JOULUNJÄLKEISTÄ ELÄMÄÄ

Joulumuistot on tämän vuoden osalta kirjattu arkistoihin. Saimme valkean joulun ja maisema on ollut suoraan kuin entisaikain joulukorteista. Suklaata sulattelin joulupäivänä rämpimällä metsässä umpihangessa. Pulssia piti tasata monta kertaa ja samalla hengittelin metsän raikasta ilmaa, kuuntelin hiljaisuutta ja bongasin eläinten jälkiä hangella.

Joulumme oli hyvin rauhallinen aikuisten joulu. Vielä saamme kokoontua yhteiseen aattoillan ruokapöytään kolmen sukupolven kesken. Erityisesti ilahdutti nuortemme pelihetki vaarin kanssa. Oli niin mukavaa seurailla, kuinka juuri 80 vuotta täyttänyt pappa syttyi noppapelistä ja hymähteli hyväntahtoisesti nuorten jutuille. Joulun aikaan tulen aina miettineeksi elämän ja vuosien kulkua. Mietin sitäkin, milloin uusi sukupolvi syntyy ja pienet jalat saavat tepsuttaa tuvan lattialla, ihastella kuusen kynttilöitä ja rapistella lahjapapereita. Vai tuleeko sellaista aikaa koskaan? En voi tietää.

No mutta nyt ilahdutti Maurin - miniämme koiran- läsnäolo. Aattoiltana Mauri pyöriskeli tuvassamme ja joi välillä vettä kuusen juurelta, sai vähän maistella kinkkuakin. Ihana, suloinen Mauri!

Niin, ja sitä suklaatakin on tullut syötyä taas ihan liikaa...

Joulun aikaan otin uudet sukat käyttöön. Ne satuin voittamaan Talon ahon laidalla -blogista jokunen aika sitten. Kiitos vielä kerran Marialle, joka on tehnyt nämä suloiset sukat.

Emme perhepiirissä juurikaan enää osta toisillemme lahjoja, mutta ennen joulua sain muutamia joulumuistamisia. Osa eskareista ilahdutti pikkupaketeilla. Nyt saan tehdä itselleni jalkakylpyjä...

 ... ja herkutella lisää suklaalla.

Lapsuusystäväni luota lennähti tämä ihana pieni enkeli kuten jo niin monena vuonna aikasemminkin. Paketista löytyi jotain muutakin, mutta siitä kerron myöhemmin, vuodenvaihteen jälkeen. Kiitos, Tarja!

Sain myös kauniisti laskeutuvan, jordanialaisen huivin hyvältä ystävältä ja matkakumppaniltani. Sille löytyy käyttöä, sillä väri on niin passeli silmieni väriin. Kiitos, Liisa!

Postcrossing- harrastuksen myötä olen saanut ystäviä niin Suomesta kuin Saksastakin. Posti lennätti yllätyspaketin Wittenbergin läheltä, Köthenistä. Vielen Dank, Heike! 

Pääsen maistelemaan saksalaista kahvia.

Keski-Suomen postcrossaajat pitivät joulumiitin (= tapaamisen) Jyväskylässä juuri sinä päivänä, kun itse olin serkkuni hautajaisissa. Olin aikeissa itsekin osallistua miittiin, mutta niin ne suunnitelmat yllättäen voivat muuttua. Vaan eipä minua ollut unohdettu. Rita laittoi jouluyllätyksen eli pikkujoulupaketin  ja siitä iso kiitos!

Tänään on nuoskakeli. Tein lumilyhdyn pihaan ja nyt sen sisällä kynttilänvalo kivasti tuikuttaa.   

                                                           Lempeää loppuviikkoa Sinulle!

JOULURAUHAA!

Jouluvalo

 Tulit jo meidän luoksemme,
tulitpa joulu kulta!
Saimme kuusen ja kynttilät
tuomisiksi sulta!

Koti on valmis ja herttainen,
juhla mielessä kaikkien,
silmät loistaa pienoisten,
niin kuin joulun tähdet.

 Tulitpa meille kirkasna,
kiitos, joulu kulta!
Sytytä myöskin sydämiin
taivaan tähtien tulta!

Jeesus taivaan rintahan tuo,
kotiin riemun kirkkahan suo.
Saavu nyt, Jeesus, meidän luo,
silloin on oikea joulu.
– Hilja Haahti –

Tupamme on jo valmistettu joulua varten. Oli ihanaa levittää kesällä pestyt, vielä hennosti mäntysuovalle tuoksuvat matot lattialle ja silitetyt, joulunpunaiset liinat pöydille. Kuusi kannettiin sisälle jo eilen ja tänään se on saanut koristepuvun ylleen. 

Saimme kuin saimmekin valkean joulun! Aamupäivällä oli  kamala lumimyräkkä ja lunta satoi aivan vaakatasossa, mutta onneksi sade taukosi iltapäivän aikaan. Illan hämärtyessä sytytin pihaan kynttilöitä. Siellä ne nyt lempeästi tuikuttavat. Minulla on kiitollinen mieli!

Toivotan Sinulle kaunista, rauhallista, rakkaudentäyteistä, hyvää joulua! 💗 

SININEN JA VALKOINEN

Sain Hannah'lta sinivalkoista -haasteen. Kiitos siitä! 💙Haaste onkin jo kiertänyt aika monessa blogissa ja ihastellen olen katsellut Suomen sinivalkoisia maisemia. Ilman muuta haluan vastata haasteeseen, vaikka ylevät 100-vuotisjuhlat on jo vietetty. Toisaalta eipä tämä juttu ole aikaan sidottu, vai mitä?

Haasteen ohjeet ovat :

- kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti, eli Tiiu Puutarhahetki -blogista

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääosassa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki- blogin

Sinivalkoista -haastepostauksen kommenttikenttään.

Blogin kuva- aarteistosta löysin muutamia aiheeseen sopivia kuvia menneiltä vuosilta. Sinistä ja valkoista löytyy niin talvella kuin kesällä. 

Kuurainen vanha puu on kuin sokerikuorrutettu sinitaivasta vasten.

Helmikuun hangille piirtää aurinko pitkiä sinisiä varjoja.


Yhä edelleen löytyy korkeuksissa kipuavia sähkölankoja, jotka ovat alttiita tykkylumen painolle ja myrskytuulille. Pitkät sähkökatkot ovat ikäviä kesähelteillä tai pakkaspäivinä.

  Keskisuomalaista järvimaisemaa parhaimmillaan: taivaan sini heijastuu kauniisti veteen ja valkoiset pilvet kuin lampaat niityllä täplittävät sekä taivaankantta että järvenpintaa.

Pari kesää sitten tein puolison kanssa muutaman päivän retken länsirannikolle ja kävimme elämämme ensimmäistä kertaa majakkasaarella, Tankarissa. Hieno kokemus! Valkoisella paatilla lienee mukava seilata sinisten aaltojen loiskuessa veneen kylkiin.

Toissakesänä oli muutama raju ukkoskuuro. Tummien, rakeita maahan heittäneiden pilvien mentyä ohi lipuivat valkeat poutapilvet siniselle taivaankannelle. Ihmettelin nopeaa säätilan muutosta.

Vuosi sitten pääsi jonkun kerran hiihtämään järven jäällä. Siniset sukset suihkivat vikkelästi valkoisilla hangilla. Hiihto tasamaalla on kivaa!

Viime talvena oli myös kovia pakkaspäiviä. Leivinuunia lämmitin ahkerasti. Valkoinen savu tuprusi kiehtovasti sinitaivasta kohti.

Ja mikäonkaan sen sinivalkoisempaa kuin oma lippumme. Kodin perintöä vaalien halusin myös oman kotimme pihaan lipputangon, joka pystytettiinkin keväällä 1991, kun esikoinen oli vajaa 2-vuotias ja "autteli" isiä pystytyksessä. Olen pyrkinyt liputtamaan lähes kaikkina liputuspäivinä, mutta erityisesti juhannuksena ja itsenäisyyspäivänä.

Koska tämä haaste on jo kiertänyt aika monessa lukemassani blogissa, en tällä kertaa aio haastaa ketään. Tosin, jos joku haluaa napata haasteen itselleen, olen siitä pelkästään iloinen.

***    ***    ***

Tänään olen jälleen kerran ollut hautajaisissa; jo kolmannen kerran tänä vuonna ja samassa kirkossa. Alkuvuodesta kuoli 44-vuotias serkkuni tapaturmaisesti, huhtikuussa sain olla saattamassa puolison 100-vuotiasta isotätiä haudan lepoon ja tänään laskimme kukkaset 74-vuotiaan serkkuni haudalle. Hän ehti kuolla vain viikkoa aiemmin kuin hänestä olisi tullut isoisoisä. Elämän ääripäät ovat olleet vahvasti läsnä serkkuni perheen elämässä.

IHANIA IKKUNOITA

Kauan odotettu itsenäisyyspäivä oli juhlava. Päivä meni kotosalla yhdessä syöden, pipareita leipoen (monivuotinen perinne leipoa piparit juuri itsenäisyyspäivänä) ja tietysti linnanjuhlia katsoen. Illan pimetessä sytyttelin kynttilöitä niin sisällä kuin ulkona ja tunsin ihan valtavaa kiitollisuutta omasta rakkaasta isänmaastamme.

Viikko sitten perjantaina pyörähdin jälleen Jyväskylässä. Kamerankin otin mukaan, sillä halusin myös tänä vuonna kuvata kaupungin jouluisia näyteikkunoita. Jyväskylässä järjestetään toistamiseen Ihana ikkuna-äänestyskilpailu, johon osallistuu 19 eri pikkuliikettä. Yhdestä putiikista otin kartan mukaan ja etsin sen avulla ihania ikkunoita. Ihan kaikkia en sentään ehtinyt etsiä, kun piti kiiruhtaa hierojalle. Kekseliäisyys ja somistustaidot punnitaan tässä kilpailussa.
Valitan ikkunoiden heijastuksia!

Minzi, Väinönkatu 28

Take T (ihana teekauppa), Kauppakatu 27

Ellin kirja, Kauppakatu 25

(Sinivalkoinen) Muotikuu, Kauppakatu 21

Kukkapalvelu Nooa, Kauppakatu 19 

Harjun paperi, Yliopistonkatu 6

Neuloosi, Kilpisenkatu 9

Kauniisti somistettuja näyteikkunoita bongasin muutenkin. Taito-Aivian ikkunassa sukellettiin entisaikoihin ja suomalaisuuteen.

Tänä vuonna Keski-Suomen Käsityömuseon ikkunassa on hieman erilainen Nukketaiteilijat ry:n luomus. 100-vuotiasta Suomea juhlistetaan Laulu Suomen soi - näyttelyllä, johon on koottu nukkekuoro, tai oikeammin n. 40 nukenpään kuoro. Kadulla ja ikkunan äärellä soi komeasti kuoromusiikkia. Tämän "kuoron" riveissä on monta eri-ikäisen näköistä ja persoonallista laulajaa.

Viime vuonna juhlittiin Kartanon joulua, jossa mielestäni oli enemmän viehättäviä yksityiskohtia. Kurkistapa täältä, millaiselta se näytti: http://kylatiella.blogspot.fi/2016/12/7-joulukuuta-kartanossa-juhlitaan.html

Ja tietysti piti käydä katsomassa, millainen näyteikkuna on Sokkarilla tällä kertaa. Samat tutut tonttuset ovat nyt saunapuuhissa. Jokunen on jo lauteilla, joku kantaa puita ja yksi tontuista on jo pulahtamaisillaan avantoon. Hauska ja odotettu somistus saa jälleen hymyn huulille.

Viime vuoden näyteikkunan näet täältä: http://kylatiella.blogspot.fi/2016/12/3joulukuuta-tonttujen-touhuja.html

                     Hyvää tulevaa viikonloppua. Saamme sytyttää jo toisen adventtikynttilän.

100-VUOTIAAN SUOMEN TONTTUSET LIIKKEELLÄ

Olen elokuun alusta lähtien ollut pienen kyläkoulun eskariopena. Hauskaksi asian tekee se, että olen itse käynyt samaista koulua kuusi ensimmäistä kouluvuotta. Kovasti olen nauttinut pienen (tai no ei ihan pieni: yli kahdeksankymmentä oppilasta) koulun tunnelmasta ja leppeästä meiningistä. Vanha puukoulu seisoo pihapiirissä jämäkästi, vaikka se jo onkin käyttökiellossa. Samoin vanha pihapuu on pystyssä; se sama, jonka juurella jo lapsena leikin koulutovereiden kanssa. Sukupolvet vaihtuvat, uudet lapset kirmaavat pitkin pihaa, mutta jotkin asiat tuntuvat säilyvän.

Toissa maanantaina töihin tullessani havaitsin eskarin ovella kivan yllätyksen: koulumme emäntä, joka hänkin on samaisen koulun entisiä oppilaita, oli tehnyt viikonlopun aikana hauskan havutontun, joka nyt seisoo ovenvartijana ja toivottaa lapset ja meidät aikuisetkin tervetulleiksi.

Liekö tämä tonttusen serkku vai veli? Se puolestaan seisoo keittiön oven vieressä ja tarkkailee lasten touhuja.

Koko koulun väki on koristellut Suomi 100-pihapuita. Myös eskarit ovat osallistuneet koristeluun sormivirkkauksin ja lankatupsuin. Ja tupsujahan on tietysti tasan sata kappaletta. Tupsuja ovat valmistaneet eskarilaisten lisäksi 1-2 -luokkalaiset.

Koristelussa on ollut myös kierrätysideaa: vanhat lapaset ja sukat jatkavat elämäänsä uusiokäytössä.

Koulu juhlii 100-vuotiasta Suomea 5.12. kahden muun kyläkoulun kanssa yhteisessä juhlassa, me puolestaan pidämme oman itsenäisyyspäivän vastaanoton tiistaina ja kutsumme isovanhemmat kylään perjantaina 8.joulukuuta. Alla olevaa laulua on harjoiteltu sekä vierailupäivää että tulevaa joulujuhlaa varten. Ensi viikko on siis todellinen juhlaviikko!