KUKKANEN

Viikon MakroTex-haasteena on KUKKA.

 

Puoliso toi yllättäen kauppareissultaan krysanteemin. Oli kuulemma ollut pakko ostaa, kun oli niin minun väriseni. Olipa aivan ihana yllätys!💖

PS. Facebookissa peräänkuulutetaan iloa tuottavia asioita. Kyllähän niitä löytyy jokaiselle päivälle, vaikka myöntää täytyy, että välillä karanteeniaika on ahdistanutkin.

Yksi iloa tuottavista asioista oli tänään Poikkeustilapolkan katseleminen Youtubesta. Ihan lämmitti  tämmöisen entisen kansantanhuajan sydäntä.
Jospa video tuottaisi iloa Sinullekin.

                                                  Mukavaa loppuviikkoa, iloista Walpuria!

SEITSEMÄN KUKKULAN LUONTOPOLKU

Aamupäivällä pakattiin jälleen eväät reppuun ja tavattiin ystävät treffipaikalla. Sieltä suuntasimme Tikkakosken varuskunnan tuntumaan, Seitsemän kukkulan luontopolulle.

Miten ihana ja helppokulkuinen maasto täältä löytyikään! Katvepaikoilla oli vielä jonkin verran lunta ja jäätä, mutta pääasiassa saimme kulkea sulaneita polkuja.

Ja täältähän löytyi hirvi!

Pururadan varrella voi vaikka vetää  leukoja.

 Ja sitten varsinainen luontopolku kutsui kulkijaa.

Polun varrella on opastauluja kasveista ja maastotyypeistä. Kovin vaihtelevaa maastossa olikin. Milloin rämettä, nevaa, milloin lähteensilmiä tai kuivaa kangasmaastoa. Pienelle alueelle mahtuu siis monenlaista kasvupaikkaa.

Ilman pitkospuita ei olisi selvitty kuivin jaloin.

Kyllä täällä taitaa aika puhdas ilma olla, kun puunrungossa kasvaa niin runsaasti naavaa.

Luonnon pieniä suuria ihmeitä.

 

Tikan ravintolan aukioloon ei koronavirus vaikuta. 😄

"Sua lähde kaunis katselen likellä vettäsi..."

 

Luontopolun lopuksi on vielä tarpeellinen muistutus: olemme olleet todella palvelujen äärellä! Saimme raitista ilmaa ja liikuntaa, nautimme lintusten laulusta, ihmettelimme luonnonrauhaa. Ja nämä palvelut vielä aivan ilmaiseksi!

Lenkin jälkeen oli eväiden vuoro. Muutaman kilometrin päässä, lähellä seurakunnan leirikeskus Sarpattia oli kiva laavupaikka, jonka vierellä virtasi keväinen puro kuin ilosta poukkoillen. Kelpasi laavulla paistella makkaraa ja hörpätä kupillinen kahvia hyvässä seurassa.

Ja Jenni-koirakin kuului ehdottomasti siihen hyvään seuraan!

ERILAINEN PITKÄPERJANTAI

Koskaan ei varmasti ole vietetty tällaista pääsiäisen aikaa. Kristikunnan suurimman juhlan aikaan kirkot ovat kiinni eikä ehtoolliselle pääse.

Onneksi Sanan kuuloon pääsee nyt netin kautta. Aamulla katselimme oman seurakunnan sanajumalanpalvelusta Youtuben kautta ja sen jälkeen vielä  Pääsiäisvaelluksen koskettavina videopätkinä.

Lounaan jälkeen pakattiin eväät koppaan ja suunnattiin mökille. Suositushan tietysti on, ettei matkusteta mökkipaikkakunnalle, mutta mökille kuitenkin uskallettiin mennä, kun vastaan ei kuitenkaan tule ketään (korkeintaan autolla) eikä kukaan tule mökillemme kutsumatta.

Sää oli mitä parhain, vaikkakin kalsean viileä. No, onneksi mökin kamiina antoi nopeasti lämpöä pieneen tupaseen ja sisälle levisi suloinen lämpö.

Keväinen äänimaailma on niin ihana! Talitintit ja peipposet visersivät kilpaa ja vastarannalla olevilta pelloilta kuului kurkien soidinmenojen ääniä. Seisoin pitkään rannassa ja kuuntelin konserttia. Oman lisänsä antoi sulava jäätikkö. Se ritisi ja ratisi hiljaisesti. Muistuipa mieleen vanha sanonta: "Kun sä kuulet kurjen äänen, älä mene järven jäälle". Jää on ihan selvästi alkanut tummentua ja rannassa jo sulavedet lainehtivat.

Alkuviikosta puoliso kaatoi jälleen muutaman puun mökkitontilta, joten risuja riitti polttoroviolle. Nimesimme sen pääsiäiskokoksi, vaikka eihän se tapa Keski-Suomessa yleinen olekaan.

Tulien hiipuessa ajattelimme vielä käväistä katsomassa Hernesalmen myllyä. Myllyn rannassa jököttää Kain Tapperin veistämä Tarmo Mannin muistopatsas Itkevä kivi (1999), joka tähän aikaan vuodesta ei kuitenkaan itke, vaikkakin näyttää aika lohduttomalta ja surulliselta. Kesällä patsaa kylkiä nuolee vesivana; siitä siis nimikin.

Ja miksikö Tarmo Mannin muistopatsas on täällä? Koska Manni oli Saarijärveltä kotoisin ja harrastenäytteli nuoruudessa Lanneveden kylän nuorisoseuran näyttämöllä, vain kivenheiton päässä myllyltä.

Myllyn tilat on kunnostettu juhlapaikaksi ja kahvilaksi. Taitaapa kuitenkin olla tilauksesta auki.

 Ja vesi virtasi vuolaana täälläkin.

Keväinen sää on oikukas. Mökille palatessa alkoi sataa lunta ja kotiin ajeltiin suorastaan sankassa lumipyryssä.

IHAN PIHALLA

Eihän sitä pystynyt tätä päivää sisällä viettämään, kun kevätaurinko houkutteli pienelle luontoretkelle. Ystävämmekin saatiin mukaan ja sehän teki reissusta kaksinverroin mukavampaa.

Komeasta portista sisään ja sitten metsäpoluille!

No joo, se sama aurinko oli saanut muitakin liikkeelle ja aluksi piti suorastaan etsiä vapaata paikkaa autolle. Onneksi Kapeenkosken alue on niin iso, ettei siellä kukaan pysty tulemaan ihan iholle, vaikka nuotiopaikallakin meitä oli useita.

Jotkut uskalikot olivat koskenlaskussa.

Kosken vieressä kulkevat polut olivat välillä aika haastavia kuljettavia, paikoin vielä jäisiäkin. Kyllä kiitin mielessäni, että päädyin ottamaan piikkikengät jalkaan.

Honkaristilläkin pysähdyttin. Sotien jälkeen Äänekosken, Laukaan ja Suolahden seurakuntien yhteisiä juhannusjuhlia on vietetty täällä säännöllisesti, mutta jo sitä ennen, vuosisatoja aiemmin tällä paikalla on saarnattu ja rukoiltu.

Vielä reipas nousu harjun päälle...

... ja vilkaisemaan kanavaa, joka odottaa kesää ja tulevaa veneilykautta.

Hyvää palmusunnuntain jatkoa Sinulle!
Oletko Sinä liikkunut tänään luonnossa ja aistinut kevään tuntua?

PS: Peipon laulua kuulin viime tiistaina, töyhtöhyypät käyskentelivät pihapellolla perjantaina.