Enpä ole tainnut kovin paljon tehdä päivityksiä erilaisista tuotteista, mutta nyt on melkein pakko esitellä Vellamo -lähdevettä jo ihan pullon muotoilun takia. Tämä ei ole kuitenkaan sponsoroitu mainos! Puoliso sai viime viikolla naapurilta pari näytepulloa raikasta lähdevettä ja toden totta hyvältä se maistuikin. Suomessahan juodaan maailman puhtainta vettä suoraan hanastakin, mutta sitten on vielä erikseen maan syvyyksistä pulppuava lähdevesi, jota myydään jonkin verran maailmanmarkkinoillekin.
Vesi pulppuaa ikiaikaisista lähteistä syvältä maan uumenista.
Vesipullothan ovat yleensä standardimuotoisia, pyöreitä, mutta tämä pullo on suorastaan designea. En ole koskaan aiemmin törmännyt neliskanttisiin pulloihin. Kaiken lisäksi pullon yhdellä sivulla on kuin vesivana, joka tekee pullosta todella kauniin.
En koskaan osta vesipulloja (paitsi ulkomailla ollessa ja sekin harmittaa), koska hanastakin saa vettä. Lisäksi minua huolestuttaa maailmaa saastuttava muovijäte. Suomessahan kierrätys onneksi toimii melko hyvin ja sen soisin lisääntyvän myös muualla. Pullossa kierrätysteksti on hyvin esillä.
Saapa nähdä, nouseeko tämä pullotettu suomalainen lähdevesi maailmanmaineeseen. Nostetta sillä ainakin on, kun se pääsi formulakisojen vipjuhlien juomaksi Singaporessa.
torstai 19. huhtikuuta 2018
lauantai 14. huhtikuuta 2018
HANGENKUORILLA
Tällä viikolla on saatu nauttia hangenkuorista. Tiistaiaamuna eskareitten kanssakin aloitettiin päivä juoksemalla hangilla ja oli meillä hauskaa!
Tänä aamuna päätin lähteä jo heti kahdeksan jälkeen kokeilemaan hankien kestävyyttä ja mennä myös metsään. Peipposten pirteä laulu siivitti askelia ja kuuluipa myös tutun joutsenparin äänekäs kosiskelu läheisen lammen jäältä. Tuoksukin oli niin keväinen, juuri sellainen, jonka voi aistia melkein vain muutamana päivänä vuodessa.
On kintuilla mittaa, mutta pää on huolestuttavan pieni. 😉 Kiitos, aurinko, pitkistä varjoista,
Kahdeksan aikaan lätäköt olivat vielä jäässä, mutta parin tunnin kuluttua tiet olivat jo lieruna. Äkkiä lämpötila kohoaa, kun aurinko jo lämmittää mukavasti.
Metsän ahkera työmies on tainnut eilen tehdä nokallaan koloja puunrunkoon, sillä sen verran tuoreelta jäljet näyttivät. Löytyiköhän kuoren alta murkinaa?
Kuinka kaunis on kuusenkävyn suomupinta!
Päätin käydä tarkistamassa myös kotimme lähellä olevat kalliot ja niiden kylkiä pitkin valuvat vesivirrat. Täällä hanget eivät sitten kantaneetkaan vaan upposin välillä polviani - ja kerran jopa nivusia - myöten lumeen. Jyrkällä rinteellä liikkuessa oli muutenkin oltava varovainen, mutta kyllä tuolla kannatti käydä. Kuvaan ei voi valitetttavasti vangita kallioiden jylhiä seinämiä; pieneksi tuolla itsensä tuntee.
Enpä ole koskaan aiemmin hoksannut, että vuorta vartioi Kivikasvo. Siinä se seisoo hiljaisena ja liikkumattomana tukka silmillä, nenä (tähän aikaan vuodesta) vuotaen, mutta korva tarkkaavaisesti höröllä. Kuinkahan kauan se on seisonut sijoillaan? Jääkaudestako asti?
Auringonlämpö on saanut vedet virtaamaan lumien sulaessa ja kallioille on muodostunut komeita jäätyneitä vesiputouksia. Eivät ne vedä vertoja Hitonhaudan jääpaasille, mutta komeita nämäkin ovat.
Sisäinen lapseni vaati päästä leikkimään!
Sydämellistä viikonloppua!
Tänä aamuna päätin lähteä jo heti kahdeksan jälkeen kokeilemaan hankien kestävyyttä ja mennä myös metsään. Peipposten pirteä laulu siivitti askelia ja kuuluipa myös tutun joutsenparin äänekäs kosiskelu läheisen lammen jäältä. Tuoksukin oli niin keväinen, juuri sellainen, jonka voi aistia melkein vain muutamana päivänä vuodessa.
On kintuilla mittaa, mutta pää on huolestuttavan pieni. 😉 Kiitos, aurinko, pitkistä varjoista,
joita piirsit myös lammen jäälle.
Kahdeksan aikaan lätäköt olivat vielä jäässä, mutta parin tunnin kuluttua tiet olivat jo lieruna. Äkkiä lämpötila kohoaa, kun aurinko jo lämmittää mukavasti.
Metsän ahkera työmies on tainnut eilen tehdä nokallaan koloja puunrunkoon, sillä sen verran tuoreelta jäljet näyttivät. Löytyiköhän kuoren alta murkinaa?
Kuinka kaunis on kuusenkävyn suomupinta!
Päätin käydä tarkistamassa myös kotimme lähellä olevat kalliot ja niiden kylkiä pitkin valuvat vesivirrat. Täällä hanget eivät sitten kantaneetkaan vaan upposin välillä polviani - ja kerran jopa nivusia - myöten lumeen. Jyrkällä rinteellä liikkuessa oli muutenkin oltava varovainen, mutta kyllä tuolla kannatti käydä. Kuvaan ei voi valitetttavasti vangita kallioiden jylhiä seinämiä; pieneksi tuolla itsensä tuntee.
Enpä ole koskaan aiemmin hoksannut, että vuorta vartioi Kivikasvo. Siinä se seisoo hiljaisena ja liikkumattomana tukka silmillä, nenä (tähän aikaan vuodesta) vuotaen, mutta korva tarkkaavaisesti höröllä. Kuinkahan kauan se on seisonut sijoillaan? Jääkaudestako asti?
Auringonlämpö on saanut vedet virtaamaan lumien sulaessa ja kallioille on muodostunut komeita jäätyneitä vesiputouksia. Eivät ne vedä vertoja Hitonhaudan jääpaasille, mutta komeita nämäkin ovat.
Sisäinen lapseni vaati päästä leikkimään!
Sydämellistä viikonloppua!
Tunnisteet:
elämys,
hiljaisuus,
ihme,
ilo,
jäät,
kauneus,
kevät,
kiitollisuus,
kuntoilu,
linnut,
lumi,
luonto,
maaseutu,
metsä,
mielikuvitus,
pakkanen,
suomalaisuus,
vihreys,
viikonloppu
keskiviikko 4. huhtikuuta 2018
KEVÄÄN MERKKEJÄ
Olen saanut useammalta blogiystävältä haasteen kevään merkeistä ja koska kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, haluan mielihyvin osallistua tähän haasteeseen.
Kevät on tänä vuonna myöhässä. Terminen kevät ei ole edelleenkään alkanut ja sen huomaa kyllä kylmistä pakkasaamuista ja valtavista lumimääristä, jotka eivät juurikaan pääse sulamaan. Tai johan toki: jonkin verran lumi on jo sulanut,sillä maanteillä on nyt iltapäivisin valtavia vesilammikoita, jotka on syytä kiertää.
Pääsiäisenä tein JIPPII-havainnon: pihan vuorenkilvet yrittävät puskea esiin lumen seasta. Voi että tulin iloiseksi sinänsä niin pienestä asiasta!
Sunnuntain auringonpaiste sai myös sivutiet paikoitellen sulamaan. Loska lentää.
Kiitos haasteesta minut haastaneille! 💚 Samalla osallistun viikon MakroTex-haasteeseen.
Kevät on tänä vuonna myöhässä. Terminen kevät ei ole edelleenkään alkanut ja sen huomaa kyllä kylmistä pakkasaamuista ja valtavista lumimääristä, jotka eivät juurikaan pääse sulamaan. Tai johan toki: jonkin verran lumi on jo sulanut,sillä maanteillä on nyt iltapäivisin valtavia vesilammikoita, jotka on syytä kiertää.
Pääsiäisenä tein JIPPII-havainnon: pihan vuorenkilvet yrittävät puskea esiin lumen seasta. Voi että tulin iloiseksi sinänsä niin pienestä asiasta!
Sunnuntain auringonpaiste sai myös sivutiet paikoitellen sulamaan. Loska lentää.
Mutta odotan jo lumien kokonaan sulavan, järvien vapautuvan jääkannestaan ja vihreyden puhkeavan lehtipuihin ja pelloille kylvettyihin siemeniin.
Ja mikä riemu, kun muuttolinnut palaavat: töyhtöhyypät pelloille ja västäräkit pihapiiriin pyrstöään heiluttamaan. Eihän siihen ole enää pitkä aika?
Kiitos haasteesta minut haastaneille! 💚 Samalla osallistun viikon MakroTex-haasteeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)