KEVÄÄN MERKKEJÄ

Olen saanut useammalta blogiystävältä haasteen kevään merkeistä ja koska kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, haluan mielihyvin osallistua tähän haasteeseen.

Kevät on tänä vuonna myöhässä. Terminen kevät ei ole edelleenkään alkanut ja sen huomaa kyllä kylmistä pakkasaamuista ja valtavista lumimääristä, jotka eivät juurikaan pääse sulamaan. Tai johan toki: jonkin verran lumi on jo sulanut,sillä maanteillä on nyt iltapäivisin valtavia vesilammikoita, jotka on syytä kiertää.

Pääsiäisenä tein JIPPII-havainnon: pihan vuorenkilvet yrittävät puskea esiin  lumen seasta. Voi että tulin iloiseksi sinänsä niin pienestä asiasta!

Sunnuntain auringonpaiste sai myös sivutiet paikoitellen sulamaan. Loska lentää.

Mutta odotan jo lumien kokonaan sulavan, järvien vapautuvan jääkannestaan ja vihreyden puhkeavan lehtipuihin ja pelloille kylvettyihin siemeniin.

 

Ja mikä riemu, kun muuttolinnut palaavat: töyhtöhyypät pelloille ja västäräkit pihapiiriin pyrstöään heiluttamaan. Eihän siihen ole enää pitkä aika?

Kiitos haasteesta minut haastaneille! 💚  Samalla osallistun viikon MakroTex-haasteeseen.

                                                                   

UNETON YÖ

Kuulun niihin, jotka ovat huonounisia yökukkujia. Tänä kesänä olen tainnut nukkua vain pari yötä läpeensä, yleensä herään viimeistään kolmen aikaan ja sen jälkeen unta on turha houkutella moneen tuntiin. Nyt lomalla ollessa se ei niin haittaa, mutta välillä yön pitkinä tunteina huomaan pohtivani, miten käy, kun työt alkavat.

Viime yönä heräsin ennen kahta. Ensin kieriskelin sängyssä, sitten hiivin lukemaan toiseen huoneeseen, palasin vuoteeseen, mutta kun uni ei ottanut tullakseen, ajattelin nousta ja lähteä katsomaan aamun valkenemista. No, ei se lopulta ollut ollenkaan huono ajatus. Vaikka kylätie oli hiljainen neljän aikoihin, kulki sentään postiauto ja pari muutakin aamuöistä kulkijaa.

Auringonnousu oli niin kaunis. Tältä näytti kello 4.29:

 ja tältä kello 4. 54:

 Aika viileälle tuntui siihen aikaan aamusta ja maassakin oli kastetta. Tilanne tosin korjaantui päivemmällä, kun lämpötila kipusi yli +25 asteen ja mattoja pestessä ehdin polttaa niskani. Torstaina pesemäni matot ovatkin saaneet kuivua rauhassa raikkaassa ulkoilmassa. Vastapestyjen mattojen tuoksu kuuluu kesään!

Aamutuimaan minulla oli hyvää aikaa kastella kasvimaa. Kasvu on ollut jostain syystä hidasta, hernekin on vasta pienellä alulla. Jospa haudutettu nokkosvesi antaisi vähän vauhtia.

Kompostissa riittää kuitenkin positiivista pöhinää.

Postilaatikolle kävellessäni sain nauttia mahtavasta lintujen konsertista. Peipposet kommunikoivat keskenään, mustarastas lauleli läheisessä metsikössä, tikkakin oli jo nakuttelemassa. Suuren kuusen juurelle pysähdyin katsomaan linnunpoikasten lentoharjoituksia ja niiden emon hätääntynyttä liikehdintää. Niin nopeita olivat, etten ehtinyt ikuistaa kameralla pikkuruisia sirkuttajia. Kesäyönä ja varhain aamulla äänimaailma on uskomattoman kaunis. Kiittelin itseäni, että olin lähtenyt kokemaan tätä kaikkea mieluummin kuin olisin senkin ajan pyörinyt tuskaisena sängyssäni. Jossain vaiheessa palasin sisälle, painuin pehkuihin ja tulihan se unikin lopulta muutamaksi tunniksi.

Onko sinulla kokemusta unettomista öistä? Miten saat unen päästä kiinni, jos heräät keskellä yötä?

PITKÄPERJANTAIN KAUTTA PÄÄSIÄISEN ILOON

                        

                                                   

Vihreänä ruohotupsu lautaselta ponnistaa,
vaikka ruskeana vielä ulkona kaikki maa.
Auringolla hallussaan on kirjo koko paletin.
Pääsiäisen värit kaikki loihti Luojan sivellin.
                                         (Leena Tiilikka)

HYVÄÄ PÄÄSIÄISEN AIKAA!

          

KASVUN IHME

Joka kevät jaksan yllättyä kasvun ihmeestä. Auringonvalon lisääntyminen saa vipinää kasveihin. Mullat vaihdoin kukkasiin viime viikolla ja samalla jaoin pistokkaita uusiin ruukkuihin, niin että niitä riittää nyt jaettavaksi myös sukulaisille ja ystäville. Tämä on niin  ihanaa aikaa!

Kasvun ihmettä olen seurannut myös pääsiäisruohon kylvön myötä. Jo kahden vuorokauden kuluttua ensimmäiset ruohopiikit puskivat mullasta. Huh, mikä elinvoima!

 

PIHAPÄIVÄ

Tänään on vietetty avointen puutarhojen päivää ja koska sää oli niin suosiollinen ja lämmin, päätin itsekin pyörähtää eräällä ihanalla pihalla katsomassa erilaisia ratkaisuja ja saamassa ideoita omaan puutarhaan. Kaikesta näkee, että omistajat hoitavat pihaansa rakkaudella ja harrastukselleen omistautuen. Useat erilaiset kasvit - kukkaset, puut ja pensaat - luovat ihanan keitaan, jota ympäröi rehevä, villissä tilassa oleva luonto. Kiertelin, katselin ja kuvasin  hyvän tovin, ihmettelin värien loistoa ja kasvien monimuotoisuutta. Ja lähtipä mukaani muutama uusi taimikin. Kuvat julkaisen pihanomistajien luvalla. Herkutelkaapa tekin tällä kauneudella! Mahtoiko muuten joku teistä lukijoista osallistua tai käydä avoimissa puutarhoissa?

    

                                       

SUVEN ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

                                        
                                       Tästä se tämän vuoden kesä alkoi:
                                         Päivän väri on keltainen kuin voikukka
                                         sininen kuin taivas, joka pilvien takaa pilkahtaa
                                         valkoinen kuin omenankukka tai purjehtiva pilvi.
                                         Päivän sää on ainakin näin aamusta poutainen
                                         ja niin tuulinen, että vien pyykit pihalle kuivumaan.

                                        Kiva on viettää aamupäivä kotona
                                        ja pistää viimeiset siemenet maihin kasvua odottamaan.
                                        Iltapäivällä poljen pyörällä töihin ja puhallan
                                        saippuakuplia lasten kanssa.

                                       Tervetuloa Suomen suvi!

ANTAESSAAN SAA

Olen jo monena vuonna tehnyt Joulunlapsi -paketin, joka viedään Suomesta Euroopan köyhille lapsille. Tänään kiikutin omat pakettini Jyväskylän kristilliseen kahvilaan ja otin samalla uusia laatikkoaihioita mukaan tulevia jouluja varten.

Minusta on mukava koota tavaroita tuntematonta lasta varten, sillä tiedän, että paketti tuo tullessaan paljon iloa. Ja se puolestaan aiheuttaa minullekin iloa. Usein paketti voi olla ainoa lahja, minkä lapsi koskaan saa. Jos kiinnostuit asiasta ja haluat koota oman lahjapaketin, katso ohjeet täältä.
Laatikot menevät varmasti myös perille, sillä Suomesta lähtee rekan mukana aina ihmisiä, jotka jakavat laatikot henkilökohtaisesti lapsille. Videoita lasten riemusta voit katsoa tämän linkin takaa.

Olen tosi onnellinen, jos edes yksi teistä lukijoista innostuisi osallistumaan keräykseen! Olen varma, että antaessaan saa moninkertaisesti takaisin!

TUULIEN TEITÄ

Eikö ole ihmeellistä tämäkin: kukinnon aika on ohi ja siementen on aika lentää tuulien teitä.   Käsittämätöntä, että pikkuruinen, lähes   huomaamaton  siemen kätkee sisäänsä uuden elämän tiedon ja kasvuvoiman. Hyvään ja otolliseen maahan pudottuaan ja uinuttuaan talven yli se kasvattaa ensi kesänä uuden kukkasen. Juuri sellaisen, mitä varten se on luotu.

               Tätä ihmetellessä toivotan kaikille Kylätiellä poikenneille leppeää lauantai-iltaa!