuksen.

Samasta pussista tämä, jonka nimeä en tiedä. Varsi on karvainen ja tahmean piikikäs.

Sinisenä hehkuu myös Tähkätädyke, jonka taimen ostin kylämme "puutarhagurulta" muutamia vuosia sitten. Se on pensonut hyvin ja sitä voisi jo jakaa eteenpäin.

Kehäkukatkin aukaisevat  terälehtiään.

Kesäpäivänhatun kukinnat ovat ilahduttaneet melkein koko kesän. Kukantaimet sain hyvältä ystävältä.

 

Iltaisin kierrän puutarhassa katselemassa kukkien kauneutta ja suunnittelen niiden jakamista tai uudelleen sijoittelua syksyn kuluessa. Muutaman vuoden päästä kukkapenkit voivat näyttää taas vähän toisenlaisilta.