VIRPOI, VARPOI...

 

     Palmusunnuntain kunniaksi ajattelin virpoa kaikki täällä vierailevat virtuaalisesti. Olkaapa hyvät:

                                       Virvon varvon vitsasella,

                                       kosken kevätpajusella,

                                        terveyttä toivottelen,

                                       siunausta siivittelen,

                                       onnea oksalla tällä.

 

Vielä pieni katsaus palmusunnuntain alkujuurille Jerusalemiin:

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian."
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:

 -- Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt.  He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:

-- Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa! (Matteuksen evankeliumi, 21: 1-9)

                          Hyvää palmusunnuntain jatkoa ja alkavaa hiljaista viikkoa!

ILON PÄIVÄ TÄYNNÄ HELLYYTTÄ

Torstaina  päiväkodilla pidettiin perinteinen isovanhempain päivä. Ajankohdat ja teemat ovat vuosittain vaihdelleet, mutta nyt ajoitimme tämän tärkeän tilaisuuden pääsiäisen alle ja järjestimme yhteisen askarteluhetken.

 Isovanhempia saapui paikalle yhdeksäntoista, joten tupa täyttyi iloisista tapaamisista ja puheensorinasta. Lasten kanssa leivottiin mustikkamuffineja jo tiistaina ja niitä sitten tarjoiltiin askartelun lomassa.

Jaksan aina iloita eri sukupolvien kohtaamisesta erikoispäivänämme! Lapset odottavat kovasti mummojen ja ukkien saapumista ja päiviä lasketaan etukäteen. Yhtä merkittävä päivä se tuntuu olevan myös isovanhemmille: lapset kaapataan jo eteisessä syliin ja kainaloon, silityksiä ja helliä sanoja tuhlaillaan. Lapsi saa olla todella rakastettu.

 Askartelimme jo nyt virpomaoksia ja kuulin useamman mummon ja ukin siirtävän samalla perinnetietoutta lapsenlapselleen. Toisessa pöydässä syntyi oikea tiputarha. Ukin kanssa leikeltiin alustaa, mummon kanssa liimailtiin ja kiinnitettiin höyheniä pyrstöksi. Eivätkä nämä tiput näytäkin kuin laulavalta kuoroporukalta?

Sunnuntaina hyppään jälleen junan kyytiin ja matkustan Tampereen kautta Kauhavalle. Härmässä alkaa kolmas kuntoutusviikko. Suurin osa vaatteista on jo pakattu. Nähtäväksi jää, miten paljon sairastettu influenssa on vienyt voimia ja lihaskuntoa. Täytynee liikkua omaa oloa tunnustellen.

Aurinkoista viikonloppua Teille jokaiselle! Kevät etenee, vaikka kylmyys aiheuttaa vähän takapakkia.

OSMANKÄÄMIT

Lämmin kiitos eilispäivän postauksen kommentoijille! Iloitsen aina, kun joku jättää puumerkkinsä ja viestinsä käyntinsä merkiksi. KIITOS!

Eilisaamuna kävelin hangenkuorilla läheisen lammen jäälle. Yritin kiertää rantoja pitkin ja sain pongattua muutamia osmankäämejä kameran linssiin.

En tiedä, mistä kasvi on rantautunut lammelle, mutta se tuntuu leviävän kovasti ja sitä esiintyy jo valtatien toisella puolellakin ojanvarressa. Osmankäämeistä minulle tulee aina mieleen kummieni koti. Kummisedän kala-altaitten reunoilla oli osmankäämejä ja niitä hän toi myös sisälle koristeiksi. En tiedä, miten hän sai pysymään kasvit ehjinä siten, ettei niistä tullut kuvassa olevia karvapalleroita. Kasvia voi kuulemma käyttää myös ravinnoksi:
“Kerää osmankäämistä kukkimattomien versojen tyvet. Ne ovat kokonaisuudessaan syötäviä, makeita ja erittäin herkullisia sellaisenaan noin 15 cm:n korkeuteen saakka. Vanhemmistakin yksilöistä voit kaivaa sen sisuksen, joka näyttää purjolta, mutta maistuu mantelilta.” (Ote Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta).
                ----------------------------------------------------------------------------------------------------
Tänään käväisin vielä järven jäällä kävelemässä. Vähän hirvitti, kun jäät paukkuivat jalkojen alla ja pitivät muutenkin melkoista "molinaa", mutta onhan sitä jäätä vielä 30-40 cm, joten ei sinne ihan vielä putoa. Olen aika arka kävelemään jäällä, mutta tänään sinne uskaltauduin, kun jäällä pidettiin pilkkikilpailut. Luisteluun jää olisi nyt mitä parhain.

Kuopuskin kävi serkkunsa kanssa pilkillä (mutta eivät kuuluneet pilkkikilpailun osallistujiin) ja sain luvan alla olevan kuvan julkaisuun. Veljenpoika sai nimittäin pilkillä 5.3-kiloisen hauen! Väsyttämiseen meni yli kuusi minuuttia ja hauen vetäminen pilkkireiästä vaati taitoa. Mitäs tuumitte kalansaaliista? Näimme kuopuksen kuvaaman videon saaliin nostamisesta ja olihan se melkoista hupia ja ihmetyksen aihetta meillekin. Enpä ole ennen moista pilkkisaalista nähnyt.

.

LEPPOISA LAUANTAI

Yöllä oli ollut reilusti pakkasta, joten pihassa olivat eilisen lätäköt jäätyneet. Linnut laulelivat jo aamutuimaan ja toivottivat kevättä tervetulleeksi, kun lähdin hangenkuorille kävelemään. Lapsena se oli mitä suurinta hupia: juosta kestävällä ja kenkien alla ritisevällä hangella auringonpaisteessa. Toisaalta yhtä mukavallehan se tuntuu vieläkin!

 Aamulla kävisin jälleen hakemassa pari osoitetta postcrossingin sivuilta. Tällä kertaa kortit lähtevät Hollantiin ja Tsekkiin. Kissanpennun omistaja Lucia saa minulta kissatervehdyksen ja Michaela puolestaan toivoi profiilissaan saavansa maisemakortin. No, tässä jotain hyvin olennaista meidän tuhansien järvien maastamme. Oletan korttien olevan perillä jo ensi viikon loppupuolella. Yhä edelleen tämä harrastus jaksaa viehättää ja koukuttaa.

Tupasessamme tuoksuu tänään myös rukiinen leipä. En ole leiponut ruisleipää kuin uuden vuoden aattona, joten nyt oli kai jo sen aika. Alunperin olin suunnitellut leivontapäivää talvilomalle, mutta se viikko meni tiiviisti sairastaessa.

Leipien paistuessa ehdin vielä vaihtaa kukkasiin mullat. Nyt ikkunalla on pitkä rivi pelargonioita. Ihmeen hyvin ne selvisivät pitkästä, pimeästä talvesta. Tietysti mullat olisi hyvä vaihtaa uudenkuun aikaan, mutta eiköhän kevätaurinko saa taimet juurtumaan ja kasvamaan kaikesta huolimatta.

Aurinkoisia terveisiä täältäpäin Suomea ja mukavaa lauantain jatkoa itse kullekin!
Ja Pelaguu, sydämellisesti tervetuloa lukijoiden joukkoon!

AURINKO PAISTAA SITTENKIN!

Kevät on tullut Kylätiellekin! Olen niin kaivannut pitkään piilossa ollutta aurinkoa ja tänään taivas vihdoin selkeni. Valo virkistää.

Minulla on ollut tänään vapaapäivä ja käväisin Jyväskylässä. Auton mittari näytti kotiin tullessa +6,5 astetta. Kyllä lumet saavat nyt kyytiä. Kevät on parasta aikaa vuodessa; niin se vaan on!

ILOISTA NAISTENPÄIVÄÄ!

                                                 

                                                              Pidä itsestäsi huolta
                                                             helli itseäsi, ilahduta itseäsi
                                                             anna yllätyslahja itsellesi.
                                                             Se ei ole syntiä
                                                             vaan oikeaa rakkautta!
                                                            Sinä olet tärkein
                                                            mitä sinulla on.
                                                            Ja kun sinulla
                                                            on hyvä olla
                                                            sinun lähelläsi
                                                             on myös toisten
                                                                      hyvä olla!

                                                                      Marleena Ansio

ILOA PUUTARHASTA

Olen ollut tämän viikon talvilomalla, mutta suunnitelmat menivät totaalisen uusiksi. Perjantaina  kesken työpäivän aloin palella, olin sitkeästi vielä muutaman tunnin töissä ja hoipuin kotiin tultuani suoraan sänkyyn. Influenssa päätti sitten yllättää. Loma on mennyt tiiviisti sängyn pohjalla, on palellut, hikoiluttanut, yskittänyt, aivastuttanut, kolottanut. Tänään olen ollut ensimmäistä päivää vähän enemmän ylhäällä. Tiistaille varattu teatterireissu Helsinkiin piti perua, mutta onneksi saimme liput eteenpäin kaupatuksi. 

 

Toissa viikolla sain mukavan puutarhaan liittyvän haasteen blogiystävältäni Eevireginalta ja lupasin paneutua siihen heti, kun vähän tokenen. No nyt taisi tulla se hetki. Tässäpä siis kysymykset ja vastaukset kuvin maustettuina.

1. Mikä on rakkain kasvisi ja miksi?

 Äidiltä perityt perennat ovat muistorikkaita ja tärkeitä . Aina alkukesästä, kun keltaiset liljat alkavat kukkia, muistan äitiä ja lapsuuskodin perennapenkkiä.

 

2. Mitä kukkaa, pensasta tai puuta et haluaisi koskaan pihallesi?

 

Meillä on iso tontti, johon mahtuu monenlaista puuta ja pensasta, istutettuna tai luonnostaan tänne juurtuneena. Kaikki puut ovat omalla tavallaan viehkeitä, mutta myrkyllinen terttuselja on sellainen, jota en halua pihaamme. Marjat ovat kauniit ja houkuttelevat, mutta myös tappavat. Sille siis "kiitos ei"!

 

3. Mikä kasvisi on keltainen, lila, oranssi, "musta" ja

viininpunainen?

 

 

 

 Tässä poimintaa kukkatarhastamme. Mustia kukkasia minulla ei olekaan eikä täysin viininpunaisia.

 

4. Kerro jokin tarina pihasi perennasta, pensaasta tai puusta?

 

Remontoimme vanhan talon asuttavaan kuntoon 1980-luvulla. Kuistia ympäröi jo silloin humala ja sitkeästi se pysyi hengissä remonttiaikaankin, tosin vähän kituliaasti. Tästä humalasta olen erityisen iloinen, sillä se kasvoi paikallaan jo ennen sotia. Mahdollisesti se on istutettukin jo vuosisadan alussa, koska humalaa viljeltiin yleisesti maaseudulla. Puolisoni isoäiti keräsi kasvin käpyjä ja käytti niitä mausteena kotikaljaa tehdessään. Muutama vuosi sitten pikkulintu teki sen suojiin pesänsäkin. Joka kevät iloitsen, kun näen uusien versojen nousevan ja parhaimmillaan ne kasvavat useamman kymmenen senttiä vuorokaudessa. Ikävä puoli on se, että loppusyksystä se on jo erittäin rähjäinen ja rankojen kerääminen sekä likaantuneiden kuistinlasien peseminen on aikaavievää puuhaa.

 

5. Onko sinun pihallasi ruusupensaita, jos on niin mitä?

 

Talon eteläpäädyssä on runsas juhannusruusukasvusto. Sekin on vanhaa perua, tuskin kuitenkaan humalan ikäinen, mutta vähimmässä laskussa kuitenkin yli 60-vuotias. Monena kesänä se on kukkinut 1 -1,5 viikkoa ennen juhannusta, tuonut iloa runsailla kukinnoilla ja vienolla tuoksulla. Juhannusruusu on yksi suosikeistani!

Kiitos, Eeviregina! Tähän oli ilo vastata! En varsinaisesti jatka haastetta kenellekään eteenpäin, mutta jos joku lukijoista/ blogisteista innostui, saat vapaasti ja ilomielin esitellä omia ajatuksiasi puutarhanhoidosta, sen iloista ja harmituksen aiheista, onnistumisista (ja miksei epäonnistumisistakin), uusista ideoista esim. tuholaistorjunnassa tai rikkaruohon hävittämisestä jne, ota siis haaste vastaan.