Starttasimme auton vähän jälkeen yhdeksän, mutta sitä ennen ehdin ottaa muutamia kuurakuvia kotipihasta. Nyt ollaan tässä vaiheessa vuotta: yöt ovat kylmiä, aamut sumuisia, mutta päivällä saattaa olla vielä useampi aste lämmintä.
Minä en ole mitenkään tehokas marjanpoimija kälyyni verrattuna enkä varsinkaan tänään, kun otin kameran mukaani. Marjoja oli metsässä runsaasti ja mikä parasta: pakkasyö oli hyydyttänyt kaikki hirvikärpäset eikä epämukavaa verkkotakkia tarvittu.
Aika hauska juttu: suunnistimme rinteeseen marjojen perässä ja siellä olikin jo yksi pariskunta marjanpoiminnassa. Rouva oli entinen naapurini lapsuuskylältä enkä ollut nähnyt häntä varmaan yli kolmeenkymmeneen vuoteen.Pitihän siinä sitten vähän päivittää kuulumisia, kun edellistapaamisesta oli ehtinyt kulua noin hirmuisen pitkä aika.
Lähes huomaamatta olimme kiivenneet puolukoiden perässä melkein kallion laelle asti. Alastulo marjasankojen kanssa oli hieman haasteellista, mutta niin vain selvisimme autolle. Mieli virkistyi eikä puolukkasaaliskaan ollut mitenkään huono; puolestatoista sangollisesta riitti tuliaisia mummolan appivanhemmillekin.
PS: eskarissakin kerättiin puolukkaa viime keskiviikkona. Oli kyllä hellyttävää katsella pieniä marjanpoimijoita. Huomenna on aikomus leipoa kaksi puolukkapiirakkaa lasten kanssa. Niitä tarjoillaan tiistain perheillassa. On kyllä niin etuoikeutettua päästä lastenkin kanssa keräämään metsämarjoja!