TOSSUA TOISEN ETEEN

 Kuinkahan monta vuotta olemmekaan suunnitelleet käyvämme Leivonmäen kansallispuistossa? Nytpä käyntimme toteutui - vihdoinkin!

Koska sääennuste lupasi poutapäivää ainakin yhteen asti, starttasimme pihastamme puoli yhdeksän jälkeen ja perillä olimme reilua tuntia myöhemmin. Siinä vaiheessa puiston laitamilla oli jo melkoinen määrä autoja, mutta sinnepä vaan solahdimme poluille ja aika vähän kulkijoita tuli vastaan.

Leivonmäen kansallispuistossa on helppo liikkua, reittien varrella on useampi nuotio- ja laavupaikka ja vessoja sekä puuliitereitä on myös sijoitettu polkujen lähistölle. Maisema on vaihtelevaa: välillä suoalueita, välillä harjun päällä kiemurtelevia polkuja. 

Yöpyjien telttoja oli useammassa paikassa. Osaisikohan sitä itse enää yöpyä teltassa, kun uni on nykyään muutenkin niin ohutta?

 

Joutsniemen harjua pitkin kuljimme ihan eteläkärkeen saakka ja ihastelimme Rutajärven kauneutta. Aurinkokin alkoi sopivasti paistaa ja vesipullot oli viimein kaivettava repusta.

Harjulle emme enää kiivenneet vaan kävelimme rantapolkua pitkin laavupaikalle. Se reitti vaatikin jo keskittymistä, sillä rannassa on röykkiöittäin järvenlaskuissa kuiville jääneitä kiviä. Melkein kuin olisi pirunpellon päällä kävellyt. 

 Jonkun lokkirukan tarina oli päättynyt rannan tuntumaan.

Laavupaikalla saimme tästä koirulista kaverin.

Ja vielä muutama metsiköstä bongattu luonnonlahja ja -ihme:

                                      

    

Askelmittari näytti kierroksen lopuksi 13500 askelta. Ihan hyvä saavutus sunnuntaipäiväksi. Meille sattui mitä parhain tuuri sään suhteen; Jyväskylän läpi ajaessamme satoi jo kaatamalla.

SUKSET SUIHKIVAT JA HELMAT HULMUSIVAT!

 Laukaan Kalevalaiset Naiset järjestivät hauskan kansallispukujen tuuletuspäivän 19.2.22 ja missäpä ne helmat tuultuvat kätevämmin kuin hiihtoladulla. Olen lapsesta lähtien ollut sellainen "kansallispuku- ja tanhutyttö", sillä ihan pienenä pidin suvun juhlissa tädin valmistamaa Alavuden pukua, 15-vuotiaana sain lahjaksi Räisälän puvun ja äidin kuoltua perin häneltä Tuukkalan muinaispuvun. Monet juhlat olen mennyt kansallispuvussa, mutta viime vuosina puku on ollut säilössä pukupussissa.

Kun näin Facebookissa ilmoituksen tuuletuspäivän tapahtumasta, halusin oitis mukaan! Siispä puku päälle, monot jalkaan ja sukset suihkimaan. Ja kylläpä meitä olikin paljon: keski-ikäisiä, ehtoopuolen hiihtäjiä, nuoria ja lapsukaisiakin. Muutama mieskin oli uskaltautunut mukaan. Oli huikean hauskaa olla paikalla!

Joku oli tullut perinnesuksilla ja töppösillä ladulle. Hauskaa!

 

 

Lappilaista hiihtoakin nähtiin ladulla.

                      

"Hau, hau, minäkin paikalla!"

Mahtava joukko osallistujia, vai mitä? Siellä minäkin yhtenä joukossa!

  

 Paljon ihania yksityiskohtia!

Rupattelua riitti hiihdon jälkeen ja kahviakin tarjottiin, totta kai!

 

 

                                Mahtavan hieno ja positiivinen tapahtuma! Kiitos, Kalevalaiset Naiset!

KALLAVESJ' , KALLAVESJ'

 Huh, lämpimän kesän jäljiltä viileä elokuu on tuntunut todella kolealta! Juuri nytkin sataa ja tuulee, ulos ei oikein houkuta mennä. Töistä tultua pistin tulet leivinuuniin (jo toisen kerran tällä viikolla); syksyn tuntua on siis ilmassa, vaikka elokuuta vielä mennään.

Kesän viimeinen reissu tehtiin viime viikonloppuna. Ystävät nimittäin pyysivät meitä veneilemään ja otimme kutsun mielellämme vastaan. Perjantaina töiden päätyttyä lastattiin kamat auton kyytiin ja matkattiin kohti Kuopiota. Illan hämärtyessä astuimme veneeseen ja suuntasimme Kallavedelle. Määränpääksi otettiin Tuomaansalo, jonne paatti ankkuroitiin yön ajaksi.

 

 

Nukun aika huonosti ja vieraassa ympäristössä vielä huonommin, mutta yllätys,yllätys: kömmittyämme saunan  (siis tokihan suomalaisessa veneessä sauna pitää olla, vai kuinka?) jälkeen peteihimme nukahdin nopeasti laineiden hellivään kehtoon ja nukuin yöni heräämättä aikaiseen aamuun asti. Ihan uskomatonta!

Aamulla ehdin ihastella Tuomaansalon kallioiden kauniita, vedenuurtamia pintoja. Niin kaunista kuviointia!

Koko lauantain sää suosi meitä. Aurinko pilkisteli pilvien lomasta ja tuulikin oli myötäinen ja vieno.

 

Iivarinsalon maastossa teimme kävelylenkin ja napsimme isokokoisia mustikoita suuhumme. Tattejakin olisi ollut runsaasti, mutta sinne ne jäivät.

Onneksi tummat pilvet kiisivät ohi!

Seurasimme vähän aikaa lokkiperheen puuhia ja hetihän minulla mielikuvitus lähti laukkaamaan. Näytti siltä kuin lokkivanhemmat olisivat viettäneet hellää kahdenkeskistä aikaa, mutta lokinpoikanen rääkyisi äänekkäästi: "älkää siinä nyt pussailko! Mulla on nälkä. Ruokaa ja heti!"

Lauantain iltapäivällä päästiin näkemään purjehduskilpailuakin ohimennen. Siellähän ne veneet kiisivät laineilla ympyrää kuin karusellissa pyörien. 😊

Laulun myötä Kallaveden laineille.